kuka tekee lopullisen päätöksen yhteishuoltajuudessa?
arvasin, että näin tulee käymään. exäni on aina ollut kaikkea vastaan ja on tuleva. lapsi menee eskariin syksyllä ja mietinkin, kuinka paljon minun pitää isältään kysyä mielipiteitä päätöksiä tehdessä.
kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon. eskariin mentäessä kysytään uskontokasvatuksesta: ev.lut, elämänkatsomus, muu,mikä.
itse olin sitä mieltä, että voi osallistua tavallisten ev.luttien meininkeihin, koska on ainoa ryhmässään, kuka kuuluisi elämänkatsomuksen piiriin ja on jotenkin hassua, että pitäisi ryhmästä erota aina niiksi pieniksi ajoiksi. kouluun mentäessä elämänkatsomuslapsia olisi jo lisää, ei tarvitse ' eristäytyä' niin radikaalisti. eikä minua haittaa, jos lapseni nyt muutaman virren osaa veisata ja lapsen tasolla pari raamatun ' tarinaa' kertoa. mutta exää haittaa. vastaus oli ehdoton ei.
lapsi ei siis itse kuulu kirkkoon. mutta kumpi on oikeassa tai kumpi voittaa? ei-vanhempi vai kyllä-vanhempi? entä jatkossa? mihin asioihin pitää mielipide kysyä myös etältä? vai onko ainoastaan ne uskonnon, nimen vaihtaminen, muutto. ja oliko muita?
Kommentit (6)
Tekisin päätöksen ihan itse. Vieköön isukki asian oikeuteen jos jaksaa.
eli ilmoitin lapsen elämänkatsomukseen. ja aion keskustella eskariopen kanssa eskarin alkaessa, että kuinka ehdoton tämä päätös on. en vaadi lastani poistettavan tiloista aamunavauksen tms. ajaksi, sanoo isä mitä sanoo.
jännittävää on se, että isä ei täysin johdonmukaisesti ajattele. hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, että lapsi osallistuu päiväkodissa ev.lut-menoihin. ja itse olen ollut onnellinen lapsen puolesta, kun lapsi hehkutti joulukatedraalia.
katsotaan, kuinka jatkossa käy. tuppaan vain olemaan aina rehellinen ja kysyn toisen mielipidettä asioihin. tosi yksipuolistahan tämä meininki on.
Inhottavaa jos isä ei osaa ajatella asiaa lapsen kannalta.
Minuakin mietityttää tällaiset asiat, sillä meillä on yhteishuoltajuus lapsen isän kanssa, mutta käytännössä ei olla missään tekemisissä, eikä väleissä, joten ongelmia tulee siinä vaiheessa jos esim. päiväkodin papereihin tarvitaan isänkin nimi. Kuinka paljon näissä asioissa esim. koulussa joustetaan? vai joustetaanko ollenkaan?
olen antanut äitini numeron, eli jos minulle jotain sattuu, lapsen mummuun yhteys. isän numeroa ja yhteystietoja en ole antanut; ei ole minun asiani. olen vain sanonut, että kysyvät isältä itseltään, minä en voi niitä toisen puolesta antaa. ei kai minulla ole edes lupaa antaa toisen tietoja, en tiedä.
ratkiriemukasta tämä yhteishuolto, kiusaa ja juoksutusta kaikki tähän asti. aika ei asiaa ole auttanut, vuodesta toiseen sama peli. mutta onneksi ex on ex.
Uskonto kunnan muutos?
En voi kuvitella että yksi vanhempi voisi määrätä saako ex mennä lapsen kanssa kirkkoon (häihin, hautajaisiin) tai moskeijaan tai mihin muuhunkaan.
Uskonto kunnan muutos on se jos lapsesi siirtyy virallisesti jonkin uskonnon jäseneksi.
On muutamia asioita mihin tarvitaan ehdottomasti toisen huoltajan suostumus - kuten sukunimen muutos, uskontokunnan muutos, passihakemus, pankkitilin avaus (riippuu pankista) ja esim mopokortin hakemukseen. Passin voi kyllä saada vaikka toinen huoltaja vastustaa, silloin poliisi selvittää taustoja ja myöntää harkinnan perusteella passin esim lomamatkaa varten.
Uskontolaki säätelee jonkinverran tuota lapsen uskonnollista kasvatusta ja voi olla että sen takia isän tahto menisi läpi, johtuen siitä että lapsi ei kuulu kirkkoon. Vaikea toisaalta sanoa miten viranomaiset suhtautuisivat jos ette pääsisi yhteisymmärrykseen.
Ehkä tässä kannattaa mennä sen mukaan että jos asia on tärkeä toiselle niin antaa hänen pitää päänsä - ja sitten kompromisseja etsimään.
Bodil Rosengren
Yksin- ja Yhteishuoltajien Liitto
www.yyl.fi