!!!!KESÄKERTTUJEN MAANANTAI!!!!

Pitkästä aikaa taas täällä ja vapaapäivä vielä niin pääsin pinonkin avaamaan;)



Pakkanen onneksi vähän lauhtunut niin vois päästä tänään jo pihalle. Alkaa neiti 4vee olla vähän kireenä kun on vaan sisällä täytyny möllöttää. Taitaa kyllä olla muillakin sama juttu... Jotain hyötä noista pakkasista on kuitenkin ollu, kun oon saanu pakastimen sulatettua (kolmen vuoden tauon jälkeen, arvatkaa oliko jäässä;)) ja pölypunkitkin on saanu kyytiä.



Kauheesti on taas gallupeja menossa ja en kyllä varmaan edes kaikkia muista muita, mutta vastaan niihin jotka mieleen tulee.



Keräily: Kirjat, tytön kummitäti on kirjakauppias ja aina sielläpäin käydessä täytyy hamstrata lukemista muutamaksi kuukaudeksi=) Astioita tulee kans haalittua niin, että kaapit pursuaa. Mutta kun mitään ei oikeen ei raskis heittää poiskaan...



Lapsien lukumäärä & sukupuoli: Kolme? Nyt siis toinen tulossa. Esikoisesta ei haluttu tietää, mutta nyt olis kyllä kiva, jos vaikka tarvis ostella jotain sinistä tonne kaappiin.. Itellä on kyllä ihan tyttö olo...



Miehen työaika: Menee aamulla noin seitsemään ja on illalla neitiä hakemassa hoidosta viimeistään puoli viis. Mun oma työaika arkisin 9.30-17.30 ja la 10-14



Linea Negra: Ei oo vielä näkynyt. Esikoiselta oli pitkä ja tumma ja kesti kauan ennen kuin hävis. En kyllä muista millä viikoilla sillon tuli.



Nyt en enää muita muista. Ihanaa kun neiti vetelee vielä unta ja saa ihan rauhassa heräillä tähän päivään. Untuvatakki on pyykkikoneessa, takassa tuli, mukissa teetä ja saa kerrankin istua koneen ääressä ilman keskeytyksiä.



Omassa navassa aina välillä potkuttelee. Lähinnä iltaisin, mutta nyt tuntuu kuitenkin liikkeet jo päivittäin. Vielä ei oo mies masun päältä tuntenut, enkä kyllä minäkään. Karkaa aina alta pois..



Sitten jätän tilaa muillekin. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!



Quest ja Minni 19+3

Onneksi tosiaan pakkanen lauhtumaan päin. Pääsen pojan kanss ahetkeks ulkoilemaan ja lähikaupassa pyörähtämään!

Tyttö tosin edelleen kipeänä ja koulusta siis pois, joten en viitsi kauaksi aikaa jättää yksi. Yksin sairastaminen on niin ikävää *muistaa omasta lapsuudestaan*



Oma napa voi hyvin. Tasan vko rakenneultraan. Haluaa niin kovasti jo tietää kumpi tulossa, toivottavasti Paapero haluaa olla näyttävällä fiiliksellä ;D Liikeitäkin on nyt tuntunut taas päivittäin viime viikkoisen säikyttelyn jälkeen ♥ Vatsa on jo komia vauvamasu ja rinnatkin melkoiset ;)



Mutta, pidemmitää puheitta eikun pukemaan.



Lytelle kiitos päivityksestä =)



Marieela ja Paapero 18+1

Guest955, ihanalle kuulosti tuo sun aamu, takka tulta ja teetä ja omaa rauhaa...voiko paremmin päivä alkaa!



