sektion jälkeen osastolla TAYs:issa?

Olen saanut kaksi lasta sektiolla TAYS:issa, esikoinen kiireellisenä ja kuopus suunniteltuna. Olin molemmilla kerroilla 3A:lla, joten uusitusta osastosta en päässyt nauttimaan.



Esikoinen oli ensimmäisen yön vauvalassa, ja käsittääkseni myös 2A:lla hoitajat voivat ottaa vauvan kansliaan jos on tarve. Kuopuksen pidin koko ajan vierelläni. Hoitajat kävivät nostamassa vauvaa rinnalle ja vaihtamassa vaipan sen jälkeen kun mieheni lähti kotiin ensimmäisenä iltana, ja seuraavana aamuna nousinkin jo ylös ja hoidin vauvan kokonaan itse. Lisämaidon kielsin laittamalla lapun vauvan sänkyyn, eikä kukaan tätä kyseenalaistanut. Esikoisella kirjallista kieltoa ei ollut, ja hän saikin lisämaitoa ensimmäisenä yönä kun hoitaja ei halunnut minua herättää (vaikka olin sanonut että toisi rinnalle), lisäksi toisena päivänä verensokerit laskivat hiukan ja sen takia annettiin maitoa (luovutettua) pullosta.



Sektion jälkeen sain sellaisen kipupumpun, että sain itse ottaa annoksen painamalla napista. En käyttänyt kuin muutaman annoksen, silloin kun juuri vääntäydyin imettämään. Kipulääke meni tippaletkun kautta, joten se auttoi sillä sekunnilla kun nappia painoi. Mahtava! Aluksi imetin kyljelläni, mutta huomasin että oli helpompaa nostaa sängyn päätyä hiukan ylös ja imettää puoli-istuvassa asennossa. Sektiopotilaat saavat yleensä sähkösängyn, jota on helppo säädellä. Sängyssä on myös kunnon laidat, jos vauvan haluaa pitää vieressä.



Painorajaa nostelemiselle ei taida olla muuta kuin että vauvaa painavampaa ei saa nostaa. Minulla molemmat vauvat ovat olleet nelikiloisia.



Kotiin pääsin ensimmäisellä kertaa viidentenä päivänä, toisella kertaa kolmantena. Toisella kertaa kyseessä oli ns " pikakotiutus" (en muista sitä hienompaa nimeä sille), joten hoitaja olisi tullut kotiin ottamaan tikkejä pois jos olisin halunnut. Menin itse kuitenkin neuvolaan otattamaan loput tikit pois, puolet otettiinkin jo ennen kotiutumista. Haava valitettavasti tulehtui, mutta siitäkin selvittiin antibiottikuurilla. Haavaa kannattaa suihkutella todella usein, joka vessakerran yhteydessä! Toisella kerralla hoitaja sanoi että jos silloin suihkuttelen kun käyn pari kertaa päivässä suihkussa (pahimmat kesähelteet...), mutta muistin esikoisesta että kannattaa suihkutella useammin, vaikkei se tällä kertaa tulehtumista valitettavasti estänytkään.



Sektiokokemukseni TAYS:ista ovat siis hyviä, etenkin nyt toisella kerralla kun ei ollut puolen vuorokauden alatieyritystä ensin.



Onnea raskaudelle!

Taysin käytännöstä minulla ei ole tietoa, mutta johonkin noihin muihin voin vastailla. Eli ainakin itselläni oli vauva vierihoidossa ja itse nostelin sitä rinnalle ja pois. Eka yönä sektion jälkeen hoitajat toivat vauvaa rinnalle ja yhtenä toisena yönäkin, kun sanoin, että univelkaa oli kertynyt odotus aikana.

Itse ainakin olen saanut omilla sektio kerroillani tosi hyvää kohtelua. Tuo painoraja sektion jälkeen on vauvasi paino, eli unohda vaunujen nostelut autoon ja pois sekä kauppakassien kannot ja matkalaukkujen kannot vähäksi aikaa.

Imetys itselläni on onnistunut ensin parina päivänä sektiosta kyljellään ja sitten ihan normaalisti istuen.

