Lue keskustelun säännöt.
Haastava esikoinen ja helppo pikkusisko - kuinka kohdella lapsia tasapuolisesti??
23.01.2006 |
Noh, otsikossa se jo tulikin. Esikoinen on siis loppuvuodesta syntynyt, tuleva ekaluokkalainen(=6 v), pikkusisko, jolla on vielä vähän viivettä puheessa, on 3,5-vuotias. Kerron vähän taustaa...
Esikoistyttömme on luonteeltaan todella räiskyvä, kuitenkin omalla tavallaan kiltti ja pikkusiskonsa upeasti huomioonottava neitonen. Tuiskahtelee kuitenkin todella helposti (varsinkin äidille, kuinkas muuten), on sellainen nollasta sataan tuulennopudella kiihtyvä muutenkin. Vastoinkäymisissä tulee helposti itku kotona, kavereiden keskuudessa sekä eskarissa pärjää kuitenkin hienosti ja on pidetty kaveri. Tämän uskoisin johtuvan siitä, että kun päivän skarppaa muualla, tulee kotona sitten purkaus. Jatkuva (tai ainankin päivittäinen tuiskahtelu on todella rasittavaa kuitenkin, samoin valitus ja volina esim. siivoamisesta tai omien asioiden huolehtimisesta (takit naulakkoon, kengät paikoilleen, päivävaatteet tulille jne).
Pikkusisko on taas toista maata, rauhallinen ja lempeä, ei riitele tai kiukuttele juuri koskaan. Tykkää järjestelyhommista, äidin auttamisesta, ei valita eikä volise juuri lainkaan. Häntä ei tarvitse komentaa eikä käskeä juuri lainkaan, vaan elämä soljuisi tämän neidon kanssa rauhallisesti omia uomiaan.
Isoa siskoa joutuu " komentamaan" ja huomauttelemaan asioista huomattavasti pikkusiskoa enemmän. Nyt onkin useampaan kertaan isosisko todennut, että äitipä tykkää pikkusiskosta paljon enemmän kuin hänestä. Tämähän ei tietenkään ole totta (tuo isompi on kopio siis minusta!), mutta totta on se, että ojentamista tapahtuu paljon enemmän. Ja jäkätystä! Sanon aina, että rakastan molempia tasapuolisesti, mutta... Olisiko neuvoja, kuinka kannattaisi toimia?? Itseltäni isonsiskon käytös olisi ollut ehdottomasti kiellettyä lapsena, joten saattaa sekin vaikuttaa siihen, että koen tuon raivoamsen ärsyttävänä. Siis ehkä ärsyttävämpänä kuin se oikesti onkaan.
Mielipiteitä, ehdotuksia, vinkkejä otetaan mielellään vastaan!
Kommentit (5)
Ehkä se auttaisi vähän, jos pitäisi tämän mielessä. Mainitsethan itsekin olleesi lapsena esikoisesi kaltainen, joten ymmärrystä luulisi löytyvän. Sitä paitsi toisen lapsen kanssa on jo kosolti kokemusta, joka auttaa selviämään helpommin toisen lapsen kanssa - lisänä tietysti lapsen mutkaton luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isosisko on räskähtelevä luonne, joka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja leppyy taas heti. Muutenkin vaativa, haluaa kaiken aina heti, ensimmäisenä jne . Haluaa että hän määrää mitä tehdään ja hän kyllä uskaltaa sanoa omat mielipiteensä ja pitää kiinni niistä.
Pikkuveli taas rauhallinen, mukava, kaikki huomioonottava, avulias, oikein unelmalapsi. Lisäksi ulkonäöltään harvinaisen kaunis kiharapää.
Olen usein kuullut isosiskola lauseen " kaikki tykkää veljestä x paljon enemmän kun sille ei koskaan " huudeta" ts. kommenneta" Ei niin koska hän yleensä uskoo ensimmäisellä käskyllä.
Yritän kyllä huomioida isosiskoa ihan yhtä paljon kuin pikkuveljeä, mutta välillä tuntuu että aina saan olla komentamassa tyttöä....
Hyväksi olen kokenut sen että lähdemme tytön kanssa kaksistaan tekemään jotain " naisten juttuja" eli kaupungille shoppailemaan ja elokuviin jne. Tuntuu olevan hänelle tärkeää.
Meidän lapset ovat pienempiä, esikoispoika 2,5-vuotias ja kuopustyttö 7 kk. Poika on vaativa, haastava, kovaääninen ja vilkas. Tyttö on todellinen viilipytty, ja on tyytyväisenä itsekseen, ei itke juuri koskaan. Tällä hetkellä tuntuu, että tyttöparka jää vähemmälle huomiolle, koska ei itse vaadi huomiota, ja poika vaatii sitä koko ajan. Tällä hetkellä periaatteessa sama tilanne huolettaa minua aivan päinvastaisista syistä, en pelkää esikon jäävän huomiotta vaan sen kiltin pikkusiskon. Ehkä ei syytä kumpaankaan huoleen, jos nämä tilanteet voi nähdä niin eri tavoin :-)
Vierailija:
Voisit korostaa isommalle, miten kivaa hänen kanssaan on tehdä asioita, jotka eivät pienemmän kanssa vielä onnistu. Vaikka käydä hiihtämässä ihan " oikea lenkki" , tai kesällä pyöräilemässä ihan oikeaa pyöräilyvauhtia, tai lukea ei-kuvakirjoja tai tehdä vaikeampaa palapeliä tms. Korostaa hyviä hetkiä ja sitä, miten hänen kanssaan on kivaa. Kertoa, miten hänestä on ihan oikeasti apua silloin, kun on ollut. Kehu myös niitä tilanteita, missä hän onnistuu hllitsemään itsensä ja olemaan vänisemättä vaikka tekisi mieli.joskus myös rutistus ja mä olen niin iloinen sinusta ilman mitään erityistä syytä!
Meillä siis ap:n kaltainen tilanne. Tulta ja tappuraa oleva huomionhakuinen, mustasukkainen sekä " itsekä" kovaääninen 5v. Keskimmäinen rauhallinen sekä helppo joka äidin lempityttö 3v. Nuorin vasta ihan vauva. Ylläkuvatunlaisista neuvoista on meillä ollut paljon apua vaativan esikoisen kanssa. Mutta kun aina ei vain jaksaisi häneen skarpata niin paljon kun energiat menee komentamiseen ja tappeluun sekö muuhun arjen pyörittämiseen. Mutta huomattavasti helpommalla pääsen kun huomioin häntä tälläisillä asioilla kun ylhäällä esitetty.
Voisit korostaa isommalle, miten kivaa hänen kanssaan on tehdä asioita, jotka eivät pienemmän kanssa vielä onnistu. Vaikka käydä hiihtämässä ihan " oikea lenkki" , tai kesällä pyöräilemässä ihan oikeaa pyöräilyvauhtia, tai lukea ei-kuvakirjoja tai tehdä vaikeampaa palapeliä tms. Korostaa hyviä hetkiä ja sitä, miten hänen kanssaan on kivaa. Kertoa, miten hänestä on ihan oikeasti apua silloin, kun on ollut. Kehu myös niitä tilanteita, missä hän onnistuu hllitsemään itsensä ja olemaan vänisemättä vaikka tekisi mieli.
joskus myös rutistus ja mä olen niin iloinen sinusta ilman mitään erityistä syytä!