Täällä on nyt myös rauha, mutta aamulla jo oli täys sutina päällä kun sain lapset ylös ja kouluun ja eskariin. Sanokaahan olenko oikeasti " hullu" kun musta on niiiin älyttömän vaikeeta päästää irti tosta meidän esikoisesta, siis ekaluokkalaisesta pojasta? En uskalla millään antaa alkaa kulkea yksin koulumatkaa, 2.9km ja yksi todella vaarallinen risteys sekä monta pientä risteystä eikä koko matkalla kävelytietä kuin vikalla puolella kilsalla. Tietä pitkin kulkee kuitenkin busseja paljon sekä raskasta rekkaliikennettä. Useimmat pojan kavereista täältä päin kävelevät kouluun ja poika on nyt alkanut vinkua että haluaisi myös kävellä. Oon sanonut että kunhan pääsee tokalle luokalle 1.5km päähän uuteen kouluun niin sitten saa alkaa kävellä ihan kyllästymiseen asti...mutta siis kysymys oli että kun mä oon niin ylivarovainen kaikessa, pojan mielestä siis! Vaikeaa päästää poikaa illalla kaverille leikkimään (=pelaa pleikkaa), ym..Leikkipuistoon ja pulkkamäkeen kyllä annan mennä, ovat turvallisen lähellä. Onko muita joilla on vaikeuksia antaa vapauksia ja vaikeaa alkaa luottaa elämään että poika siis itse selviää jo?



Miehen mielestäkin varoittelen ihan liikaa kokoajan, tyyliin mene varovasti sitten, ja muista katsoa tuleeko autoa ja muista laittaa heijastinliivit kun tulet takaisin....pää hajoaa mulla!!



Miksei noi lapset voisi pysyä aina äidin turvallisessa helmassa vaan!!



Viime viikolla kävin neuvolassa, kaikki ok, verenpainekin oli laskenutnormaaliksi sen joulukuisen ihme nousun jälkeen. Hemppa oli laskenut 147 -> 125, ihmekös on ollut vähän vetämätön olo, mutta vielä ei kuitenkaan määrätty mitään rautaa lisäksi. Painoa oli tullut nyt 1kg, kuukaudessa. Sydänäänet löytyi ja kaikki siis hyvin!



Supistelut on jatkuneet mutta onneksi lepo auttaa nihin. Neuvolatäti kehotti harkitsemaan että yrittäisin hakea saikkua aina silloin tällöin että saisin levätä, ettei toi vuorotyo liikaa pääsisi verottamaan esim. unta ym..kattotaan nyt, nyt ainakin on ihan hyvä olo. Oikeesti tuntuu ettei oliskaan raskaan, kaikinpuolin ns. normaali olo. Mitä nyt toi maha tossa paisuu...



Galluppeja: en keräile mitään, noh kirjoja kyllä mullakin on ihan liikaa, eli ehkä sit niitä.



t. mariadee 17+3

Eilen illalla oli taas ihana seurata mahaa kun kaveri potki ja maha venyi. Aina siitä vaan tulee hymy kasvoille. Liikkeitä tuntuu paljon ja nyt alan jo hieman erottaa jonkinlaista rytmitystä unen kanssa. Aamulla kun herää niin se nukkuu, parin tunnin päästä alkaa potkimaan. Sitten se nukkuu kun käyn ulkoilemassa ja kun tuun takas niin taas potkii. Vielä ottaa yhdet unet ja sitten illalla potkii kovasti kun minä olen menossa nukkumaan.



Keskiviikkona olis se pitkään odotettu ultra. Me jännitetään loppuun asti sukupuolen kanssa, ellen nyt satu itse tunnistamaan kumpi on jota suuresti kyllä epäilen. On ne ultrakuvat sen verran epäselvän näköisiä.



Tuntuu, että hirveän monella on noita supistuksia. Minä en ole kertaakaan edes tuntenut mitään suppareita. Kai ne tuntis jos niistä jotain vaivaa olis. Ja ekakertalainen kun ei tiedä miltä ne tuntuu...

No, taidan taas lähteä koluamaan kirppareita jos sieltä vaikka löytys hyviä mammahousuja.



