Kertokaapa vaihteeksi jotain POSITIIVISTA anopeistanne.
Kommentit (30)
Olen tässä ihmeissäni seurannut "anoppini on noita" -keskusteluja ja tullut siihen tulokseen, että omalla asenteella voi vaikuttaa anoppi-miniä -suhteeseen positiivisella tavalla.
Anopillani, joka on aivan tavallinen "sanoo mitä sylki suuhun tuo jne." ihminen, on neljä miniää, ja itselläni ei ole hänestä pajon pahaa sanottavaa, en ole sitä kyllä etsimällä etsinytkään.
Nyt yksi näistä miniöistä sai minut näkemään anoppini melko mustassa valossa, pari päivää murehdin asiaa, mutta nyt huomasin, että voin itse kääntää nuo asiat positiivisiksi! Eli tuskin anoppi oli mitään pahaa tarkoittanut noilla kommenteillaan tuolle toiselle miniälle, miniä itse vain ajatteli ne pahimmassa mahdollisessa valossa.
Näitä anoppijuttuja lukiessa tekisi mieli sanoa, että haloo ihmiset, ajatelkaa positiivisemmin ja muistakaa, ettei kaikkea ole pakko imaista sinne sisimpään asti ja märehtiä vuositolkulla. Onhan kyse melkoisen merkittävästä ihmissuhteesta. Miten miehennekään jaksavat jatkuvaa itkemistänne maailman kauheimmasta anopista. Ymmärrystä joka suuntaan! Eiköhän siinä lasten ja koko perheen ja suvun elämä helpotu homattavasti!
Positiivista ajattelua ja aurinkoisia keskusteluhetkiä anopin kanssa toivotellen!
Ennen arvostelun kohde olin minä, nyt lapseni. 9 vuotiaani on vähän pyöreä, ollut vauvasta asti ja kun anoppi menee häntä lihavaksi haukkumaan päin näköä ruokapöydässä ei mun tarttee ymmärtää. Jos on jotain sanottavaa lapsesta ( mikä ei kyllä hänelle edes kuulu) sanoisi sen vanhemmille, en halua nähdä lastani teini-ikäisenä anorektikkona letkuissa sairaalassa.
Kaksin käsin saan olla paidanhelmasta repimässä ettei mene ja timpaise kuonoon. On koko ikänäsä kärsinyt dominoivasta ja manipuloivasta ja mollaavasta äidistään ja nyt on päättänyt, että saa riittää. Amen!
Ei nykyään pyydä rahaakaan enää jatkuvasti joten hyvä juttu!
avarakatseinen
taiteellinen
ei liian utelias
...sen lisäksi että asuvat kaukana.
Varmasti sellaiset asiat kuin alkoholismi jne. vaikeuttavat huomattavasti tuota ihmissuhdetta. Ja mielestäni se, että anoppi voi haukkua lastenlasta päin näköä läskiksi, kertoo siitä että kaikki ei "ole kotona". EIkö se auta ymmärtämään?
Oma anoppini on kiltti hössöttäjä, joka sanoo välillä asioita sen enempiä ajattelmatta, mutta muutoin todella ystävällinen ja kiltti! Onneksi on ihana anoppi!
jos minä olen hänen mielestään asiassa järkevämpi (nämä eivät todellakaan ole mitään isoja kiistoja, ei se joudu mun ja miehen väliin riidoissa). Anoppini luottaa minuun raha-asioissa miestäni enemmän :-)
Anoppini on kiinnostunut elämästäni, meillä on aika samantapaiset kiinnostuksen kohteet ja puhuttavaa siis riittää. Minulla on myös tunne, että anoppini yrittää aina kovasti ymmärtää minua, kuuntelee siis huoliani ja auttaa parhaansa mukaan.
Anoppini rakastaa lapsiamme, he ovat varmaankin hänen elämänsä tärkein asia! Lastenhoitoapua on aina saatavilla, auttaa myös rahallisesti (minä en useinkaan ilkeä pyytää, mutta mies kyllä tekee niin).
Lapseni saavat anopin kautta hienoa kulttuurista perimää: anoppi jaksaa aina piirtää ja maalata heidän kanssaan sekä puhuu heille ruotsia (lapsemme ovat kaksikielisiä).
anoppini on kuollut...ei siis "häiritse" elämäämme mitenkään, mutta vielä eläessäänkään ei asioihimme juurikaan puuttunut, sillä asui reilun 200 km päässä.
kiitollisin olen hänen ulkonäöstään, josta tyttäremme on perinyt kauniin suun ja kiharat hiukset.
