onko ketään muuta joka joutunut antamaan korviketta ihan pienelle vauvalle?

Tai haluatko tehdä sille jotain? Kokemusta ei ole korvikkeen antamisesta, joten siihen en osaa sanoa mitään.

tulet saamaan viestisi johdosta luultavasti paljon vastauksia puoleen jos toiseenkin. älä pahoita mieltäsi mistään niistä!! toimi niinkuin äidin vaistosi käskee sinun toimia, älä välitä näistä puheista täällä!

Synnytyssairaalassa taisí saada lisämaitona ensin luovutettua äidinmaitoa ja sitten peptidituttelia ja kotona ihan " perustuttelia" - oma maito nousi vasta 3 vrk synnytyksestä ja yliaikaisena, yli nelikiloisena syntynyt lapsi huusi nälkäänsä. Joten korviketta kehiin. Kunhan maito nousi, unohdimme tuttipullot ja imetinkin lopulta melkein 1,5 vuotta.

älä anna noiden imetysfanaatikkojen masentaa sua!!



Ennen nykykorvikkeita lapsille juotettiin Suomessa nk. puolimaitoa (lehmänmaidosta) ja kaikenlaisia ihme pöperöitä ja iso osa lapsista kuoli niihin. Olen kiitollinen, että korvikkeita on olemassa!!!

Olin itse silloin heikossa kunnossa, maito nousi vasta viikon synnytyksen jälkeen ja vauva alkoi saada korviketta lääkärin suosituksesta, koska osoitti jo kuivumisen oireita. Ei päästy enää korvikkeesta eroon, vauva oli temperamenttinen ja huusi suoraa huutoa, eikä rauhoittunut, jos ei saanut pulloa. Osittaisimettelin nelisen kuukautta, kunnes vauva ei suostunut rinnalle enää lainkaan.

Tytön sairaus esti imemisen, siksi lypsin.

Kyllä oma lapsenikin on joutunut korviketta syömään, osittain. Nuorempi sai ison koonsa vuoksi lisämaitoa jo 12 tunnin ikäisenä ja ekat päivät sujui sen avulla. Siitä kuitenkin siirryttiin täysimetykseen.

Kyllä ollaan heti karvat pystyssä, jos yrittää asiallisestikin kysyä tarkennusta...

Tiedät aina paljonko lapsi on syönyt, ja kun röyhtäytät hyvin, nukkuu varmaan neljää tuntia putkeen , eli ehdit itsekin levätä. Hyvää vuodenalkua teille!