Kuinka lapsesi kokee silmälasit?

lasteni serkku sai silmälasit 3-4-vuotiaana ( en muista aivan tarkkaa ikää ). Heillä lasien käyttö on sujunut alusta asti todella hyvin, tyttö sai olla itse mukana valitsemassa laseja ja hyväksyi lasien käytön heti alusta alkaen mainiosti - huomasi kaiketi heti, että näkö kirkastui :)



Heillä ensimmäisissä laseissa oli sellaiset " kippurasangat" , siis menivät korvan taakse ja pysyivät siis hyvin päässä rajummissakin leikeissä. Tytölle oli myös tärkeää se, että sai itse valita ( rajatusta määrästä toki ) lasit itselleen. Ja alussa tytölle oli tosi tärkeää huomata, että muillakin on silmälaseja eikä vain hänellä. Ja usein toistunut lause tytön äidiltä oli, että " tule katsomaan tätä, mutta hae ensin lasit, niin näet paremmin" . Siis sivulauseessa aina puoli huomaamatta muistutti laseista, mutta ei tehnyt mitään numeroa siitä, jos lasit eivät aina kehotuksesta huolimatta päähän ilmestyneet. Aika nopeasti kuitenkin tyttö tosiaan lasit hyväksyi, kun tosiaan ilmeisesti huomasi, että näkee niillä paremmin kuin ilman laseja ja kun niin monella muullakin on silmälasit eikä vain hänellä.

Tuntuu, että olen itse vähän ymmälläni tuosta silmälasitouhusta. Itsellänikin on lasit, mutta olen saanut vasta ne kouluikäisenä, ja kyllä likinäköisen maailma kirkastui.



Tuntuu vaan rasavillille kaverille haastavalle " pitää huolta" laseista, kun isänsäkin jättää lasinsa milloin minnekin.

Pitäisiköhän hankkia heti kahdet ;)



Ei vaan, kyllä se varmaankin onnistuu, kyllähän monella pienellä on silmälaseja ja aurinkolasit ovat meillä olleet kova juttu.

laseilla, ovat ihan alusta asti halunneet pitää laseja koko ajan päässä. Jos tarve ei niin ilmeinen, voi olla että eri juttu?