Miten teillä kaikilla on niin hirveästi kavereita Facebookissa?

* vanhoja koulukavereita

* sukulaisia

* työkavereita

* naapureita



Mulla on kaikki tuttuja, joiden kanssa olen oikeasti ollut tekemisissä jossain vaiheessa elämää. Ovat voineet olla pari kymmentäkin vuotta kateissa.

Itse laitan sinne kavereiksi sellaiset kenen kanssa olen enemmän tekemisissä mutta yksikin ystäväni merkkaa kaikki kaverinkin kaverit jotka on joskus nähnyt. Kyllä niitä silloin löytyy kaikilla,

- nykyisiä ystäviä ja tuttuja

- entisiä ja nykyisiä työkavereita

- opiskelukavereita ja vanhoja koulukavereita

- entisiä oppilaita

- sukulaisia

Kaikkien kanssa olen ollut joskus paljonkin tekemisissä.

Olenko siis sosiaalisesti tumpelo ja käytöstaparajoitteinen. Odottaako mua yksinäinen vanhuus?

työtuttuja pääasiassa, monilla heillä 200-500... joten olen ihan luuseri heidän joukossaan

kalastella sinne... Pyydän siis kavereikseni vain sellaisia joiden kanssa oikeasti olen tekemisissä... ja heitä tässä elämäntilanteessa aika vähän JA vain noin 1/4:lla heistä on profiili Facebookissa...

Kaikkien kanssa olen ollut elämäni aikana jollakin tavalla tekemisissä.



Siellä on joukossa mm.

- koulukavereita

- sukulaisia

- entisiä ja nykyisiä työkavereita

- harrastuskavereita

- ystäviä joihin olen tutustunut elämäni aikana



Osan kanssa en ehkä ole enää tänäpäivänä tekemisissä mutta facebookin kautta olemme voineet vaihtaa kuulumisia vanhojen ystävien kanssa jotka ovat eri puolilla maailmaa...

musta on hiukan epäilyttävää, jos tyypillä on 250 kaveria,..:-)

Itse olen pyytänyt kaveriksi läheisiä sukulaisia ja ihmiset joiden kanssa olen kaveri nykyisin ja joiden kanssa olen ollut esim. koulussa ja yhteydenpito on vaan jäänyt. Olen kyllä hyväksynyt kavereikseni mm. kaukaisia sukulaisia ja kavereiden kavereita, jos he ovat kaverikseen pyytänyt. Ja pari ihmistä olen "tavannut" facebookissa ja ne on myös mun kavereita siellä.

Mullakin on siellä 8 kaveria:



*veljeni

*serkkuni, jonka kanssa en paljon ole tekemisissä

*avomiehen sisko

*avomiehen setä

*yks avomiehen sedän kaveri, jonka olen tavannut vain pari kertaa

*3 entistä koulukaveria, joista kahden kanssa en ole ollut tekemisissä juuri lainkaan ja yhdenkin kanssa aika vähän viime aikoina...



Eli oikeastaan vaan kolmen kanssa olen tekemisissä ja muut on vaan puolituttuja.

Samaa linjaa kuin muillakin. Tässä vielä esimerkit elävästä elämästä:



- Jos vaikka harrastaa kuorolaulua (tai jotain joukkueurheilua), tulee helposti useita kavereita sitä kautta. Esim jos olet neljäkin vuotta 40 hengen kuorossa, saatat siellä tutustua kunnolla n. viiteen ihmiseen vuodessa. Se tekee jo parikymmentä kaveria (joista useimmat ovat facebookissa nyt kun sen suosio on kasvanut kovasti).



- Jos olet toimistotyössä n.20-30 hengen "osastossa", tunnet jokaisen edes kohtalaisesti, koska olet kaikkien kanssa tekemisissä melkein joka päivä. Todennäköisesti heistäkin suuri osa on facebookissa.



- Ja siihen vielä päälle esim sydänystävät (itselläni muutama), vanhat hyvät kaverit ja sukulaiset...

ja joitakin kavereiden kavereita/poikaystäviä/aviomiehiä. Sillä lailla niitä kertyy.

miksi mulla pitäisi olla siellä paljon kavereita? Mitä sellaista siellä voi tehdä, mitä ei voi tehdä sähköpostilla tai ihan livetapaamisella?