Tytteli-83 ja puoliväli rv20

Mulla on tyttö/esikoinen ekalla luokalla. Ja hän kävi myös vinkumaan eskarissa ollessaan tuota kun kaverit saa mennä itekseen eskariin mutta hän ei. Olihan se äidille mietinnän paikka mutta joskus vaan sitä vastuuta on alettava antamaan lapsellekin. Tehtiinkin sitte sopimus et saa mennä mutta minä tai mies käy aina hakemassa sen.

Onhan se niin että eivät he opi turvallisuutta ja vastuuta jos heitä liikaa suojellaan. Kamalaa se oli mullekin kun ekoja kertoja annoin mennä, mutta siihen tottui äitkin hyvin pian. Positiivisena voisit ajatella et kun menee kouluun päin itse, niin tavallaan varmistut perille pääsyn sillä että koulusta soittavat jos ei kuulu -> kun taas jos takasin tulo matkankin tulis, niin sitte se olisi hermoja raastavapaa se odottelu kun ei tiedä onko käynyt jotakin vai ovatko vaan kierrellen ja madellen tulossa kotiin.



Mutta ehkäpä sun pari kertaa vkossa vaikka pitäs höllentää napanuoraa?

Poijan itsetunnolle se ainakin tekisi hyvää (en väitä et olisi jotain vialla) kun äiti luottaa häneen ja saa pieniä vastuu hetkiä itselleen =)



Tuota en ihan ymmärrä miksi ei kavereilleen saisi mennä =/ Tuollaista rajoitetta en ole itse asettanut paitsi iltoina kun on harrastukset tai ja muuten ilta jo niin pitkällä koulun jälkeen. JA onhan niissä pleikka peleissä hurjiakin juttuja, mutta jos se ei ole joka iltaista niin miksi ei?

Pojat on kuitenkin poikia ja lauma eläimiä -> tyttöihin verrattuna, ja pojille aika tärkeää että saavat samoja tehdä kun kaveritkin, järkevyyden nimissä tosin ;)



Mutta mun mieleipide olis että ehkä olet hieman liian suojelevainen, ainakin tuon kaverille leikkimään menon kanssa. Tuon koulumatkan kyllä ymmärrän hyvin mutta kaipa sitä tosiaan voisit edes parikertaa kokeilla, testi mielessä ensin? Jos sujuu, kertoja voi sopia tai lisätä. Jos ei mene putkeen, niin sitte odottanee sinne tokalle luokalle asti?



Ethän vain loukkaannu mielipiteestäni? En tarkoittanut arvostellakseni, ainoastaan ihan mielipiteenä vain=)

En loukkaannu, en :)





Tiedän itekin että oon liian suojelevainen, tuntuu vaan että sit jotain tapahtuu jos päästän yksin tuonne kulkemaan...



Koulumatkasta itse asiassa uskonkin että poika selviäisi kyllä, on kuitenkin ihan tervejärkinen nuori mies tuo jäbä joten en usko että lähtisi ihan suin päin juoksentelemaan rekkojen sekaan.



Kavereille menosta taisin selittää vähän liian epäselvästi. Eli siis pleikassa ei ole mitään vikaa, poika pelaa kotonakin sitä ja onkin vähän liikaa mielestäni nyt tällä hetkellä kiinnostunut siitä. Kavereille olen päästänyt silloin tällöin pelaamaan, mutta eniten mua huolestuttaa kun sillä parhaalla kaverilla on 15v. isoveli jonka pelejä ne ilmeisesti käy sitten " lainailemassa" ja kun tuolla pojalla ei ole ketään kotona ikinä iltapäivisin niin huolestuttaa sitten että mitä pelejä ne oikein mahtaa pelata...olenkin nyt sanonut että koulun jälkeen tuo kaveri voi tulla meille pelaa ja sitten toisinaan meidän poika voi mennä niille illemmalla kun tiedän että niillä on jompikumpi vanhemmista jo kotona.



