Minulla vauvakuume....miehellä ei !!! Miten pääsen asian yli?
Minulla on aivan armoton vauvakuume (on ollut jo syksystä 2004, vaikka silloin odotin nro 3)....kuopus täytti viime perjantaina 1v. Miehelle kuulema riittää 3 poikaa mutta minä vielä toivoisin yhden lisää. Haluaa vauvan !!!!!
Olen anonut, itkenyt, nauranut, huutanut etc. mikään ei auta. Joudunko minä vaan luopumaan haaveestani.....ja sitten joskus ehkä katumaan vai millä keinolla voisin saada mieheni vielä innostumaan asiasta ! Tavallaan epäreilua että toinen vain päättää kylmän rauhallisesti että lapsiluku on nyt täynnä. Tämä asia vaikuttaa jo makkarin puolellakin...
Ehdotuksia sekä kokemuksia kaipaisin.
Kiitos,
Mulberry
ps. Täytin juuri 39 v. joten aikaa ei juuri ole !
Kommentit (2)
meillä on kolme lasta, joista yksi mun ex-suhteestani ja kaksi nuorempaa ovat yhteisiä lapsiamme.
Kun odotin tuota keskimmäistä, mieheni sanoi odotusaikana, että " meille ei sitten tule enempää yhteisiä lapsia kuin tämä tuleva" ;(
Oletin asian olevan niin, vaan eipä ollutkaan...
kun keskimmäinen syntyi, mies oli aivan " myytyä" , ja tokaisi itse oma-aloitteisesti, että " tarvitseehan tämä leikkikaverin" ;)
(ikäero esikoiseeni huimat 12 v)
No, tästäpä heräsi keskustelu ja miettimisvaihe, ja pian päätettiinkin, että toinen yhteinen saa tulla pikapuoliin, jos on tullakseen.
Yritystä piti 8 kk, ja ikäeroa tuli 1 v 7 kk.
NYT LAPSET 15 v, 3,5 v ja pian 2 v.
No, kun tämä kuopus syntyi, olimme molemmat " varmoja" , että lisää lapsia ei haluta, eikä tule.
Vaan...itse aloin kuumeilemaan neljättä silleen " hissuksiin" tuossa viime vuoden aikana, ja kyselin aina välillä mieheltäni, että " eikö olis kiva jos meillä olis se neljäskin?" ;)
Mies tuumasi, että " ei, ihan hyvä näin" ;O
En potenut mitenkään " polttavaa" kuumetta vielä tuolloin, joten en ottanut asiasta paniikkia, enkä mitenkään painostanut missään vaiheessa.
Juttelin sitten erään tutun kahden lapsen äidin kanssa, joka kertoi havittelevansa kolmatta lasta, mutta miehensä oli ehdoton, että " sitä kolmatta ei tule, jos semmoisen haluat, niin saat etsiä itsellesi uuden miehen" ;(
Todella ikävästi sanottu ja ajateltu, ja harmittelin asiaa mielessäni, että tuttavani ei varmaan tule saamaan kaipaamansa kolmatta lasta ;(
No, sitten aika-ajoin kyselin mieheltäni, että " no, mitäs mieltä nyt olet, olisko se neljäs kiva juttu?" ;O
" Ei" , ja " en mä tiedä" tyyppisiä vastauksia tuli.
Puhuttiin sitten niitä näitä lapsista ja perhe-elämästä yms., ja kerroin (noin anonyymisti nimiä paljastamatta) miehelleni tästä tuttavani miehensä käymästä keskustelusta, ja mieheni kommentoi, että " olipa rumasti sanottu, en voisi sulle koskaan noin sanoa, enkä voisi ajatella noin" ;O
Tästä jo vähän valkeni ajatus, että ei ehkä sittenkään ole aivan vakuuttunut " ei" - kannastaan.
Puhuin miehelleni moneen otteeseen, että " voi kuinka olisi kiva vielä se neljäskin, joko pian tai ei enää ollenkaan..." , en edelleenkään painostanut tms.
Mies sitten mietti tahollaan asiaa, ja yhtenä kauniina iltana tuossa loppuvuodesta sanoi, että " tulehan tänne, jutellaas vähän...oletko ihan tosissasi siitä haaveesta neljännestä lapsesta?" ;O
Minä vakuuttelin, että " näin kauan kun asiaa olen miettinyt ja pähkäillyt mielessäni, tulen aina vaan vakuuttuneemmaksi, että haluaisin niin kovasti sitä neljättä" , ja mies sanoikin, että " olen miettinyt asiaa, ja olen valmis siihen neljänteen" ;)
Tästä alkoi meidän " pikkuNelkun" yritys, ja tuota yritystä on nyt muutama kuukausi takana ilman tulosta, mutta mies on täysillä mukana tässä " hankkeessa" :)
Olen yllättynyt, positiivisessa mielessä, ja vilpittömästi onnellinen, että sain hänet mukaani tähän kuumeeseen :)
Tuskin mitään " kriisiä" asiasta olisi tullut jollei olisi suostunut, mutta itseni ja kuumeeni tuntien tiedän, että asiasta olisi saattanut tulla mielipahaa ja kiivaita väittelyitä.
En usko, että mitään " poppaskonsteja" on millä miehen pään saisi käännettyä, mutta omasta miehestäni tiedän ainakin sen, että mitä enemmän jostakin asiasta " vonkaa" , sitä enemmän se kääntyy asiaani vastaan ;O
Eli kerroin selkeästi mitä elämältäni ja tulevaisuudeltani haluan, ja annoin aikaa miettiä asiaa.
Tämän olen todennut tehoavan mieheeni :)
Ikää mulla on 33 v, joten en enää mikään nuori, mutta en mielestäni vanhakaan ole :)
Ja senkin olen maininnut, että " tästä en ainakaan enää nuorru" ;D
Toivotan voimia ja kärsivällisyyttä keskusteluihin miehen kanssa!
Minäkin poden kamalaa vauvakuumetta. Kuopuspoika täytti tammikuun alussa vuoden. Meillä on myös kohta 10v poika ja 7v tyttö. Meillä on myös tilanne että mies ei halua enempää lapsia :(
Hänen mielestään näin on hyvä. Nyyh! Minä kun vielä kerran haluaisin kokea raskauden ja synnytyksen ja hoivata sitä ihanaa avutonta nyyttiä...Samanlaisia ajatuksia kuin sinullakin (miten toinen julmasti voi päättää että ei yhtään lasta enää)
Myös minulla ikä tulee vastaan, sillä täytän ensi viikolla 39v.
Onpas meillä paljon yhteistä :)
Toivotaan että miestemme päät vielä kääntyisivät ja he tulisivat toisiin ajatuksiin ;)
Kaikkea hyvää!
t. gooseberry