Ketään muuta joka ei haaveile enää lasten teosta?

Tein juuri monta vuotta "surutyötä" siitä, ettei mulle tuu enää lisää lapsia. Olisin halunnut useamman, sain kaksi lasta jo reilu kakskymppisenä. Kohta täytän 40, se on ollut "raja" mielessäni, jonka ylittämisen jälkeen en enää lapsia tee (terveysriskit, valvominen). 

Mutta deittiäpissa vastaan tulee nyt vain niitä, joilla on lastenteko vasta edessä. 40-50v miehiä. Tää on todella epäreilua, miksei ne voinu tulla vastaan 5vuotta sitten, kun olisin vielä ne pari mukulaa voinu vääntää. Nyt loppuu aika kesken. Lopputulos on se, että minä jään ilman puolisoa edelleen. Ja varmaan osa noista 40-50v miehistä jää lapsettomiksi tahtomattaan. 

Olen kyllä tyytyväinen elämääni nytkin ja voin sijoittaa aikani nyt lisäopintoihin sun muihin mielenkiinnon kohteisiin työn ohella.

Sopiva ja mukava puoliso olisi silti ollut kiva löytää vielä loppuelämän ajaksi. 

Ei tää aina mee siten, kuin itse toivoo. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset pitää tehdä ajoissa

Kun se olisikin vain omasta aikataulutuksesta kiinni. Mitä jos silloin "ajoissa" ei ole sopivaa kumppania lapsen tekoon? Vaikea lisääntyä jos kukaan ei halua sinun kanssasi lapsia. 

Naisille se on huomattavasti enemmän oma valinta että milloin tekee lapset kuin miehille. Ja mihin sitä kumppania tarvitsee kun moni tekee lapset yksinkin?

Se aika, mikä ihmisen biologiassa on tarkoitettu lasten kanssa valvomiseen, hoitamiseen ja kasvattamiseen, käytetään länsimaissa ryyppäämiseen. Sitten lapset tehdään nelikymppisenä, kun voimavarat ovat ihan eri tasoa, kuin nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Se aika, mikä ihmisen biologiassa on tarkoitettu lasten kanssa valvomiseen, hoitamiseen ja kasvattamiseen, käytetään länsimaissa ryyppäämiseen. Sitten lapset tehdään nelikymppisenä, kun voimavarat ovat ihan eri tasoa, kuin nuorena.

Mulla voimavarat on olleet vahvimmat 35-45v iässä. Nuoruus ja nuori aikuisuus olivat raskasta aikaa. 

Olen 39v, kaksi lasta (kuopus syntyi kun olin 34v). Jossain vaiheessa haikailin kolmatta lasta, koska olen nähnyt miten mukava niillä kavereillani on, joilla on paljon sisaruksia. Siis ihan näin aikuisenakin. Mutta tajusin, että olen aivan liian vanha ja väsynyt kestämään enää yhtäkään vauvavuotta tai taaperoaikaa.

Nuoruuden huolettomuus ja riennot on tärkeitä nekin, mutta näin jälkikäteen ajatellen n. 25-vuotiaana olisi varmasti ollut paras aika aloittaa lasten teko (itse olin siis jo yli 30v myös esikoisen kohdalla). Silloin on jo opiskelijariennot takanapäin ja olisi ollut jaksamista enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Olen 39v, kaksi lasta (kuopus syntyi kun olin 34v). Jossain vaiheessa haikailin kolmatta lasta, koska olen nähnyt miten mukava niillä kavereillani on, joilla on paljon sisaruksia. Siis ihan näin aikuisenakin. Mutta tajusin, että olen aivan liian vanha ja väsynyt kestämään enää yhtäkään vauvavuotta tai taaperoaikaa.

Nuoruuden huolettomuus ja riennot on tärkeitä nekin, mutta näin jälkikäteen ajatellen n. 25-vuotiaana olisi varmasti ollut paras aika aloittaa lasten teko (itse olin siis jo yli 30v myös esikoisen kohdalla). Silloin on jo opiskelijariennot takanapäin ja olisi ollut jaksamista enemmän.

Harmi että miehesi pihtasi lastenhankintaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 16:54"]

Onko ne miettineet kuinka vanhoja ovat kun lapsi muuttaa pois kotoa? 58-62vuotiaita..

