Lue keskustelun säännöt.
Muita PIKKUVAUVOJEN ÄITEJÄ, JOIDEN MUISTI PÄTKII? Sanokaa etten ole yksin!
24.01.2006 |
Mies pilkkaa varhain alkaneesta dementiastani. Meillä on 5kk ikäinen vauva. Hän on helppohoitoinen mutta totta kai yöllä syödään pari kertaa eikä äiti aina saa unen päästä kiinni. No, tässä kaikkea mistä mies on ihmeissään - ja väittää ettei vauvalla ole asian kanssa mitään tekemistä!
- hukkaan tavaroita: muun muassa yhdet hienot talvihanskat meni, lompakkoa etsin usein jne.
- en muista, olenko tehnyt tai kysynyt jotain. En muista vastauksia, toistelen samoja asioita. Vaikka kuinka yritän niin yläkerta ei raksuta
- ehkä nolointa: en löydä aina sanoja mitä haluan sanoa tai sanon vaikka lusikka, kun pitäisi sanoa kattila. Lauserakenteet ovat välillä ihan toisesta maailmasta.
Onko muilla vastaavaa tai voitteko jatkaa listaa? Olisi kiva näpäyttää miestä ja todeta, että kyllä ne muutkin pikkuvauvojen äidit unohtelevat ja ovat vähän " pehmeäpäisiä" ...
Apua sisaret!
Kommentit (33)
Tutulta kuulostaa! Olin samanlainen vauva-aikana :)
Kyllähän se univaje ja muu sählinki hiukan verottaa - ei voi aina käydä ihan täysillä. Minä unohdin jopa pari kertaa ostokset kauppaan, kun olin ensin maksanut ne. Vähänkö hävetti...
Kyllä se siitä. Tilanne on mulla lähes korjaantunut ja lapsi on " vasta" 3-vuotias :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on jo helpottanut kun lapsi on vuoden vanha... Mutta alussa tosiaan olin välillä ihan hukassa. Vauva täytti kaikki ajatukset ihan täydellisesti, useimmiten mulla ei ollut aavistustakaan esim. siitä mikä päivä on. Keitin kahvia ilman poroja ja unohdin suolan ruuasta, sekoilin sanoissani ja unohduin omiin ajatuksiini keskustellessani jonkun toisen kanssa. Huh, onneksi se jäi niihin ensimmäisiin kuukausiin!!
olen vaan miettinyt, millaista on sitten oikeasti vanhana, kun nyt jo
-kuulo on huono, en kuule puhettakaan enää kunnolla
-näkö on tosi huono, en nää ajaa hämärässä autolla
- kauheat peräpukamat ja iskias
-" dementia"
;D
Näitä kommelluksia LISÄÄ, kiitos! Mahtavaa, minulla on siis kohtalotovereita!
Ap
Jos lause oli yhtään pidempi, mä en vaan pysynyt perässä! Harhailin siis useamman kuukauden (sanotaan kahdeksan...) jossain omissa höyryisissä ajatusmaailmoissani. Oli niin noloa aina kysellä, että anteeksi, mitä sä sanoitkaan, vaikka oli varmaan ollut sen näköinen, että kuunteli tosi tarkkaavaisena! Kyllä ne oireet siinä vuoden jälkeen helpottaa kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitan että kun on oikeasti liian vähän unta,ei vaan että hieman ramasee.Ihan vakio on että etsin päivittäin:avaimet,kännykkä,hiusharja housujen vyö...Ja sitten yhtäkkiä pelästyy kun muistaa jonkun tärkeän asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oon ajatellut vain hiljaa itsekseni, että ehkä en ole kauhean älykäs, kun ihmiset osaa puhua niin hienoja..
T. ap, naurusta masu kipeänä
in ja siitä näkökyvystä vielä. Se johtui hormooneista minulla. Näkökyky heikkeni raskauden aikana ja " palautui" vasta kun lapsi oli n. 1 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vääriä sanoja tulee käytettyä päivittäin; niin tekee myös mieheni, joten keskutelumme saattaa ulkopuolisesta kuulostaa vähintäänkin mielipuoliselta! Kummasti silti ymmärrämme toisiamme...
