Lue keskustelun säännöt.
Kotäidit, jotka kotona vielä kun lapset yli 3-v.
22.06.2008 |
Miksi olette päätyneet tähän ratkaisuun, montako lasta ja minkä ikäisiä, kuinka tulette taoudellisesti toimeen ja miten ympäristö on suhtautunut ratkaisuun?
MIelenkiinnosta kyselen kun itse olen tekemässä tällaisen ratkaisun, ja olen siitä saanut kuulla jo nyt etukäteen paljon ihmettelyä, eniten tuosta taloudellisesta puolesta.
Tunnutaan kuvittelevan että olemme jotain miljonäärejä, vaikka todellisuudessa mies tavallinen duunari, bruttopalkka reilusti alle 3000, mutta silti olemme laskeneet että viisihenkinen perheemme tulee pärjäämään ihan hyvin vaikka jäänkin vielä kotiin. Asuntolaina meillä on jo lähes maksettu mikä toki vaikuttaa paljon tuohon taloudelliseen puoleen. Mutta silti ihmetyttää tuo että monet tuntuvat olevan sitä mieltä että tällaiseen ratkaisuun ei voi olla varaa jos ei ole ökyrikas.
Kommentit (30)
miksei enää. itsekin mielelläni olisin kotiäiti mutten taida pystyä.
miksi tänä päivänä pitää selitellä sitä että tahtoo olla kotona lastensa kanssa, eikä lykätä niitä hoitoon..??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koulussa opitaan sitten vähän toisenlaisia valmiuksia. Olisi ehkä hyvä olla olemassa ne varhaiskasvatuksen puolella opitut valmiudet, niin ei olisi niin hankalaa esim. oman vuoron odottaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei se oikein onnistu näiltä pieniltä perheiltä, joissa kaiken saa lähes heti.
meillä menee miehen palkka kokonaan lainojenlyhennyksiin, yhtiövastikkeeseen, ja muihin laskuihin, joten meillä ei tulisi kysymykseenkään. Ei olisi rahaa edes ruokaan euroakaan, puhumattakaan vaatteista, lasten harrastumaksuista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(tai syyllistää toisia tekaistulla oletuksella), että lapsi jäisi jostain paitsi jos ei ole hoidossa kodin ulkopuolella. Kyllä omat vanhemmat ovat niitä tärkeipiä ihmisiä, joiden kuuluu opettaa lapselle elämän normit yms. Ja ei se kouluun tottuminen nyt niin kauan vie. Itse olin ainoastaan puolipäiväisessä esikoulussa ennen kouluun menoa (kaiken muun ajan äidin hoivissa siis) ja ei kyllä ollut mitään ongelmaa kouluun sopeutumisessa. Ei se kotona hoitaminen tarkoita sitä, ettei lapselle opetettaisi käytöstapoja tai että lapsi ei leikkisi muiden lasten kanssa.
Olen ollut kotona koko ajan ja aion olla edelleenkin, parhaillaan rakennamme taloa. Haaveissa olisi vielä yksi tai kaksi lasta mutta päätimme ensin suoriutua rakentamisesta ennenkuin yritämme kasvattaa perhekokoa. Syy miksi olen kotona....vieraille vastaan että oma valinta ja saan kieltämättä melkoisen kummallisia katseita osakseni. Ensin se tuntui pahalta mutta nykyään suhtaudun asiaan niin että mitäpäs se muille kuuluu. Se todellinen syy kotonaoloon on erittäin paha synnytysvamma esikoisen synnytyksen jäljiltä jonka seurauksena olen alentuneesti työkykyinen. Tässä vaiheessa tuntuu helpommalta olla kotona ja hoitaa lapsia kuin stressata työssäkäymisestä josta ei pahimmassa tapauksessa tule muuta kuin jatkuva taistelu ja epäonnistumisen kokemuksia. Esikoinen oli puolipäiväisenä eskarissa ja sai pelkästää kehua ja kiitosta osakseen. Näistä lähtökohdista on mukava aloittaa koulu eikä mistään huomaa ettei ole ollut päivähoidossa, ei ainakaan negatiivisessa mielessä. Terkut vaan tutuille jotka tunnistivat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse en ole ollut päivääkään kodin ulkopuolella hoidossa ja hyvin olen elämässä pärjännyt. koulussa en ikinä ollut ikään häirikkö. minulla oli ystäviä ja osasin kyllä käytöstavat siinä missä muutkin.
ja vanhempien tehtävähän lapsia on kasvattaa, eikä sysätä vastuuta hoitopaikalle. kotonakin lasta voi ihan oikeasti kasvattaa. ei lasta kotona ole pakko pilalle hemmotella.
pienemmät vielä alle kouluikäisiä (ja juu, olen myös näitä monen parjaamia kotiinjääneitä vielä yli 3-vuotiaiden kanssa). Ja ainakin meidän koululaisemme on saanut paljon kiitosta sosiaalisista taidoistaan niin eskarissa kuin koulussa vaikka ei koskaan hoidossa ollutkaan.