Ja lisäksi olen hieman ärsyyntynyt siitä kun poika vain pelaisi nimenomaan kylässä. Mielummin voisivat tehdä jotain muutakin...meillä ainakin meinaa nuo pelit tulla jo uniinkin ja ollaankin nyt miehen kanssa pohdittu että pitäisikö rajoittaa ihan kunnolla tota pelaamista, esim. että vain viikonloppuisin saa pelata. Nyt ollaan pidetty linjaa että tunti/päivä. Ennen poika viihtyi ulkona tosi paljon mutta nyt tosiaan toi pelimaailma meinaa viedä.



Mutta takaisin aiheeseen siis, eli pakko kait se on vaan päästää lapsia kulkemaan vähän vapaammin. Vaikka se onkin niiiiiin vaikeeta!

Hei kaverit



Pinoudun välillä tännekin. Tuolla ex-haahuissa tulee useammin roikuttua, mutta on kiva kuulla mitä muille ihan samassa tilanteessa meneville kuuluupi.



Gallupeja täällä näkyy olevan. Joihinkin olen jo vastaillut aiemmin tässä vastauksia niihin, joihin en vielä liene vastannut.



Lapsia minulla ei ole ennestään, miehellä kyllä, täysi-ikäinen tytär. Asuu kuitnekin kaukana meistä ja vierailee vain lomilla.



Linea negraa ei ole näkynyt vaikka kovasti tiirailen. Mahtaako moista siis tullakaan.



Omaa napaa sen verran, että perjantaina oli rakenneultra ja kaikki oli mallikkaasti. Papunen liikkui vilkkaasti, eikä ollut hetkeäkään paikallaan.

Ajattelin, että voisi olla järkevää mennä lääkäriin tarkistuttamaan kohdunkaulan yms. tilanne sillä edellinen sisätutkimushan on tehty viikolla 9 ja seuraava kai joskus viikolla 25/26. Ajattelin, että haluaisin varmistuksen siitä, että vauvan lisäksi minullakin on kaikki kunnossa. Sitten tietäisi myös miten tuota liikuntaa kannattaa ja voi jatkaa.

Yksityiselle kuitenkin suuntaan sillä en oikein tahdo luottaa neuvolalääkäriini.

Oletteko muut menossa/käyneet yksityisellä keskiraskaudessa?

Niinkin ovela ajattelin olla, että rahtaisin miehen tarkastukseen mukaan. Saisi odotella sorkkimisten ajan ulkopuolella ja sitten kun ultrattaisiin (kai lääkäri senkin tekisi :)) mies tulisi pikkuista kurkkimaan. Hän kun ei ole vielä ultriin päässyt ja odottaa 3D-ultraa ihan täpinöissään. Siihen on tosin vielä hirmu pitkä aika.



Masu on jo ihan näkyvä ja varsinkin kun käytän aika tiukkoja paitoja. Sopivan pikkuinen tuo vatsa vielä on, sikäli, että kaikkea voi vielä tehdä ja takit yms mahtuvat päälle. Välillä alkaa kuitenkin olla sellainen hetkittäinen " äh-ja puh" -olo, varsinkin jos on ollut vaikka pakkasessa pitkällä kävelyllä tms. :)



Voikaa hyvin kesämasut



Aapeli 19+3

Vielä vaan aamuja, vaikka oon kyl kipittänyt jo puoli yhdeksäksi neuvolaan. Eipä siellä mitään uutta ollut, verenpainekin hieman noussut normaalimmaksi kuin viimeksi. Hemoglobiini vieläkin aika alhaalla, mut ei ollut kuitenkaan laskenut. Pitäis käydä ostamassa sitä Kräuterblutsaftia, mutta en ole vieläkään jaksanut selvittää missä sitä saa.

Ultraan sit neuvolan jälkeen. Kaikki ok ja normaalia. Hyvä et Emppu kunnossa. Oli se niin kaunis ja pieni. Ne pienet sormet ja varpaat ja kylkiluut ja aah ne sääret. Emppu toki siveliäästi piti sääret ristissä, ettei vaan tule arvauksia sukupuolesta. Noh, eipä tuo onneks haittaa, ehkä parempikin näin.