Luonteeltaan anoppi on minun kanssani aika samanlainen (puhelias, iloinen & nopeasti innostuva) eli tulemme oikein hyvin toimeen suurimman osan ajasta.
erittäin aidosti lapsirakas
mainio kokki ja leipuri
iso apu elämässä
huumorintajuinenkin tiettyyn rajaan asti
...
mutta valitettavasti kuollut:(
Rakas mummi kaikille lapsenlapsilleen, joita on 17 kpl!
Miniöitään kohtaan hän on oikea mallianoppi! Ei koskaan arvostele. Kysyy suoraan jos on kysyttävää. Kuuntelee mielellään ja ymmärtää retorisiakin kysymyksiä (eli osaa olla vastaamatta). Hän näkee myös poikansa oikeina ihmisinä eikä vain ihmelapsina.
Valitettavsti (vai onneksi?) hän asuu tosi kaukana.
Olemme hyvin erilaisia luonteeltamme ja arvomaailmaltamme, joten säästymme monelta riidalta kun emme kumpikaan yritä tyrkyttää omia ohjeitamme toiselle.
anoppini on vähän höpsö eikä hänen äo:nsa ole maailman korkein. Se on ainoa kritiikki häntä kohtaan - eikä sekään vaikuta oikeastaan yhtään mihinkään.
Hän on maailman paras isoäiti. Pyytää lapset hoitoon ja hoitaa mukisematta. On oikea työmyyrä, avulias ja auttavainen. Ei koskaan valita.
Hän asuu kolmen kilometrin päässä ja ihan hyvä.
- Arvostaa minua ja minun rooliani tämän perheen äitinä ja näyttää ja kertoo sen.
- Ei puutu meidän perheen sisäisiin asioihin.
- Rakastaa lastenlapsiaan yli kaiken
- Pitää meistä mahdottoman hyvää huolta silloin kun menemme sinne kylään (hössää sen ruoan kanssa vähän liiaksikin)
- Haluaa aina auttaa leipomisissa ym jos meillä on isot juhlat (esim ristiäiset) tulossa, mutta ei tuputa apuaan väkisin
- Vahtivat myös mielellään lapsenlapsiaan
Ikävä kyllä asuvat kaukana ja ovat jo iäkkäitä, joten kovin usein ei kehdata lapsenvahtina heitä käyttää
että itse tulee oleman siinä anopin asemassa joku päivä mitä todennäköisimmin. Ja vaikka kuinka ajattelee, että MINÄ sitten olen niin ja niin hyvä anoppi, niinme ihmiset ollaan erilaisia, ja mikä on toiselle hyvä on toiselle huono.
joten kannattanee olla aika suvaitsevainen sen anopin kanssa, tuskin ne kaikki poikalapsia aikanaan synnyttäneet voi hirviöitä olla ja tyttölasten äidit niitä oikein toimivia enkeleitä.
Niin ja oma anoppini on oikein mukava ihminen, ei tuppaudu, mutta auttaa kyllä. Ei meillä mitään syvää sielujen sympatiaa ole, mutta oikein lämpimät ja ystävälliset välit kyllä.
Arvostan tätä piirrettä yli kaiken. Sen takia ovatkin elämässämme läheisesti mukana, koska haluavat uhrata vapaa-aikansa meille ja meidän lapsille vaikkei edes pyydettäisi. Joskus tekee mieli sanoa, että ajatelkaa joskus vain itseänne kun oikeasti kaikki, ihan kaikki muu, menee aina heidän itsensä edelle. Koskaan ei anoppi valita mistään ja on uskomattoman aktiivinen ja touhukas 60-vuotiaaksi sekä hyvin vaatimaton. Positiivinen elämänasenne ja huolettomuus saa minutkin hyvälle tuulelle kun anoppilassa käydään!
Mitään muuta hyvää sanottavaa siitä ei olekaan. Ollaan tunnettu 29 vuotta ja aina vain menee pahemmaksi.
jauhaa samoja juttuja jatkuvasti ja ainoa hyvä puoli hänessä on se, että EI tarvitse tavata, kuin joskus ja jouluna.
* anoppi asuu noin 100 km päässä, mikä on tosi ideaali välimatka
* hän tykkää lapsenlapsistaan
* hän ei ole ilkeä
* ööö - en keksi enempää
itselläni on mitä mainioin anoppi. Emme ole päivittäin tekemisissä, joten mitään suuria konflikteja ei ole mahdollistakaan sattua. Emme puutu toistemme elämään. Anoppi sanoi heti alussa, että "minä rakastan XXXX:a (poikansa) ja jos hän rakastaa sinua, niin sitten minäkin rakastan sinua - se on näin yksinkertaista". Ja niin se on ollutkin :)