Lue keskustelun säännöt.
Kukaan päässyt masennuksesta irti ilman lääkkeitä?
Kommentit (8)
Minulla on todettu keskivaikea synnytyksen jälkeinen masennus (lapset vajaa3v ja 6kk), mutta en haluaisi syödä siihen lääkkeitä monestakaan syystä. Olisikohan mahdollista parantua ilman niitä, onko kenelläkään kokemusta? Itse en sitä paitsi pidä masennustani keskivaikeana, vaan enemmän lievänä. Ehkä ajattelutapani vaan on perusnegatiivinen ja sikäli testi näytti niin vahvaa masennusta? Mene ja tiedä.
Paikkakunnallamme ei terapiaa ole tarjolla kuin vaikeille tapauksille ja heihin en kuulema kuulu. Oma olokin on kohtalainen, joskus parempi ja joskus huonompi.. haluan silti parantua tästä ja pian, mutta en tiedä, onnistuuko lääkkeittä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyksen jälkeinen masennus diagnisoitiin keskivaikeaksi ja se paheni vielä vaikeaksi ennen kuin löydettiin oikea, toimiva lääkitys. Minun kohdallani asiaa tosin heikensi erittäin huono parisuhde (ellei olematon) ja ystävien puute sekä fyysinen sairastuminen.
Voimia! En osaa muutakaan sanoa.
Masennuksesta hitaasti toipuva, lapset 4v ja 1v8kk
Parisuhde oli meilläkin lähes katkolla, kunnes sain diagnoosini ja mies tajusi, etten ole vain kamalaksi muuttunut pirttihirmu, vaan sairas. Sen jälkeen on osannut tukea ja osittain siksi koenkin voivani paljon paremmin.
Löytyikö sopiva lääkitys heti? Kaunko kesti, että se alkoi tehota ja kauanko lääkkeitä tulee syödä?
Aloitin lääkityksen vasta kun nuorimmainen oli 10kk (lopetin ensin imetyksen) ja sopiva lääke löytyi kun hän oli 1v2kk... 4kk siis hirvittävää vuoristorataa sen suhteen, saadaanko mielialat kuriin ja pysynkö hereillä (Remeron aiheutti järkyttävän päiväväsyn). Nyt olen syönyt Cipralexia puolisen vuotta ja se tuntuu hyvältä. Tosin ei tulisi mieleenkään uskaltautua sitä lopettamaan.... ehkä sitten kesällä.. tai seuraavana kesänä. En oikeastaan edes vaivaa päätäni sen pohdinnalla, tarkoitus kun on toipua niin, että masennus hoidetaan kokonaan. Esikoisen aikaan kun lääkitys jäi kesken kun aloin odottaa seuraavaa ja siksikin kai masennus uusi nopeasti ja syvemmin.
Voimia! Joudun lopettamaan nyt koneella...
Suuntaa antavia testejä löytynee netistä ihan hakusanoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä osannut turvautua ammattiapuun. Esikoisen odotus ja synnytyksen jälkeinen aika olivat rankkaa. Ensinnäkin söin aivan raskauden alussa antibiootteja, joita ei olisi pitänyt syödä raskaana. Olin hirveän huolissani ja masentunut asiasta koko raskauden ajan. Seuraava asia, joka minua masensi, oli että mieheni lausui keskiraskaudessa toiveen vauvan sukupuolesta, ja minä en voinut sellaista ymmärtää. Tunsin tehneeni lapsen aivan kelvottoman isäehdokkaan kanssa. Kolmas asia, joka masensi, oli että mieheni ei ollut selvästikään innokas osallistumaan raskauteen ja synnytykseen (vaikka sitten synnytykseen tulikin). Nämä asiat masensivat minua vielä n. neljä vuotta synnytyksen jälkeen. En olisi varmasti jaksanut edes osallistua työelämään, jos töitä olisi ollutkin. Enkä saanut aikaiseksi hakea koulutusta haluamalleni alalle. Olisi varmaan pitänyt hakea apua. Lapsikin kärsi poissaolevasta äidistä. Olisikohan ollut keskivaikea masennus? Kärsimällä se sitten lievittyi ajan myötä.
Miksi kysyt?