Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni peri jonkun isotätinsä tms, sai noin 400000 euron perinnön. Henkilö oli
17.01.2006 |
etäinen, mutta ystävän isä antoi itse varakkaana miehenä kaiken ystävälleni suoraan. Kyllä olen kateudesta vihreä. Tasan ei käy onnen lahjat. Ja olen tosiaan kiitollinen terveydestä yms ( please älkää saarnatko ,että arvosta hyviä asioita elämässäsi, niin teenkin).
Ystävänikin lukee tätä palstaa, mutta on nyt matkalla ja siksi uskallan kirjoittaa asian tänne. Olen ihan hiton kateellinen. Nyt etsivät uutta taloa...... Itse kuulun niihin, jotka eivät koskaan saa mistään mitään yms.
Kommentit (14)
Ja toisekseen: raha ei tuo kaikkea onnea elämään. Olen itse kaivellut koiranruoka-altaita ja roskiksia aikoinaan, en silti jaksa tuhlata energiaa ystävieni varallisuuden kadehtimiseen (ja minulla on varakkaita ystäviä). Onni on perhe, hyvä terveys, katto pään päällä ja leipää pöydässä. Moni ystäväni taas on suoraan sanonut olevansa kateellinen onnestani.
Raha ei ole se tärkein juttu sittenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sille vaan ei voi mitään, että joku saa rahaa sukulaisiltaan. Enkä ymmärrä ihmisiä, jotka sanoo ettei kateellinen sais olla. En oikein usko, että kukaan osaa iloita aidosti toisen puolesta niin paljon, toivoa voi, ettei kenellekään mitään pahaa satu, mutta iloita toisen suuresta rahamäärästä, en ymmärrä, kyllä se pieni kateuden siemen jokaisessa asuu.
Jos mä joskus saisin perintöä, (vaikka tuskin tuun saamaan) niin en sitä edes kavereille kertoisi, juuri sen kateuden vuoksi.
eli mieluummin köyhä ja onnellinen kuin rikas ja onneton.
takaisin edes palauttamalla perintöä. Ja kyllä, perintöveroa meni paljon. On muutenkin hassua, että suomessa kun joku kuolee perheessä syntyy veronalaista tuloa. Esim. kaverini äiti kuoli ja he joutuivat maksamaan mahtiverot, vaikka isä jäi asumaan vanhempien yhteiseen asuntoon eli rahaa ei tullut mistään. Ruotsissa esim. ei ole perintäveroa.
Tuo kateus on kyllä metka juttu. Itse olen ns. kateellinen ihminen, pienestä saakka olen kateillut toisten lasten ja sisarten tavaroita ja vaatteita, ulkomaanmatkoja jne. Nyt taloudellisesti asiat ovat aika mukavalla mallilla, miehellä ja minulla molemmilla ihan hyväpalkkaiset työt (nykypäivänä ei tietysti voi olla varma, onko työpaikka pysyvä ja kestääkö terveys jne). Mutta talousasiat nyt siis aika mukavasti, 30-vuotiaana, 2 autoa ja kaunis oma koti, puolet maksettu. Vara reissata eikä kaupassa tarvitse katsoa, mitä ostaa. MUTTA. Mielessä koko ajan pelko, että minulle rakkaat saisaret ja lapsuudenystävät ovat kateellisia minulle tästä taloudellisesta hyvinvoinnista. Ehkä osa onkin. En viitsi sitten edes kysyttäessä kertoa, paljonko housut maksoivat, vaihdettiinko auto tms. Ihaninta olisi, jos kaikki läheiset olisivat samassa jamassa, tietysti sikarikkaita, niin kellään ei tarvitsisi kadehtia raha-asioiden vuoksi!
Ap:lle, jos olet kateellinen, niin sano se ystävällesi reilusti. Sitten on kissa nostettu pöydälle ja voit unohtaa koko tylsän tunteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kuollut henkilö oli rikas, iäkäs vanhapiika. Omisti kiinteistön ja osakkeita ja kertoi mulle asian nyt, kun ne on myyty ja veroasiat hoidettu yms. Kyllä minua ei tekis yhtään onnettomammaksi samanlainen summa. Heidän rahahuolet on kerralla poispyyhkäisty, tähän asti ovat olleet ihan taviksia. Hyvin koulutettuja, mutta pienipalkkaisella alalla kumpikin. Eivät ole omsitaneet vielä mitään yms....Aikanaan tietysti perii myös isänsä ainoana lapsena. Isänsäkin on jo melko iäkäs...
t: ap
Minulle on tulossa veljeni kanssa puoliksi vanhempieni suurehko omaisuus joskus kymmenien (toivottavasti) vuosien päästä. Silti uskallan sanoa, että taloudellisesti kaipaan vain sen verran, että on oma rauhaisa koti ja oma auto pihalla. Ne ketkä mut näkee sairaanhoitajana osastolla, ei tiedä asian oikeaa laitaa eikä toivottavasti saa ikinä tietääkään. Ennakkoperintöjä on jo jaettu ja nyt juuri mietitään miehen kanssa miten vaihtaa perheemme autot siten, että ei pröystäillä, mutta kuitenkin kivat ja laadukkaat. Tyhmä ongelma tämäkin :( Toisaalta juuri vauvan vuoksi vanhempani halusivat, että vaihdamme autot isompiin ja turvallisempiin malleihin. Jos minä olisin varakas isoäiti, antaisin ihan samalla tavalla rahaa tulevien sukupolvien turvaamiseen ja vaikkapa koulutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä järkeä on maksaa valtiolle kaksi kertaa veroa. Ensin rahat on tienattu ja niistä maksettu vero. Sen jälkeen vielä peritään verotetusta summasta perintövero. Ei siinä paljon elämäntyöstä jää käteen jälkeläisille. Valtio vie suurimman osan. Miljonäärit osaa tämänkin asian muuten hoitaa siten että kiertävät perintöveron...
joo, tietenkin voi aina antaa sen n. 3000e erissä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mitä järkeä on maksaa valtiolle kaksi kertaa veroa. Ensin rahat on tienattu ja niistä maksettu vero. Sen jälkeen vielä peritään verotetusta summasta perintövero. Ei siinä paljon elämäntyöstä jää käteen jälkeläisille. Valtio vie suurimman osan. Miljonäärit osaa tämänkin asian muuten hoitaa siten että kiertävät perintöveron...
ainaista pennien laskemista. Perintöä ei ole odotettavissa ainakaan mun vanhempien puolelta. En edes haluaisi, että olisin mikään ökyrikas, mutta se että voisi ostaa jotain extraa niin ettei tarvitsis aina laskea pennosia. Se olisi ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä veronkierrosta oli kiivasta keskustelua kun asia oli " pöydällä" .
Ei näitä konsteja levitellä julkisesti.
Tosin niillä ei ole ollut mitään tekemistä keskenään.
Välillä on ollut 100000 pankkitilillä, nyt olen tyytyväinen kun ennen tilipäivää tili ei ole miinuksella.
saavat näitä perintöjä, tai vanhemmat jatkuvasti tukee rahallisesti jne. (siis näillä vanhemmilla varaa jaella omaisuuttaan, en odota enkä haluaisi että omat keskituloiset vanhempani antaisivat vähästään meille). Mutta siis että toiset saavat " ilmaiseksi" ja eniten ärsyttää jos saajat eivät osaa rahaa arvostaa, eli siis ovat tottuneet siihen että raha kasvaa puussa...