Ja mitä tuohon taloudelliseen puoleen tulee, niin kyllä sitä vaan pärjää yhdenkin keskituloisen palkalla ihan hyvin ainakin jos asuntovelkaa ei ole kuten meidän perheellämme ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos te ette pärjäisi yhden tuloilla niin joku toinen voi silti pärjätä.
Onko tässä ihmettelyssä enemmänkin kyse kateudesta?
Vai tullaanko sinulta usein utelemaan taloudellista tilannettanne puolituttujen taholta, tuskin.
Miksi sitten tällainen ihmettely ja utelu olisi sen hyväksyttävämpää silloinkaan jos toinen vanhemmista on kotona??
Ja mainittakoon että itse en ole kotona, mutta en tosiaan ihmettele yhtään mitään siinä jos joku toinen on.
ihan pakko kysyä että miten uskallat vielä haaveilla lisää lapsia jos sulle on sattunut jotain tosi pahaa synnytyksessä? Eikö se vaiva voi sitten vai pahentua jos olet uudelleen raskaana ym?
anteeksi utelu,
mutta itselle jäänyt kauhea raskauspelko koska olin hirveässä kunnossa suuren osan raskaudesta, enkä siksi uskalla raskautua uudelleen vaikka lisää lapsia haluaisinkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei se taloudellisesti ole mahdollista. Tottakai jollain muulla voi olla, mutta meidän perhe ei pärjäisi yhden palkalla.
Minua kiinnostaa se miten miehenne ovat suhtautuneet siihen, että vaimo ei tienaa mitään. Siis lähinnä ottavatko itse paineita rahan riittävyydestä aj tekekvätkö töitä kaksin verroin. Puolitutuilla kävi ikävä tilanne asian suhteen.
suuressa korjausleikkauksessa ja näitä on vielä edessä kunhan lapsiluku on täynnä. Kuopus syntyi sektiolla ja niin tulee olemaan aina jos raskaaksi tulen. Vaiva itsessään ei pahene raskauden aikana mutta ehdoton alatiesynnytyskielto on olemassa. Itse raskaudetkaan eivät ole sujuneet erinomaisesti, raskaushepatoosi on ollut riesana molemmilla kerroilla ja loppuraskaudesta olen ollut sairaalahoidossakin. Mutta kaikesta huolimatta vielä itää toive uudesta lapsesta.
onko mielestänne äidin kotonaolo sitten jotenkin hyväksytympää jos äiti ohessa tekee jotain keikkaluonteista työtä esim. iltaisin?
Eli muuttuuko omien lasten kotonahoito hyväksytyksi jos äiti siinä sivussa tekee jotain muutakin?
Niinpä ja ennen oli myös luonnollista naiselle elää nyrkin ja hellan välissä.
Niinpä ja ennen oli myös luonnollista naiselle elää nyrkin ja hellan välissä.
Olen ollut kotona yli 8 vuotta enkä kyllä ole hetkeäkään ollut hellan ja nyrkin välissä....
Sivuhuomautus:
vaikka SINÄ olet ollut vajaa 10 vuotta kotona vapaaehtoisesti, ei Suomessa ole ollut vapautta valintaan montaa vuosikymmentä sitä ennen..
Joskus on tarvittu koko perhe kykkiin kotihommissa, mutta sen jälkeen kun naiset pääsi töihin. Joko ymmärrät jonkun pointin?
Itse pidän "omaa valintaa" jäädä kotiin aika kevyenä selityksenä, miten synnytys tai raskas raskaus tähän kuuluu? =D
Mies on keskipalkkainen, vähän reilu kolme tonnia on palkka, meillä ei ole velkaa, vuokra on halpa. Vanhin viidestä lapsesta on jo aikuinen, mutta asuu edelleen kotona, kolme keskimmäistä on koululaisia. Meillä ei tehnyt ollenkaan tiukkaa minun kotonaolo, ja olen kyllä edelleenkin, mutta nyt minulla on hoitolapsia myös, ja tienaan jo itsekin. Kyllä tekin tulette pärjäämään taloudellisesti, kun ei kerta velkaakaan enää paljoa ole. Älä anna muitten vaikuttaa teidän perheen päätökseen.