Mitä nuorempi ihminen niin sitä enemmän kavereita. Vanhemmat eivät vielä ole löytäneet facebookia, ainakin minun tutuistani siellä on vain murto-osa joten itsellä on "vain" 27 kaveria (serkkuja, työkavereita ja muutamia muita ystäviä).



Eli 20-vuotiaat ovat siellä melkein kaikki, 30-vuotiaista ehkä puolet ja meistä neljääkymppiä lähestyvistä vain murto-osa.



Lisäksi nuoremmilla näyttää olevan pienempi kynnys ruveta kaveriksi - jos on kerran tavattu niin sitten ollaan kavereita. Vanhemmat ihmiset empivät ja miettivät tosissaan voiko jotakuta pyytää kaveriksi... En minäkään uskalla pyytää kuin murto-osaa tutuistani.

En halua silti pyytää ystäviksi heitä.

Ystävinäni on vain ystäviä joiden kanssa olen yhteydessä muutenkin. Typerää kutsua kaikki ihmiset, jotka on jossain vaiheesa elämäänsä tavannut, muttei ole ollut missään tekemisissä 20 vuoteen.

Olemme n. 25-vuotiaita, opiskelija- ja harrastuselämässä aktiivisia ihmisiä. Olemme toimineet tahoillamme niin paljon erilaisissa järjestöissä ja harrastusryhmissä, että tuttavia on kertynyt. Tässä iässä myös lukiokaverit ovat vielä "hyvässä muistissa", joten ihan mielellään olemme hyviä lukioaikaisia kavereita ottaneet myös facebook-kontakteihin, vaikkei arjessa oltaisikaan tekemisissä. Työpaikatkin ovat tässä opiskeluvaiheessa vaihtuneet siinä mielessä usein, että työkavereita on kertynyt niitäkin.



Vielä, kun olemme luonteiltamme varsin sosiaalisia, tuntuu ihan luontevalta olla facebook-tasolla kaveri monien kanssa. Miehelläni kavereita on minuakin enemmän, sillä hän on laulanut koko pienen ikänsä kuoroissa ja kerryttänyt siten hyvänpäiväntuttujen määrää.



Jotkut täällä epäilivät iän vaikuttavan asiaan. Olen varsin samaa mieltä. Vanhemmat eivät välttämättä osaa suhtautua facebookiin kyllin "kevyesti" - minulle se on ennen kaikkea verkostoitumisen ja small talkin väline, ja laaja kaverimäärä takaa verkostoitumisen edut. Kaikki eivät tällaista ominaisuutta edes kaipaa - järjestöihmiset ja muut aktiivit sen sijaan sitäkin enemmän. :)

Olemme n. 25-vuotiaita, opiskelija- ja harrastuselämässä aktiivisia ihmisiä. Olemme toimineet tahoillamme niin paljon erilaisissa järjestöissä ja harrastusryhmissä, että tuttavia on kertynyt. Tässä iässä myös lukiokaverit ovat vielä "hyvässä muistissa", joten ihan mielellään olemme hyviä lukioaikaisia kavereita ottaneet myös facebook-kontakteihin, vaikkei arjessa oltaisikaan tekemisissä. Työpaikatkin ovat tässä opiskeluvaiheessa vaihtuneet siinä mielessä usein, että työkavereita on kertynyt niitäkin.



Vielä, kun olemme luonteiltamme varsin sosiaalisia, tuntuu ihan luontevalta olla facebook-tasolla kaveri monien kanssa. Miehelläni kavereita on minuakin enemmän, sillä hän on laulanut koko pienen ikänsä kuoroissa ja kerryttänyt siten hyvänpäiväntuttujen määrää.