Tuo, että tarvitseeko sektiovauvat lisämaitoa riippuu ihan siitä miten oma maidon tuotantosi lähtee käyntiin ja kuinka paljon vauvasi juo.

Paraneminen lähtee ihan hienosti käyntiin. Ainakin itse jo heti leikkauksesta seuraavana päivänä kävin saattamassa mieheni sekä esikoiseni ulko-ovelle, vaikka kätilö olikin vähän kauhuissaan.

Normaalisti sektio äitejä pidetään sairaalassa ainakin 2 päivää sektion jälkeen. Tämä riippu leikkauksesta, vauvan voinnista seklä tietysti äidin voinnista. Mutta yleensä se on kai 3-4 päivää. Eli jos esim. perjantaina leikattais niin kotiin voi päästä maanantaina.

Itselläni on tiedossa kolmas sektio kesäkuussa edelliset 2001 ja 2003 kesäkuussa.

nämä tiedot jo helpottivat hirveästi. Sektio itsessään pelottaa vietävästi, mutta siitä ajattelin puhua kätilöiden ja lääkärin kanssa sitten kun on synnytystapakeskustelun aika. Mutta sektiota enemmän on huolettanut se, onko lapsenhoitokunnossa sektion jälkeen.



Hyvä kuula, että sujuuhan se. Jos ymmärsin oikein, ensimmäisenä yönä ei ehkä ole parhaassa terässä, mutta sitten lapsen hoito sujuukin jo vanhaan malliin. Mahtavaa.

Mulla hyvä kokemus TAYS:sta. Ekana yönä kysyttiin, haluanko pitää vauvan vierihoidossa vai antaa yöksi vauvalaan. Pidin vieressä ja uskon näin jälkeen päin, että oli maidonnousun kannalta hyvä asia. Kelloa soittamalla hoitaja tuli nostamaan vauvan rinnalle ja rinnalta pois ja vaihtoi vaipan. Aina hoitaja tuli ystävällisesti, vaikka itsellä tuntui että olin koko ajan kelloa soittamassa. Vierustoverilta pyysin myös päivällä, että nostaisi vauvan viereen.



Imetysasennon löytäminen olikin sitten hankalaa. Vauva tosin on esikoiseni, joten minulla ei muutenkaan ollut kokemusta imetyksestä. Ainoa asento, missä pystyin olemaan ekat päivät oli selällään ja siinä oli todella hankala imettää (yritäpä siinä asennossa venyttää rinta sivulle, vauvan suuhun!). Maitoa kuitenkin alkoi tulemaan (tosin aluksi pakkautui niin, ettei vauva saanut mitään irti ja jouduin pumppaamaan liikoja pois muutamina päivinä) ja edelleenkin täysimetän (poika 4,5kk). Hunosta imetysasennosta johtuen rinnanpäät olivat melkoisen rikki aluksi.



Mutta siis hyvää hoitoa sain osastolla. Ja kotiin lähdin 5. päivänä (olisin halutessani voinut lähteä jo edellisenä päivänä, mutta halusin olla niin kauan että imetys todella lähti sujumaan). Itsekin olin etukäteen kauhuissani sektiosta, mutta kun se kiireellisenä tehtiin, ei vaihtoehtoja ollut. Eikä se niin kauheaa olllutkaan! Kipua ei varsinaisesti ollt, kuvailisin kipua ennenmminkin vain kiristämiseksi!



Onnea odotukseen!

Minulle on varattu aika ensi kuussa suunniteltuun sektioon, ens. syntyi lopulta sektiolla. Nyt näemmä osastoni on määritelty 2A:si eli ilmeisemmin tuo uusi osasto. Viimeksi maito lähti tuleeman kunnolla vasta kotona ja sairaalassa annettiin kuopukselle lisämaitoa, vieressä sai olla koko ajan jos vain halusin. Älä turhia jännittä hyvin se menee ...näin ainakin itselleni todistelen ekan kansaa kaikki oli yhtä kaaosta kun ensin yritettiin alakautta 15 h, nyt onneksi selkeästi vaan suoraan voin valmistautua leikkaukseen ja tiedän että rauhallisesti on otettava ja hieman arka olo jälkeen... mutta koettava se on joka tapauksessa että masun asukas pääsee elämään....