Kokeneet ja onnistuneet täysimettäjät. Antaisitteko neuvoja?

Aloitetaanpa taustoista: meillä on 2 tyttöä, 03 ja 05 syntyneet. Itse olen diabeetikko joten lisämaitoa on annettu 3 tunnin välein kummallekin tytölle ja nännejä ei käytännössä ole olemassa lainkaan. Ekalle tytölle omaa maitoa riitti joten kuten 2 kk jos sitäkään, toista imetin täyspainoisesti 7 kk.



No, kummassakin tapauksessa imetyksen makuun pääsin rintakumin avulla ja myöskin pääsin siitä kovan yrittämisen kautta pois. Eka tyttö oli varsinainen rihlaaja koko syönnissä, toinen tyttö jätti kumin pois tuosta vaan eikä tehnyt rintaraivareitakaan lainkaan.



Ensinnäkin, vauvat ovat niin ihmeellisiä, että ne pystyvät halutessaan imemään vaikka tiiliseinää jos tarve vaatii, joten et tarvitse siihen nännejä. Kun imetystä on tapahtunut jonkin aikaa, rinta alkaa itse antaa periksi ja tavallaan nänni muotoutuu itsekseen. Rintakumi minulla meinasi lopettaa tämän toisen imetyksen, koska maidon määrä väheni huomattavasti kunnes lopetin kumin käytön:maidon määrä lisääntyi ja homma toimi.



Minullakin maidon nouseminen kesti useita päiviä synnytyksen jälkeen joten omaa maitoa ei ollut tarjota edes makupisaroita. Tiesitkös että on olemassa pahoinvointilääke nimeltä Metopran, jonka sivuvaikutus on maidon nostatus rintoihin, tämän minulle kertoi raskausaikana kätilö Kysillä ja kysyi miksei sitä tarjottu ekan synnytyksen aikoihin. Minulla käytettiin sitä nyt toisen synnytyksen jälkeen ja ei siitä ainakaan haittaa ollut, päinvastoin. Ehkä se luontokin auttoi asiaa, mutta jos tiedossa on maidon hidas nousu, niin miksei sitä voisi yrittää nopeuttaa?

Minulla on kolme onnistunutta imetystä takana. Luulen että suurin syy onnistumiseen on luontainen maidoneritykseni, eli maitoa on aina ollut paljon. En siis ota kunniaa että omat ponnisteluni olisivat olleet syy onnistumiseen.



Sinun tilanteessa puhuisin jo etukäteen sairaalahenkilökunnan kanssa että tarvitset ja haluat erityistukea imetyksen kanssa. Että jollakulla on oikeasti aikaa auttaa alussa - se on se kaikkein kriittisin hetki. Kerro että tämä on sinulle tärkeä asia ja haluat yrittää ilmam rintakumia. Ole tiukkana että sinua ei jätetä yksin imetyksen kanssa ennen kun vauva on oppinut imemään rinnasta.



Jos suinkin mahdollista niin olisi paras että vauvasi ei saa lisämaitoa. Jos kuitenkin saa niin sitten pumppaa. (Vaikka kerroitkin että pumppasit myös kahden ensimmäisen vauvan kanssa tuloksetta.) Mikä minulla on lisännyt maidontuloa on:

-juominen. juo litroittain VETTÄ.

-syöminen. syö monipuolisesti ja paljon, unohda alussa kilot

-lepo on tärkeää mutta kolmen kanssa vaikeaa, tiedän

-älä stressaa mistään, siis vieraat niin kauas kun pippuri kasvaa (ellei ole niin että rentoudut vieraista

-tuki. puhu miehellesi ja sukulaisillesi että tämä on sinulle nyt tärkeä asia etkä halua mitään kielteisiä kommentteja



Tässä näitä mitä minulle tuli mieleen, toivottavasti olisi jotakin apua. Lopuksi kuitenkin että jos imetys ei kaikista yrityksistä huolimatta sittenkään suju niin muista että se ei MITENKÄÄN vähennä sinun arvoasi äitinä tai ihmisenä!

