Sumuttelu alkaa 27.1.

Viikko vielä, ja sitten alkaa mun elämäni eka IVF-hoito. Sumutteet oon jo käyny ostamassa, piikitettäviä aineita en. Eka polikäynti 8.2. ja punktio kai viikolla 8. Olisi kiva tutustua samassa tilanteessa oleviin, ekaa kertaa IVF:n meneviin palstalaisiin tässä vaiheessa kun kysymyksiä on paljon ja vertaistuki tärkeää.



Jännittää aika tosi paljon. Onkohan kovat sivuoireet noilla aineilla? Pelottaa, että elimistö reagoi jollain ihan kummalla tavalla, eikä tämäkään hoitomuoto auttais.

Mulla on sekä PCO että endometrioosi. Joulukuun alussa oli laparoskopia, jossa poistettiin kolme suklaakystaa munasarjoista. Vähäisiä endometrioosimuutoksia löytyi muutamasta muusta paikasta myös. Uusiutumisriski on niin suuri, että pääsin jonojen ohi IVF-hoitoihin.



Ollaan yritetty lasta kaksi vuotta, ja yksi keskenmeno rv13 on takana. Jotenkin olen tosi positiivisella asenteella liikkeellä, tuntuu että PAKKOHAN sen nyt on onnistua. Mulla ei oo tullut ovulaatiota miesmuistiin, varmaan viimeksi just ku tulin raskaaksi. Se oli raskaus spontaani ja tapahtui heti ehkäisyn lopettamisen jälkeen.



Lääkäritäti on kans antanu ymmärtää, että PCO-potilaat tulee hyvin raskaaksi kun munasoluja saadaan monirakkulaisista munasarjoista paljon. Oon 24-vuotias, mies myös eikä hänen spermassa mitään vikaa.

En oo ylipainoinen, kuukautiset tulee säännöllisesti, ja yks raskauski jo takana. Kun se luettelee näitä asioita, jotka on meän puolella, alkaa itsekki ehkä liianki paljon luottaa että kaikki onnistuu ja vielä ekasta kerrasta.



Tosiaan hirvittää, miten iso pettymys hoitojen epäonnistuminen tulisi olemaan. Koko ajan on nyt vaan siirtäny ajatusta omasta lapsettomuudesta, kun aina on ollut uusia hoitoja mahdollista tehdä jos edellinen on epäonnistunut. IVF on jotenkin niin viimeinen vaihtoehto omaan lapseen, ja sen epäonnistuttua on vain toivottomuus ja lapsettomuuden hyväksyminen ennen mahdollista adoptioon hakeutumista.