En voi olla ihmettelemättä, miten kaunis vauva on mahassakin jo. Jotenkin niin täydellinen. Ihan meinaa tunteet vallata mielen, mitenköhän jaksaa odottaa vielä yhtä kauan ku tähänkin asti (kauemmankin). Aamujuna nimittäin kääntyi, kuulitteko kolinan?



Ottilja ja Emppu 20+0

Töissä taas ja koneen ääressä. Mies lähti aamulla taas reissuun, mutta onneksi tulee iltapäivällä kotiin. Meillä on tänään se rakenneultra! VIIMEIN! Aika on illalla, klo 18:00 ja mies tähtää kotiin tulon niin että ehtis mukaan *koputtaa puuta*.



Tänään ehdittiin jo pomon kanssa puhumaan äitiyslomasta ja sijaisesta. Soittelin meidän henkilöstöhallintoonki jo, ja vähän kyselin toimintatapoja. Meidän firma kun onneksi maksaa kahdelta kuukaudelta vielä palkan kun jää äitiyslomalle. Niin ja selkiytyi se kesälomakin, eli pidän sen ensin. Joten huhtikuu jo vapaa!



Oon muuten huomannut, että tenava monottaa aina kunnolla kun mies tunnustelee (eli pitää kättään mahan päällä), mutta ei koskaan kun itse yritän tunnustella.. Hienoa miehelle että häntä potkii, mutta tunnistaakohan lapsonen jo kuka siellä ulkopuolella taputtelee? Vaikea sanoa..



Nyt taas hetkeksi töihin ja myöhemmin palaan asiaan, viimeistään ultrakuulumisilla.





Mrs.Marple & Rääpäle, rv 20+2

[color=green]päivä on jo tosi pitkällä ennen kuin pääsin tänne kirjottelemaan...moneen otteeseen olin tulossa mutta aina jäi kesken...

no nyt sitten yritetään taas :)

♥

MRS MARPLE: täällä jännätään ultrakuulumisia hengessä mukana :)

♥

AAPELI: kiva kun tulet välillä meitäkin moikkaamaan ja kertomaan kuulumisias :)

♥

TYTTELI: mäkään en voi sanoa että mulla supistelis...ehkä yhen kerran supisti vähän " kovemmin" kun olin imuroinut ja pessyt lattiat. mutta ei sen enempää kuiteskaan.

aikasempienkaan raskauksien aikana ei supistellut...

♥

MARIADEE: itse muistelen menneeni ala asteella kouluun bussilla...en kyllä muista olinko 1. vai 2. luokalla mutta kummiski...

siinä ei tarttis olla niin huolissaan noista kadun ylittämis jutuista tms...kun istuu turvallisesti bussin kyydissä...

kuulostaako kauhealta ajatukselta?

ite oon kans miettiny miten vaikeeta se mahtaa olla päästää niin pieni ihminen niin suureen maailmaan yksin tallailemaan...mutta kait se on sitten joskus meilläkin edessä :D

♥

omanapa: olla möllöttää ja potkiskelee...varsinkin jos istun...kai se yrittää porkia äitiin vauhtia :)))



nyt kun en muista muita puheen aiheita ja galluppeihinkin oon jo vastaillut niin taidampa häippästä takavasemmalle ja palailla vaikka sitten myöhemmin,moi!



krisse,janina-02 ja mimosa-04 + Alli/u rv19+2

Mrs. Marple:lle onnea ultraan.

Piti kysymäni supistuksista. Ensimmäistä odotan ja tietoisesti en siis ole niitä kokenut.

Miltäs ne sitten oikein tuntuvat?

Mistä ne erotan?

Eilen kun oltiin kävelyllä kovassa pakkasessa ja mäkeä noustiin ylös, tuntui hieman sellaista puristusta tuossa vatsalla, mutta hyvin pientä eikä aerobicissakaan mitään ihmeempää ole tuntunut, ei edes tuollaista kuin eilen. Olisiko se sitten ollut supistus? Ei sattunut, mutta

tuntui

. Ihan alavatsalla välillä " repii" , mutta kyse on varmaankin kasvu/venymiskivuista.