Elikäs sain esikoiseni elokuussa -05. Sairaalassa ei maitoa juurikaan tullut, joten vauva sai lisämaitoa pullosta. Maitoa alkoi tulemaan enemmän oikeastaan vasta kotiutumisesta seuraavana päivänä, eli vauva oli tällöin kuuden päivän ikäinen. Sairaalasta olimme kuitenkin saaneet ohjeet, että aina imetyksen jälkeen tarjota lisämaitoa vauvan iän mukaan lisäten: 6.päiväisenä 60ml, 7.päiväisenä 70ml jne. kunnes saavutetaan 200ml, mikä jäisi kerta-annokseksi. Näin teimmekin ja aina sitä maitoa jonkin verran meni, mutta ei koko annosta, eli oli rinnastakin saanut jotain.



Oikeastaan alusta asti yksi ongelmista oli se, että poitsu tuppasi nukahtamaan rinnalle ja imeminen oli tällöin aikasta laiskaa. Koitin saada vauvaa imemään " naputtelemalla" sormella leuan alta (nyt ei tullu parempaakaan sanaa mieleen..) ja aina muutaman imun ottikin, mutta siihen se jäi. Tilanne ahdisti mieltä, kun olin tosiaan ajatellut täysimettää VÄHINTÄÄN sen 4kk, mikäli maitoa vaan riittää.



Sitten luin parjatulta ja kiitellyltäkin imetystukilistalta (http://www.imetystukilista.net/) että vauvaa kannattaa vaihdella ahkerasti rinnalta toiselle, mikäli on unista tyyppiä. Näin siis vauva havahtuu unestaan ja jatkaa syömistä. Tätä sitten parina päivänä kokeilin ja tuntui, että se todellakin auttoi, ensinnäkin siihen, että vauva pysyi hereillä ja söi, mutta omasta mielestäni myös siihen, että maitoa alkoi tulla enemmän. Lopulta aloimme vähentämään korvikkeen määrää ja lopulta onnistuimme jättämään sen kokonaan pois! Eli kuukauden päivät vauvamme oli osittaisimetyksellä ja siitä seuraavat kolme kuukautta täysimetyksellä! :) Kunnes sitten neljän kuukauden iässä neuvolasta kehottivat aloittamaan kiinteiden antamisen. Painoa oli tullut kuukauden aikana noin 400g.. Aina muutenkin jännityksellä odotin punnituksia, että saadaanko vielä jatkaa täysimetyksellä, mutta siis tuohon asti poika kasvoi ihan hyvin ja oli tyytyväinen, oli kylläkin hoikanmallinen, mutta kuitenkin oma maito riitti! Mistä olen kyllä aikas ylpeäkin! :) Tässä tapauksessa yrittäminen palkittiin. Nyt on parin viikon ajan syöty kunnolla kiinteitä ja painoa olikin tullut kuukauden aikana lähemmäs kaksi kiloa, joten poika on tehnyt näyttävän kirin painokäyrällä.. :)



Täällä oli tällainen tapaus, toivottavasti tästä on jotain hyötyä myös sinulle? Tsemppiä! :)

Niin ja sitten on olemassa sellaista " mamma-teetä" , mitä pitäisi löytyä luontaistuotekaupoista. Miehen veljen vaimo osti sitä minulle, kun siitä oli hänelle itselleen ollut aikoinaan apua. Ja sitä join aamulla ja illalla, ja ehkäpä siitäkin oli hyötyä?



Niin ja muiden mielipiteiltä sitte suljet korvat ihan täysin! Vaikeaahan se voi olla, mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa tilanteen mukaan. Itseäni satutti erityisesti se, kun anoppi oli käymässä ja syötyään poikamme hieman kitisi, niin siihen anoppi MONTA kertaa hoki, että " eikö sieltä äitin tissistä tullu tarpeeks maitoa, ei tainnu tulla" ... Vieläki kihoaa kyyneleet silmiin, kun sitä ajattelen..



Niin ja muista, että tärkeintä on se, että vauvasi saa ravintoa (oli se sitten rinnasta tai pullosta) ja voi hyvin!

Takana 03 epäonnistunut imetys. Nyt 09/05 syntynyttä poikaa olen imettänyt reilun 4 kk täydellisen onnistuneesti ja tavoite jatkaa vielä 2kk.



