Antakaa vinkkejä ja kommentoikaa..
tyttäremme on reilu kaksi vuotias, vilkas, iloinen ja seurallinen. Nyt on ilmaantunut toisten lasten tönimistä ja läpsimistä!
Miten kannattaa reagoida/tehdä? Olemme keskustelleet asiasta ja paikan päällä hän saa aina pyytää " kohteeltaan" anteeksi. Tietää(ymmärrys?) ettei saa tehdä, mutta on vissiin niin impulsiivinen.
Onko teidän muiden lapsukaisilla vastaavaa?
ihmettelevä äippä kaipaa neuvojanne
Kommentit (5)
On myös seurallinen, iloinen ja muutenkin aika usein hyvin tottelevainen, mutta jos ollaan liian isossa lapsilaumassa (muskari, kerhot jne.) ja innostuu oikein, niin alkaa töniä ja läpsiä ja " retuuttaa" muita.
Ei mekään muuta keinoa ole keksitty kuin torua ja selittää ettei niin saa tehdä, ottaa lapsi pois tilanteesta, keskustella asiasta ja sitten pyydetään anteeksi. Meillä poika pyytää anteeksi halaamalla ja välillä sekin menee sitten " retuuttamiseksi" vaikka tarkoitus on hyvä. Eiköhän se joskus tuhannennen kerran jälkeen mene perille.
meillä oli pojalla aivan samanlaista ja vielä myöhemminkin. nyt täyttää kolme parin viikon pääsät eikä enää juurikaan tölvi toisia lapsia paitsi siskoaan välillä, joka on jo 9v.
silloin oli tosi kurjaa käydä puistoissa tai kavereilla, kun poika aina töni toisia ja heitti hiekkaa päälle. en kuitenkaan lopettanut noita käymisiä vaan muutaman kuukauden ajan vain piti kieltää ja kieltää ja kieltää.
se kai toisilla kuuluu jotenkin tuohon ikään. systemaattisesti vain estää sen ja toruu, ettei niin saa tehdä vaikka välillä tuli sellasia mulkaisuja puistossa muilta äideiltä, mutta en välittänyt.
Poika kohta 1v 8kk ja armotonta tönimistä ja likistämistä. On todella rasittavaa kun ei voi hetkeksikään jättää muiden lasten kanssa leikkimään kun koko ajan joku lapsista on nurin tai parkuu. Huomaan ettei tee sitä pahuuttaan ( ei kai edes tuon ikäinen osaisi edes ) vaan osoittaa " kaveruuttaan" tuolla tavalla ja se ÄRSYTTÄÄ minua äitinä ihan kamalasti. Kun kiellän ja otan ehkä lujemminkin kiinni niin sitten huudetaan tai itketään kamalasti. Tuntuu, että kaikkien muiden samanikäiset lapset leikkivät toisten kanssa niin kovin nätisti......
HUOH
Meillä on auttanut kun tuon ikäiselle taaperolle opastaa, että miten sitä kontaktia naapuriin kannattaa ottaa. Selitän että Kalle tykkää kun sitä halataan tai voit antaa vaikka jonkun tavaran. Siis kertomalla mitä tulisi tehdä. Kieltäminenhän vaan kertoo sen mitä ei saa tehdä. Meillä ei noin pieni vielä pyydä anteeksi eikä asiasta muutenkaan nosteta meteliä. Opastetaan näyttäen sekä sanoilla vaan yställisesti sellaiseen toimintaa jota toivotaan.
Lapset ovat luonnostaan yhteistyöhaluisia ja haluavat oppia miten voisi eri tilanteissa toimia. Kielteleminen vain tuo esille lapsen oman tahdon ja sitten taistellaan siitä kuka tahtoo ja mitä. Näin etenkin voimakastahtoisen lapsen kanssa. Parempi jättää tahtojen taistot väliin ja yhdessä opetella uusia tapoja lähestyä muita lapsia kaikkia kunnioittaen. Lasta voi neuvoa yhtä kunnioittavasti kuin aikuisiakin, silloin se toimii. Kun lapsi ei tunne menettävänsä kasvojaan, hän on hyvin halukas oppimaan miten tekisi kaveriinsa hyvän vaikutuksen.
Yrittää vaan todennäköisesti päästä mukaan leikkiin ja kun keinot on vielä rajalliset, niin sitten tönitään. Ja tuon ikäisistä on myös hauska seurata toisten reaktioita, ja ihan uteliaisuuttaan tönivät, kun on jännä nähdä toisen itku. Mutta, aikuisen siis vaan joka kerta puututtava ja kiellettävä ja anteeksipyyntö, miljoona toistoa, niin eiköhän se pikkuhiljaa, ja iänkin myötä muutenkin.