Kesällä kun sain keskemneon ja sitä vauhditettiin kemiallisesti, koin kyllä sellaisia aaltomaisia, varmasti ihan oikeita supistuksia kun kohtu tyhjeni vauhdilla ja supistui takaisin omaan kokoonsa alle puolessa vuorokaudessa= oli aivan kaameaa ja olin ihan omissa maailmoissani!

Tuossahan kyseessä oli kai ihan eräänlainen

synnytys

ja siksipä en osaa sanoa miltä niiden supistusten pitäisi (vai pitäisikö?) nyt tuntua.

Sii teiltä kysynkin, kun melkein kaikki muut näytte niitä supistuksia tunteneen, että miltä ne oikein tuntuvat?

Kiitollisena

Aapeli

vastaillaan nyt sitten aapelille kun pääsin koneelle taas



supistuksista...kiristää puristaa pingottaa ja masu kovana...

se on kait sellanen kivuton harjoitus suppari...

itekkin on vähän hankala noita tuntemuksia selittää :) mulla kun noita tullut niin harvoin...

joillain noita supistuksia tulee ihan alusta asti ja joillain ne tulee kipeinäkin...ja jotenkin kaikkien juttujen perusteella mitä on lukenut niin se kipu saattaa vaihdella hyvinkin paljon...

menkkamaisia polttoja, selässä joillain säteilee reisiinkin ymym...

mulla ainakin 2aikasemman kans onnex poltot rajoittuneet sinne viimeiselle viikolle ja synnytykseen



noh ehkä nämä viisaammat mammat kerkiävät vastailemaan paremmin :D



krisse ,tytöt ja Alli/u rv19+2

Teen tässä inventaario laskelmia loppuun ja ihan vaan pikaisesti Aapelille omista kokemuksista. Odotan kans ekaa mut mulla supistelee nii paljon et on tullu koettua miltä tuntuu mut tosiaan se kuvailu on vähä hankalaa. Eli tuntuu niinku joku yrittäis tuolta sisältä päin kiristää kohtua kasaan. Eli just niinku kiristää ja puristaa yhtäaikaa. Sit mä erotan ku oon ilman vaatteita kohdun rajat ihan selvästi ja se on ihan kivi kova. Mulla liitty niihin viikko sit viel kipuja mut kyse oli kohdunsuun tulehduksesta ja nyt ku sitä on lääkitty ne on täysin kivuttomat supparit.



Odottavaparturi 17+3

Olin rakenneultrassa. Kaikki ok, poika imi peukkuaan ja sain siitä kuvan :) oi tätä onnea.



Keräily: Keräilin joskus enkeleitä, se on jäänyt.



Lapsien lukumäärä & sukupuoli: Kolme olis hyvä määrä. Nyt toinen poika tulossa. Jos noin viiden vuoden kuluttua hommais sen tytön ;).. Vitsi.



Miehen työaika: Virallisesti ma-pe 7-16. Käytännössä 6-17 ja joitain ilta- ja viikonloppuhommia päälle.



Linea Negra: Ei ole näkynyt ja edellisessäkään raskaudessa ei tullut.

taidanpa minäkin pitkästä aikaa vähän kuulumisia kirjoitella. vaikka ei mitään ihmeempiä kuulukaan... supistukset on edelleen pysyneet aika vähinä, kun olen rauhallisesti ottanut. en kuitenkaan enää ihan pelkästään sohvalinjalla, vaan olen vähän saanut puuhaltuakin. lauantaina poika oli mummulassa yökylässä, kun oli sitä jo monta viikkoa halunnut. minä tein sitten ihan älyhyvää pitsaa (mies olisi halunnut auttaa, mutta ei voinut vastustaa jalkapalloa tv:stä). vuokrattiin pari leffaa, ihanaa oli viettää rauhassa iltaa kaksistaan, vaikka seksikielto onkin vielä päällä.