Jorvin sairaala on muuten ihan p... imetystuen suhteen. Toinen synty MKS:ssä ja sairaala aivan toiselta planeetalta ja positiivisessa mielessä :-)



Minun neuvoni kärjistetysti:



- Heti synnyttyä rinnalle ja on siinä niin pitkään kuin viihtyy ja imee

- EI rintakumia

- EI lisämaitoa, vahvat syyt, jos sitä annetaan

- Imetät sitekästi vaikka vauva vaatii rintaa usein aluksi

- EI tuttia eikä pulloa alkuun, vasta, kun imetys sujuu hyvin

- Vaadi sairaalassa tukea ja ohjausta, jos tarvitset

- Kokeile eri asentoja ja opettele imettämään sekä makuultaan että istualtaan



Minulle horistiin Jorvissa matalista rinnan päistä ja rintakumista, lisämaidon välttämättömyydestä jne. ja samoilla rinnoilla olen nyt imettänyt ilman kumia ja lisämaitoa erittäin onnistuneesti ...



Fedjasetä ja pojat 03/03 ja 09/05

Ap:lla oli juttua siitä, että vauvat ovat olleet taipuvaisia keltaisuuteen. Se on yksi tosi oleellinen syy siihen, että lisämaitoa yleensä annetaan jos omaa ei riittävästi ole, koska bilirubiini poistuu vauvan kehosta juuri virtsan ja ulosteen kautta. Siinä tilanteessa on turha rueta vaahtoamaan siitä, että vauvalle ei annettaisi pullosta.

Sanon tämän sillä, että myös minun vauvani ovat olleet keltaisia, eka ei ollut sinivalossa mutta tämä toinen 05/05 tyttö oli 4 vrk. Minulta ei siis tullut tipan tippaa omaa maitoa sairaalassa. Vauvoille ns. pakkosyötettiin maitoa 3 tunnin välein, etteivät olisi joutuneet teholle sokeritippaan, joten en ruennut riehumaan lisämaidottomuudesta yhtään. Imetys onnistuu jälkeenkin päin jos on onnistuakseen, sen näkee sitten.



Tsemppiä siis alkuperäiselle kirjoittajalle, älä turhaan stressaa etukäteen, teet parhaasi ja sillä hyvä. Kyllä nämä vauvat korvikkeellakin kasvaa jos tarve vaatii!



Samassa veneessä ollut Arwen sekä tytöt 04/03 ja 05/05

Ja olen kyllä aika ylpeä tästä saavutuksesta. Harmikseni vaan totean, että muut eivät tunnu olevan. Mm. anoppi ihmettelee tätä jatkuvasti ja on alusta asti hokenut lisäruuasta. Neuvoni siis onkin, että älä kuuntele asiasta tietämättömien neuvoja. Keskity itseesi ja vauvaasi. Minä imetin jo sairaalassa tosi tiheään ja kotonakin ensimmäisen kuukauden ajan lähes tunnin välein, minkä vuoksi olin tosi väsynytkin. Mutta se kannatti! Maitoa olisi riittänyt useammallekin vauvalle.

Toinen neuvo liittyy nesteen juomiseen ja suolaisiin ruokiin. En tiedä onko tässä mitään perää, mutta minä huomasin suolaisten ruokien lisäävän maidon tuloa. Saattaa olla sattuumaakin, joten käytä omaa harkintaa. Kun iltasella herkuttelin vaikkapa perunalastuilla ja sitten hörpin vettä janooni, niin rinnat olivat aamulla kuin ilmapallot. Join muutenkin tosi paljon vettä ja juon tietysti vieläkin. Mutta näiden suolaisten herkkujen kanssa siis maitoa tuli tulvimalla. Onkohan muilla samanlaisia kokemuksia...?

Onnea sinulle imetykseen!

Ei tietenkään kannata kieltäytyä lisämaidosta ja pullosta jos riskeeraa vauvan terveyden, mutta turhasta kylläkin. Oman ja monen muun kokemus on kuitenkin, että lisämaitoa ja pulloa annetaan ihan syyttäkin ja ainakin varmuuden vuoksi. Uskon, että sairaalassa kyllä tehdään selväksi milloin lisämaito on todella tarpeen siksi kehottaisin kuitenkin kyseenalaistamaan sitä, miettimään hörpytystä pullon sijaan ja imettämään, imettämään, imettämään vaikka tuntuisi, että maitoa ei tule.



lyytikki kerro suoraan hoitohenkilökunnalle tilanne ja pyydä heitä kaikin keinoin tukemaan imetystoivettasi. osa on ns. imetysmyönteisiä ja osa ei, se vaikeuttaa tietysti asiaa. henkilökunta pääsee helpommalla, kun antaa pullon ja lisämaidon. voithan olla sairaalan imetystukihenkilöön jo ennakkoon yhteydessä myös ja kirjata asiat toivepaperiin.



rintakumin tarpeellisuutta epäilen suuresti !!! oikeasti. tietty rikkinäiset rinnanpäät tarvitsevat niitä, mutta ei niitä ainakaan aluksi tarvitse.

Omaa taustaani:



Poika 02/2003 - oli lähes 6kk täysimetyksellä, mutta alku oli tuskien taival ja todella hankala. Tyttö 09/2005 - ollut nyt 4kk täysimetyksellä ja tällä kertaa imetys sujui alusta asti hyvin.



Eli kokemusta on sekä helposta että hankalasta imetystaipaleesta. Puhun tässä nyt kokemuksistani tuon pojan ajalta, koska tässä toisessa ei mitään ihmeellistä ole ollut.



Poika syntyi pienikokoisena viikkoinhin nähden (3kg rv 41+6), kuitenkin himpun verran tuon maagisen 3kg rajan yli niin ettei verensokereista huolehdittu sen kummemmin. Vauva sai kymmenen pistettä ja oli kaikin puolin " täydellinen" (yllättävää :) mutta hän oli jo synnytyssalissa kovin unelias. Ei hamuillut eikä halunnut imeä rintaa. Nukahti oikeastaan heti pesujen ja pukemisten jälkeen. Ensisynnyttäjänä en ajatellut siinä olleen mitään kummallista kuitenkaan.



Osastolla sitten kovasti yritin pojalle rintaa tyrkyttää ja joskus hän ottikin kiinni, mutta joko päästi otteen heti tai nukahti rinnalle muutaman minuutin päästä. Hoitajat kävivät tasaisin väliajoin muistuttamassa kuinka tärkeää on imettää vähintään 3h välein jne... Kuvittelin itse että tuollainen imeminen riitti kun kukaan ei asiaan sen kummemmin puuttunut. Sitten alkoi pulauttelu. Vauva pulautteli/oksensi kaiken mitä suuhunsa sai (eli ei paljon mitään ekoina parina päivänä ennen maidonnousua) sekä lisäksi limaista lapsivettä.



Poika ei pissannut ainakaan ensimmäiseen 1,5 vuorokauteen ja sitten kun pissaa tuli, oli se ns. tiiliskivipissaa (eli punaista) ja merkki siitä ettei lapsi saanut tarpeeksi nestettä. Samoihin aikoihin poika kellastui silminnähden. Onneksi juuri tuolloin myös oma maitoni oli noussut rintoihin ja hoitaja ohjasikin minut lypsykoneelle. Maitoa sain pumpattua hyvin ja istuin pumpulla tunnin-parin välein. Se auttoi maitomäärän lisäämisessä vaikka vauva itse ei vieläkään imenyt. Nyt poikaa piti muutenkin syöttää pullosta, koska keltaisille vauvoille täytyy saada menemään vähintään tietty laskennallinen määrä maitoa tietyin väliajoin.



Edelleen pulauttelu kuitenkin jatkui ja minua " uhkailtiin" jo lastenosastolle letkuihin lähettämisellä, jos poikaa ei saada syömään. Arvatkaa vain miten epätoivoinen olo minulle tuli :( Kun kaikkensa yrittää eikä varsinkaan esikoisen äitinä ollut hajuakaan miksi vauva pulautteli! Itkin yksin yöllä vauvan pulautettua miljoonannen kerran ulos kaiken sen maidon, jonka vaivalla olin saanut hänelle tunnin syötöllä syötettyä. Limaa imettiin vastasta jo toista kertaa mutta ei sekään auttanut.