Jotkut täällä epäilivät iän vaikuttavan asiaan. Olen varsin samaa mieltä. Vanhemmat eivät välttämättä osaa suhtautua facebookiin kyllin "kevyesti" - minulle se on ennen kaikkea verkostoitumisen ja small talkin väline, ja laaja kaverimäärä takaa verkostoitumisen edut. Kaikki eivät tällaista ominaisuutta edes kaipaa - järjestöihmiset ja muut aktiivit sen sijaan sitäkin enemmän. :)

Olemme n. 25-vuotiaita, opiskelija- ja harrastuselämässä aktiivisia ihmisiä. Olemme toimineet tahoillamme niin paljon erilaisissa järjestöissä ja harrastusryhmissä, että tuttavia on kertynyt. Tässä iässä myös lukiokaverit ovat vielä "hyvässä muistissa", joten ihan mielellään olemme hyviä lukioaikaisia kavereita ottaneet myös facebook-kontakteihin, vaikkei arjessa oltaisikaan tekemisissä. Työpaikatkin ovat tässä opiskeluvaiheessa vaihtuneet siinä mielessä usein, että työkavereita on kertynyt niitäkin.



Vielä, kun olemme luonteiltamme varsin sosiaalisia, tuntuu ihan luontevalta olla facebook-tasolla kaveri monien kanssa. Miehelläni kavereita on minuakin enemmän, sillä hän on laulanut koko pienen ikänsä kuoroissa ja kerryttänyt siten hyvänpäiväntuttujen määrää.



Jotkut täällä epäilivät iän vaikuttavan asiaan. Olen varsin samaa mieltä. Vanhemmat eivät välttämättä osaa suhtautua facebookiin kyllin "kevyesti" - minulle se on ennen kaikkea verkostoitumisen ja small talkin väline, ja laaja kaverimäärä takaa verkostoitumisen edut. Kaikki eivät tällaista ominaisuutta edes kaipaa - järjestöihmiset ja muut aktiivit sen sijaan sitäkin enemmän. :)

Olemme n. 25-vuotiaita, opiskelija- ja harrastuselämässä aktiivisia ihmisiä. Olemme toimineet tahoillamme niin paljon erilaisissa järjestöissä ja harrastusryhmissä, että tuttavia on kertynyt. Tässä iässä myös lukiokaverit ovat vielä "hyvässä muistissa", joten ihan mielellään olemme hyviä lukioaikaisia kavereita ottaneet myös facebook-kontakteihin, vaikkei arjessa oltaisikaan tekemisissä. Työpaikatkin ovat tässä opiskeluvaiheessa vaihtuneet siinä mielessä usein, että työkavereita on kertynyt niitäkin.



Vielä, kun olemme luonteiltamme varsin sosiaalisia, tuntuu ihan luontevalta olla facebook-tasolla kaveri monien kanssa. Miehelläni kavereita on minuakin enemmän, sillä hän on laulanut koko pienen ikänsä kuoroissa ja kerryttänyt siten hyvänpäiväntuttujen määrää.



Jotkut täällä epäilivät iän vaikuttavan asiaan. Olen varsin samaa mieltä. Vanhemmat eivät välttämättä osaa suhtautua facebookiin kyllin "kevyesti" - minulle se on ennen kaikkea verkostoitumisen ja small talkin väline, ja laaja kaverimäärä takaa verkostoitumisen edut. Kaikki eivät tällaista ominaisuutta edes kaipaa - järjestöihmiset ja muut aktiivit sen sijaan sitäkin enemmän. :)

sekä sellaisia jotka tunnen varsin marginaalisesti esim. työn kautta että jopa täysin ventovieraita ihmisiä (ulkomaalaisia miehiä, ei aavistustakaan mitä kautta ovat mut löytäneet). Ventovieraita en tietenkään huoli listalle ollenkaan, mutta valitettavasti en tajunnut aluksi olla riittävän tarkka noiden puolituttujen kanssa. Enää en kovin helposti ota puolituttuja mukaan, mutta sekin tuntuu vähän ikävältä kun nyt siellä sitten voi olla esim. jostain yhteistyökumppanifirmasta yksi tyyppi listalla ja toinen ei, vaikka kumpikaan ei ole yhtään enemmän mun ystäväni kuin toinenkaan.



Nyt se lista alkaa olla jo niin epämiellyttävän pitkä, että sieltä pitäisi heivata puolet pois jotta viitsisin enää kertoa siellä mitään omasta elämästäni. En tietenkään mitään salaisuuksia laita facebookiin muutenkaan, mutta en mä bisnestutuilleni halua edes sellaista viatonta hölinää näyttää. Oma vika kun olin niin leväperäinen aluksi...



Mutta siis ei mulla todellakaan ole yli sataa oikeaa ystävää.