tänään sain vähän tehtyä kouluhommiakin, tuli ahkera olo.



vauveli on potkiskellut ihan kiitettävästi. mukava on ollut niitä tunnustella. aamulla ekaa kertaa näin, kun masu liikkui vauvan heiluessa. se oli aika metkaa :)



aapeli (menikö oikein?) kyseli supistuksista. kivuttomat supistukset tuntuu minusta vähän siltä kuin vatsalihakset jännittyisi itsestään, vaikka siis kohtu jännittyy. kipeät supistukset tuntuu mulla ihan menkkakivuilta. ne tuntuu välillä lonkissa asti, niinkuin mulla menkkakivutkin, mutta enimmäkseen selässä ja mahassa.



joku galluppi oli...



1. toinen lapsi tulossa. 3 lasta ois musta aika kiva, mutta en vielä tuosta miehestä tiedä. sen mielestä nämä 2 todennäköisesti riittää. tosin nämäkin on tullut yllärinä, joten eihän sitä ikinä tiedä ;)



2. kelan paperit ajattelin ajoittaa niin, että saan sen uuden pakkauksen.



3. lineaa ei tullut edellisessäkään raskaudessa, joten en osaa tässäkään odottaa,



keräilystä taisi olla myös puhetta. en varsinaisesti keräile mitään, mutta kirjoja tulee ostettua aika paljon. mies ostelee levyjä (myös minulle :), joten niitäkin on aika läjä. ja leffoja on kans kertynyt. mutta tietoisesti ei siis kerätä mitään, roinaa vaan kertyy :)



tää varmaan taitaa riittää tältä päivältä.



gabriela rv 19+ jotain (mikä päivä nyt on...)

Kaikki oli kuin olikin hyvin ja masusta kuului potkujen kera hyvä jumputus. Mies oli ekaa kertaa mukana ja kuuli nyt sitten nuo ihanaiset äänet. Hb oli laskenut 125:n (134:stä), mutta se lienee sen vatsataudin syytä. Rautaakaan en ole uskaltanut syödä kun niin helposti kovettaa vatsan ihan täysin. Painoa ei ollut tullut kuin puoli kiloa eli jotain 70g/vk, mutta kyllä ainakin jalat ja takamus on pienentyneet sen vatsataudin jälkeen.



Kohtu sen sijaan oli kasvanut hurjasi ja th sai mitaksi 16, melkein navassa! eli yläkäyrällä! th sanoi että menis niin kuin 4 kilosen käyrällä, joten toivotaan ettei pysy siellä loppuun asti (itse kun olen tällainen kääpiö). No on tuo mahakin kyllä aika ison näköinen :)



Supistukset: kivuttomat tuntuvat puristukselta, vetämiseltä ja pingoittumiselta, jos kädellä kokeilee niin kohtu nousee kivikovaksi palloksi. Kipeät supistukset tuntuvat kovalta menkkakivulta, selässä ja masussa ja välillä säteilee jalkoihinkin. Kipeitä supistuksia tuli sairasloman alussa yleensä noin parintunnin ajan niin että ensin oli jatkuvaa aaltoilevaa kipua, joka sitten harveni n. 5:n minuutin välein ja lopulta vain muutamia tunnissa. Kipu ei kuitenkaan ollut tosi kovaa, mutta suunnilleen sellaista jota normaaleissa menkoissa on kestettävää, mutta ei mukavaakaan. Nyt kipeitä tulee vain muutamia päivässä. Kivuttomia vähän väliä, jos tekee jotakin ja iltaisin enemmän.



Keräily: en ole keräillyt mitään.



Lapset: kaksi vähintään... kolme olisi kiva ja en ihmettele jos neljännenkin joskus vielä tekisin. (ensimmäinen on vasta työn alla, joten paha sanoa.



Ninni rv 17+5