Käännekohta tässä tarinassa oli ihana ihminen, jonka nimeä en edes jälkeenpäin muistanut. Olisin lähettänyt hänelle suurimman löytämäni kukkakimpun, jos olisin nimen tiennyt. Hän oli nuori kätilö, joka ensitöikseen muutti pojan asennon sängyssään sammakkoasentoon vatsalleen. Se auttoi kuin taikaiskusta. Poika ei enää pulautellut. Lisäksi sain sinivalolampun sänkyni viereen ja pojan siihen valohoitoon. Seuraavana päivänä meillä oli uusi vauva. Virkeä ja NÄLKÄINEN :) Silloin lupasin että en ikinä hermostu vauvan itkusta, en varmasti. Niin ihana oli se ääni kun tajusin, että tämä vauva ihan oikeasti haluaa MAITOA...



Samainen kätilö tarjosi minulle ensimmäistä kertaa rintakumia ja olin aivan ihmeissäni, kun poika sen avulla osasi syödä ihan itse. Ja myös syöttöpunnitukset varmistivat että hän sai imettyä sen kautta ruokaa oikein hyvinkin. Jatkoin kuitenkin lypsämistä, koska en voinut uskoa, että imetys todella alkaisi sujua.



Viimeisenä iltana tämä ihana kätilö jutteli kanssani pitkän tovin. Vauvasta, imetyksestä ym. Ja hän valoi uskoa omaan imetykseeni ja siihen että saan ruokittua oman lapseni imettämällä.



Niinpä sitten kotiuduimme ja rintakumilla imetin. Sotkuista touhuahan se oli - ja hidasta. Useimmiten tein niin, että samalla kun syötin poikaa toisesta rinnasta, pumppasin toisen tyhjäksi (kiitos yhdellä kädellä käytettävän Aventin!). Ja loput poika sai sitten pullosta. Joka kerta jäi maitoa yli pakastimeen asti, joten rinnat saivat aina " ylistimulaatiota" pumppauksessa.



Noin kuukauden verran jaksoin tätä pumppaus, pullottelu, pullojen ja pumpun pesu- ja keittämisrumbaa mutta sitten aloin väsyä. Päätin, että nyt tai ei koskaan - rintakumista ON PÄÄSTÄVÄ eroon. Ensimmäisillä kerroilla itkimme molemmat, minä ja poika yhdessä. Poika ei meinannut millään saada otetta rinnanpäästä. Kun poika sitten ensimmäisen kerran otti napakan imuotteen, josta heti tajusin että tämä se nyt on!, olin niin onnellinen. En uskaltanut liikahtaakaan, kun pelkäsin otteen pääsevän irti. Aikaa siinä opettelussa meni, mutta lopulta poika alkoi syödä paljasta rintaa ja tosiaan täysimetin häntä lähes 6kk. (Rinnan ohella meillä syötiin koko ajan myös pullosta pumpattua maitoa vaikkapa kun olin itse asioilla. Pullona meillä oli Avent, koska sen pullotutti muistuttaa eniten rintaa.)



Sain pojan tarttumaan rintaan näin: Imetin istuen, vaikkapa nyt vasemmasta rinnasta. Pojan pää lepäsi vasemmalla käsivarrellani ja oikealla kädellä puristin rintaa litteäksi (kuten olet varmaan lukenut imetystukilistaltakin). Tämä ei kuitenkaan riittänyt, koska poika ei avannut suutaan tarpeeksi. Heti kun rinta oli pojan suussa, eli siinä vaiheessa kun poika oli saamaisillaa otteen, vedin alaleukaa (leukakuopasta) vielä alaspäin jolloin rinnanpää osoitti enemmän kitalakea kohti ja hyvä imuote syntyi. Näin taisin tehdä vielä jonkin aikaa rintakumista eroonpääsyn jälkeen.



Itse olin onnellinen ja ylpeäkin tuosta taistelustani. Myös mies, läheiset ihmiset ja neuvolantäti kannustivat pitkään imetykseen ja alun vaikeuksissa myös, joten tukea sain kyllä sairaala-ajan jälkeenkin.



Tuossa tilanteessa, missä vauva ei pääse imemään rintaa lapsentahtisesti tai ei osaa lainkaan imeä, on ainoa ratkaisu luonnollisesti rintapuppu. Pumppaus on ihan avainasemassa maidonnousua ja maidon määrän lisäämistä ajatellen. Pumpata kannattaa mahdollisimman usein vaikka joka kerta ei maitoa paljon heruisikaan, se on älyttömän tärkeää. Itse olen myös aina juonut TOSI paljon heti synnytyksen jälkeen koko imetysajan. Siis tosi paljon, ainakin 4 litraa päivässä. Muita erityisiä keinoja ei ole antaa. Stimulaatio on se, mikä sen maidon määrän saa nousemaan. Joko lapsen imu tai sitten rintapumppu. Pumpulla stimulaatiota vaan taitaa tarvita paljon paljon enemmän ja useammin samaan tulokseen päästäkseen.





Tähän vielä loppukaneettina kerron, että tämän toisen kohdalla imetys siis alkoi ja on myös sujunut oikein mallikkaasti. Rinnanpäät vissiin muotoutuivat uudelleen esikoisen niitä ahkerasti imiessä, koska mitään imuoteongelmaa ei nyt ole ollut. Ja nyt osaan todella arvostaa tätä helppoa imetystaivalta, kun tiedän miten hankalaakin voisi olla.





Toivon todella sinulle ja vauvallesi onnistunutta ja onnellista imetysaikaa ja erityisesti kaikkea tarvitsemaasi tukea alkutaipaleelle!

tai syöttää pullosta lypsettyä maitoa, niin voi olla että vauva ei kovin helposti huoli paljasta rintaa sen jälkeen kun on jo pulloon tottunut. Ainakin omassa tapauksessani kävi siis juuri näin. Silloin tuo rintakumi on hyvä " huijauskeino" saada vauva syömään rinnasta edes jollain konstilla :)



Itse olin hyvin onnellinen siitäkin saavutuksesta jo, mutta toki rintakumilla syöttäminen ja siihen päälle pumppaaminen käy ajan mittaan raskaaksi :-/ Helpompi silti varmaan on saada rintakumilla syönyt lapsi hyväksymään paljas rinta kuin pelkästään pullosta syönyt..? Näin ainakin kuvittelisin. Ja uskon, että stimulaatiota tulee kuminkin kanssa imettäessä paremmin kuin pumpulla.



Eli siis rintakumi voi olla hyödyllinenkin kapistus pullosta imetykseen siirryttäessä, mutta toki olisi kaikkein paras saada vauva heti syömään " paljaaltaan" :)

eli

1. lisämaitoa voi ainakin kokeilla antaa hörpyttämällä (voi olla ettei onnistu heti jos vauvasi on keltainen tai jotain muuta terveyttä uhkavaa paljastuu, mutta jossain vaiheessa kannattaa kokeilla)

2. jos mahdollista anna vauvan olla rinnoilla paljon eli käytännössä koko valveillaoloajan vaikkei maito olisikaan vielä noussut => rinnanpäät varmasti kipeytyvät, hoida niitä heti ensipäivistä lähtien (esim. bebanten tms.)

3. sitten se kaikkein tärkein LUOTA ITSEESI ja pyydä tukea myös läheisiltäsi. Itselläni maito nousi rintoihin vasta 9 päivää synnytyksen jälkeen ja monen monituista kertaa itkin, kun en pystynyt lapseni nälkää tyydyttämään (annoimme lisämaitoa hörpyttämällä + pullosta aventin vastasyntyneille tarkoitetulla tutilla). Onneksi mieheni jaksoi kannustaa ja tukea, eikä antanut minun heittää pyyhettä kehään. Joillain vain maidon nousu on todella hidasta ja kivuliasta (huom! särkylääkkeet ovat sallittuja).

4. pyydä sinnikkäästi imetystukea sairaalassa. itse vinguin apua koko ajan ja henkilökunta varmasti jo tympääntyi, mutta olin asian kanssa jotenkin ihan solmussa, en osannut ohjata vauvaa oikein rinnalle yms. on kuitenkin hirveän tärkeää, että IMUOTE ON HETI ALUSTA ALKAEN OIKEA. vinguin asiasta niin paljon, että meille järjestyi muutama päivä kotiutumisen jälkeen ns. tsekkiaika sairaalaan, jolloin imetykseen perehtynyt kätilö kävi vielä asioita + asentoja kanssamme läpi. Sekin sessio oli todella hyvä, vaikka siinä vaiheessa olinkin jo päässyt jotenkuten jyvälle hommasta.

5. juu ja muista juoda koko ajan. neste on maidonnousun kannalta tosi tärkeää.



siinä näitä päällimmäisiä mitä meikäläiselle tuli mieleen

eli tuttia ei kannata tarjota ennenkuin imetys sujuu



ja kovasti VOIMIA JA TSEMPPIÄ!