Ja viimeksi unohtui vauvan, 7kk, vaipanvaihto... Aloin siis aamulla vaihtaa vaippaa ja samalla huomasin pojan iholla muutaman rasvaa vaatineen kohdan. Rasvasin ne ja tyytyväisenä puin ukkelille takaisin päälle. Sitten ihmettelin, miksi vieressä oli avattuna käyttämätön vaippa... No sitähän alunperin aloin hänelle vaihtaa... Tuollaista sattuu ja usein! Kun pitää keskittyä miljoonaan asiaan samalla kertaa ja univelkaa on jo kolmen vuoden ajalta!
Ps. Kirjoittaminen on myös ihmeen vaikeaa nykyisin! Usein tulee mietittyä, miten joku tuttu ja simppeli sana oikein kirjoitetaan...
me takalukittiin kaverin kanssa itsemme niiden kämppään kun molemmilla oli vauvat - kunnes tunnin sisällä huomattiin että talossa olikin myös alakerrassa ovi, josta pääsee ulos!!!
Ei kerrottu miehille että me kaksi yhdessäkään ei pärjätty ton paremmin, eihän ne ois uskaltaneet enää jättää lapsia meidän huostaan.
Unohtelu kuuluu hormoonitoimintaan ja kehon stressiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset tosin ovat jo isoja, mutta vieläkään en aina löydä oikeita sanoja oikeaan paikkaan jos on jotain muuta mielessä. Tyyliin: ostokset = ne tavarat jotka kävin kaupasta...
- tuo kulta suhmura! (sihvilä, tästä tuli perheen legenda ja nykyään sihvilä on suhmura)
- mitä nuo jutut tuossa lattianrajassa olikaan, nuo rihvilät? (listat)
- lustusta ne pyykit! (viikkaa)
jne....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maksan ja lähden pois kaupasta. Samoin saatan etsiä pitkään jotain päivän selvää sanaa... tyyliin pitäis sanoa lusikka, sanon haarukka, ei kun veitsi ja lopulta tulee se lusikka.
Saatan esim. kertoa samaa asiaa, samalle ihmiselle vaikka kuinka monta kertaa, esikoisen päiväkerhon joulukirkkoon meinattiin mennä tunti myöhässä jne.
sanat menee ihan sekaisin, änkytän, enkä saa sanotuksi mitä ajattelen. Ajatus karkaa saman tien ja joudun miettimään mistä piti puhua. Lasten nimet menee jatkuvasti sekaisin. Olen menossa pesemään kouluikäisen pyllyä ja hoputa taaperoa lähtemään kouluun. Sanon, että mennään syömään vaippoja, kun pitäisi mennä syömään ja mielessä on vielä vaipan vaihto. Olen kaverini kanssa laihiksella ja päivittäin kerromme mitä vaaka näyttää. Ihan vakavissani saatan todeta painavani 23,2kg, kun ainoa oikea luku saattaa olla se pilkun jälkeinen, ja nää luvut menee sekaisin oikeestaan päivittäin. Kaveri naureskeleekin, että sulla on taas tehokas dieetti, kun oota laihtunu taas eilisestä kymmenen kiloa.
vauvakuukausien aikana. Onneksi niiden tilavuus sitten palautuu ja tehokin kasvaa, eli lasten saaminen tekee oikeasti älykkäämmäksi. Sitä on vain vaikea uskoa tuossa vaiheessa. Ja edellä kuvatusta on ihan oikeasti myös tieteellisiä todisteita, uskomatonta kyllä.
täällä ollaan ja muisti on huonontunut niin ettei uskoisi:)
ja ollaan oltu vuosia naimisissa, niin että ei siinä mittään outoa :)
Minua huvitti, kun neuvolan kätilö tuli kotikäynnille ensimmäisen lapsen synnyttyä ja kysyi, että joko on alkanut muisti pätkiä. Ei ollut vielä siinä vaiheessa, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkoi.