Kuinka kauan vie, että vaativaan (!) työhön tottuu, ja vapaa-ajastakin oppii nauttimaan?

Onko sinulla muuta elämää vastapainoksi työlle? Harrastuksia, ystäviä joiden kanssa ei jauheta työasioita jne. Onko parisuhde kunnossa, onko muita tavoitteita elämälle? Olen itsekin alalla ja minulla meni ainakin pari vuotta siihen, ettei työasiat enää pyörineet päässä. Erikoistumiskoulutus ja työnohjaus auttoivat, samoin hyvä työpari. Eniten taisi kuitenkin auttaa oman lapsen syntymä ja sitä kautta työuraan tullut breikki. Ä-loman jälkeen menin työhön, joka ei ole henkisesti aivan yhtä vaativaa (tosin hyvin vaativaa tämäkin) ja lapsen takia on ollut pakko lähteä ajoissa töistä kotiin + olla viemättä töitä kotiin. Teen myös lyhennettyä työaikaa, mikä sekin osaltaan auttaa. Kyllä minulla silti joskus tulee asiakasasiat esim. uniin, jos on rankkoja caseja.