+ ole itsellesi armollinen, jos homma ei suju, niin jossain vaiheessa on lupa " luovuttaa" ja siirtyä vaikka kokonaan korvikkeeseen.

Olen itse 1-tyypin diabeetikko eli vauvani joutui automaattisesti sokeriseurantaan vastasyntyneiden osastolle. Siellä sai luovutettua äidinmaitoa pullosta ja sokereita seurattiin, sokerit pysyivät ruualla tasapainossa. Itse makasin synnyttäneiden osastolla sektion jälkeen enkä päässyt edes katsomaan vauvaa ensimmäisenä sektion jälkeisenä päivänä.

Vauvalle tuli syömisongelmia ja laitettiin nenä-mahaletku kun ei jaksanut edes pulloa imeä, saati rintaa. Vauva oli vastasyntyneiden osastolla viikon, ei päässyt edes vierihoitoon lainkaan. Imetystä pääsin kokeilemaan pari kertaa lastenosastolla mutta ei tyttö jaksanut imeä rintaa. Pullosta sai lypsettyä maitoani sen minkä jaksoi syödä, loput letkulla. Maito nousi hyvin, kolmantena päivänä sektiosta ja sairaalan tehokkaalla pumpulla sai hyvin lypsettyä



Kun pullosta syöminen alkoi onnistua päästiin kotiin, kaikkiaan vauva oli vastasyntyneiden osastolla 7 vrk. Kotonai tarjosin vauvalle sitkeästi joka syötöllä ensin rintaa ja sitten vasta lypsymaita pullosta. Ja onnistuihan se, vajaan viikon kotonaolon jälkeen vauva alkoi saada kunnon otteen nännistä jaksoi syödä kaikki maitonsa rinnasta.

Täysimetystä takana puoli vuotta, edelleen 7kk ikäisen tytön pääruoka on maito.



Tsemppiä, itse uskon että hankalasta alusta huolimatta imetys onnistuu jos on onnistuakseen.

Moni tarttui tuohon keltaisuuteen ja lisämaidon tarpeeseen.



Kellastumisen lisäksi mainitsen että insuliinihoitoisten diabeetikkojen vauvoilla on suuri vaara liian alhaisiin verensokereihin ensimmäisinä elinvuorokausina. Siksi vauvoille annetaan lisämaitoa kolmen tunnin välein ja verensokereita seurataan, vauvan hypoglykemia ei ole leikin asia. Tarvittaessa vauvalle laitetaan sokeritippa.

Verensokeria laskee myös fyysinen rasitus. Pullosta annettu lisämaito ei siksi ole näille vauvoille lainkaan huono asia, rinnan imeminen kun on pienelle vauvalle rankka fyysinen ponnistus.

kannustuksestanne ja vinkeistä. Enköhän näillä pääse alkuun ja yrittämään. Tottakai lapsen etu on tärkein. Ei tarvitse nälässä olla saatikka jos kellastuu tai sokerit romahtaa niin ravintoa hän tarvii selvitäkseen. Toivon vain että saisin valita pullosta imemisen sijasta edes hörpytyksen mutten tiedä kuinka paljon siihenkin laitetaan vastaan. Tays on hyvä sairaala ja ammattitaitoista henkilökuntaa täynnä joskin ovat tapoihinsa pinttyneitä siksi en yhtään ihmettelisi jos heille ei " sovi" minun toivomani höppyytystekniikka vaan haluavat antaa tuttipullosta tarvittaessa tuon lisämaidon. Toivotaan että ei tarvitse ollenkaan lisämaitoa mutta aika epätodennäköiseltä se vaikuttaa ottaen huomioon kaikki keltaisuuteen taipuvaiset lapseni, diabeetekseni ja mahdollinen edessä oleva sektiokin..Joten..Mutta onhan minulla toki todisteena kasi täsyn tervettä korvikkeella kasvatettua lasta. Se imetyksen ihanuus, läheisyys yms olisi vaan niin ihana asia kokea kerran elämässään kunnolla. Kiitos teille ja saattaapi olla että kyselen lisäapuja taas kun aika tulee ; ) Kiitos vielä kaikille.