Lue keskustelun säännöt.
Lohduttakaa minua! Unelmani ei toteudu...
19.01.2006 |
Olen äitityyppi. Olen aina unelmoinut, että asuisin tilavassa omakotitalossa. Ihan tavallinen riittäisi. Ei mitään luksusta edes. Unelmoin, että olisi 4-6 lasta vuoden parin ikäerolla.
Totuus: Asumme rivarissa ahtaasti, tilat riittävät jotenkuten hyvällä suunnittelulla ja kun arjen pitää koko ajan hanskassa ja järjestelee tiuhaan. Lapsia on kolme, mutta miehen toiveesta ikäerot ovat pitkät 3-5 vuotta aina seuraavaan. Olisin niin toivonut tenava laumaa, jolla pienet ikäerot ja yhteiset mielenkiinnon kohteet. Omakotitaloa emme kotiseudultamme saa kuin hyvällä onnella hinnat on sitä luokkaa. Siis perheemme jää pienemmäksi kuin kuvittelin. Töihin on mentävä, vaikka viihtyisin vielä lasten kanssa kotona. Onneksi työni on juuri sitä, mitä olen aina halunnutkin tehdä. Sinne palaan mielelläni, vaikka olisin toivopnut, että vasta muutaman vuoden kuluttua.
Kommentit (7)
eikä murehtia jo seuraavan päivän murheita.Niinhän raamatussakin neuvotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jotain haluaa niin ei se auta et sanoo että ole onnellinen edes siihen mitä sulla on!
Mua vituttaa suorastaan esim. lapsettomat ihmiset joilla siis lisääntymis ongelmia ja ne aina hokee että ole sä onnellinen et sulla on jo yksi lapsi!!! Mitä se auttaa, mä haluan enemmän lapsia. Ei se tavallaan lohduta että mulla on jo yksi! Yhtälailla mä haluan sitä toista lasta kun se lapseton sitä ensimmäistä.
Mullakin haaveena omakotitalo jne. Nyt asumme isossa kerrostalo asunnossa, eipä mua paljon ilahduta jos joku mulle tulee sanomaan että ole tyytyväinen nykyiseen asuntoos...
Ajatelkaa nyt vaikka niitä Pakistanin määnjäristyksen uhreja.Ovat menettäneet talonsa ja rakkaitansa,Lapset äitejään ja äidit lapsiaan.
Palelevat siellä teltoissaan sairaina ja nälissään.Heille ei tulisi mieleenkään tuollaiset unelmat isommasta asunnosta tai vielä yhdestä lapsesta.
Menkää heille kertomaan murheenne niin saisitte hävetä itseänne.
Ihan turha haikailla tuollaisilla. Olisit onnellinen, että olette terveitä, on katto pään päällä ja noinkin monta lasta. Jotkut eivät saa ainoatakaan.
Työtäkin sinulla on. Turhaa kitinää.
Mäkin haluaisin isomman asunnon ja hienon auton ja lisää lapsia yms yms... Mutta oon maailman onnellisin kun mulle on suotu nuo maailman ihanimmat lapset ja ihanin mies ja kiva asunto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa minäkään lohduttajaa, vaikka mieheni sairastui vakavasti, hyppäsi työkaverinsa matkaan ja minä jäin lapsen yksinhuoltajaksi. Voitko kuvitella, yksi lapsi, yh ja kerrostalossa asun ja olen maailman onnelllisin!
Olette aivan oikeassa. Asiani ovat hyvin. Olen vaan ajautunut poimimaan ympäristöstäni asioita, joita sitten ahnehdin itsellenikin. Tosin yhtään sellaista tuttua ei ole, jonka kanssa vaihtaisin kaiken. Yhdellä on upea iso talo, toinen on varaks ja yhdellä monen monta lasta. Mutta tosiaan. Omasta päästähän se on kiinni. Aina voi uneksia itselleen jotakin vähän vielä, niin ettei ole koskaan tyytyväinen saati onnellinen. Täytyy tehdä asian kanssa töitä!