[/quote]

 

Mitäs vikaa tuossa on? Mun vanhempien nuorin lapsi muutti just syksyllä pois kotoa, äitini oli 38 lapsen saadessaan.

Jep! Me kaikki äidit ei lasketa päiviä siihen kun lapsi muuttaa pois. Mä haluaisin että ne asuisi kotonaan ikuisesti! (Ja ei, en ole takertuva äiti, tiedän että kaikki ne lopulta lähtee ja niin kuuluu ollakin).

olin miltei 45 kun sain viimeisen lapseni joten ihanaa on se, että lapsi todennäköisesti muuttaa pois kun olen jotain 63-64. Ja sitten vielä ihanampaa on se että samalla ehkä saattaa olla jo lapsenlapsia.

 

Lapset eivät ole mikään rasite vaan jokainen hetki heidän kanssaan on suuri etuoikeutus.

Mun lapseni on "muuttanut pois" seitsemän vuotta sitten. Tiedettiin, että tulee varhainen lähtö. Mulla on niin ikävä häntä. 

Tehkää ajoissa. 

En ole ikinä haaveillut lapsiperherumbasta, enkä haaveile siitä edelleenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 39v, kaksi lasta (kuopus syntyi kun olin 34v). Jossain vaiheessa haikailin kolmatta lasta, koska olen nähnyt miten mukava niillä kavereillani on, joilla on paljon sisaruksia. Siis ihan näin aikuisenakin. Mutta tajusin, että olen aivan liian vanha ja väsynyt kestämään enää yhtäkään vauvavuotta tai taaperoaikaa.

Nuoruuden huolettomuus ja riennot on tärkeitä nekin, mutta näin jälkikäteen ajatellen n. 25-vuotiaana olisi varmasti ollut paras aika aloittaa lasten teko (itse olin siis jo yli 30v myös esikoisen kohdalla). Silloin on jo opiskelijariennot takanapäin ja olisi ollut jaksamista enemmän.

Mä olisin kyllä saanut heittää hyvästit uralle, jos 25 - vuotiaana olisin lapset saanut. Siinähän vasta pääsi sisään työelämään ja alkoi se kovin kamppailu, että pääsee eteenpäin alallaan. Yli 30v oli just hyvä.aika saada lapset. 

Hmm, vai ois kaikkien hyvä saada lapset nuorena. Mietitäänpä. 

Ikävuodet 18-25 kärsin mt-ongelmista, kävin terapiassa, opiskelupaikka oli, mutta opintopisteitä kertyi niin vähän, että opinnot oli usein katkolla ja elin toimeentulotuella.

Ikävuosina 25-30 aloin saada mieleni tasapainoon, sain vietyä opinnot loppuun.

Ikävuodet 30-35 jouduin työn vuoksi muuttamaan noin kerran vuodessa paikkakunnalta toiselle. Kun cv:ssä oli aukkoja, piti ottaa vastaan oman alan pätkätyö mistä vain sen sai.

35-vuotiaana sain koulutustasoa  vastaavan työn ja vakipaikan. Pystyin asettumaan aloille ja taloudellinen tilanteeni oli ensimmäistä kertaa elämässäni vakaa.

Uomo

Haaveet loppui 40+.

Mullakin vaihtunut viime vuosina toive "ainakin yksi vielä" tyytyväisyyteen kahteen jo olemassaolevaan ei enää pikkulapseen. Lapsilukuni on tässä, vaikka en aiemmin kuvitellutkaan että "vain" kaksi tulisi. Ikä samaa luokkaa AP kanssa, mutta olisin samaa mieltä vaikka ikää olisi + tai - 10 vuotta. Kai kukakin tietää millon on ne omat parhaat vuodet lapsille ja sopivan lasten määränkin, mutta on vauvakuumeen katoaminen ja suuntautuminen uuteen jollain tavalla erikoinen tunne. 

En ole koskaan haaveillutkaan, elämä on oikein hyvää näin.

N42

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olen jo vähän vanhempi, niin kukaan hullu sukulainen ei enää kehota hankkimaan enempää lapsia! Tuollainen pitäisi tehdä rangaistavaksi 

Ei juma! Kuka enää 50-luvun jälkeen on tehnyt lapsia sukulaisten painostuksesta? Olet 70v ja suku painostaa edelleen?