Antaisitteko anteeksi?
Me olemme olleet vasta 1,5v. naimisissa ja käyneet jo kovia asioita läpi avioliitossamme... Sain viime huhtikuussa tietää, että kun mieheni oli opiskelemassa toisessa maassa (ihan viereinen maa kylläkin) ja tapasimme n. 2-3 kk välein.Hänellä oli ollut siellä rakastaja koko tämän ajan: Hän vietti jopa meidän ensimmäisen joulun tämän rakastajan kanssa, kun me emme välimatkan takia voineet nähdä...
Joka kerta, kun menin tapaamaan miestäni, näin jotain epäilyttävää hänen asunnollaan. esim. vieraan piilolinssi kotelon ja pitkiä hiuksia. Ja aina tappelimme asiasta... Kun hän palasi Suomeen, ajattelin, että nyt kaikki on ohi, mutta hän silti jatkoi yhteydenpitoa tuohon naiseen... Ja kun olin raskaana, sain tietää asiasta ja he olivat juuri suunnitelleet, että kun nainen on tulossa käymään Suomessa, he tapaavat.
Asiasta on jo 9 kuukautta, mutta minusta tuntuu, että en vain voi unohtaa... Vaikka menimme naimisiin, kun mieheni asui ulkomailla, hän vielä jatkoi tuota suhdettaan siihen naiseen. Itse olin niin rakastunut,että vieraat miehet ei todellakaan tulleet mieleeni. Tää juttu tuntuu niin pahalle. Kertokaa te, että onko vielä tyhmää miettiä tätä asiaa? Ehkä pitäisi vaan antaa jo anteeksi.
Kommentit (6)
sinun pitää kyllä itse päättää oletko valmis oman mielenterveytesi takia antamaan anteeksi..jos haluat antaa anteeksi,sinun tulee muistaa, että niitä anteeksi annettuja asioita ei voi tulevissa (mahdollisissaa)riidoissa yms.ottaa esiin.
Sinun pitää pohtia mitä itse haluat..
se ei väitä susta pätkääkään jos pystyy seurustelemaan toisen kanssa vaik ootte menny naimisiin ja vauvakin tulossa..
todella TYHMÄ mies. Ei ole luottamuksesi arvoinen. Miten tuollaisessa tilanteessa voi edes ajatella tulévaisuutta. Nyt laita arvosi järjestykseen ja jätä se miehesi.
Tämä juttu melkein vei mielenterveyteni ja joskus ahdistaa tosi paljon.... Ja se toinen nainen ei kunnioita perhettäni ollenkaan. Kun laitoin hänelle sähköpostia ja pyysin jättämään mieheni rauhaan, niin hän kysyi minulta, että " Kuka sä luulet olevasi?" Voitteko kuvitella!!!!??? MINÄHÄN se hänen vaimo olen.... Mieheni ei koskaan ole auttanut minua pääsemään tämän asian yli. Ei edes suostu puhumaan.
Hehän jatkavat ilmeisesti edelleen suhdetta, jos suhtautuminen on toi.Et tietenkään anna anteeksi,eikä mies edes sitä taida halutakaan.
Mieheni ei ole tavannut sitä naista sen jälkeen,kun hän muutti Suomeen ja tiedän, että heidän suhde loppui, kun sain tietää asiasta. Kuulin, kun mieheni huusi hänelle puhelimessa ja tämä nainen ei sanojensa mukaan halua enää ikinä kuulla hänestä mitään. Mutta silti tuntuu vaan vielä NIIN pahalle...
On vaikea lähteä vaan tästä liitosta, kun on niin pienet lapset ja ollaan oltu naimisissa vasta niin vähän aikaa. Mieheni sanoo, että minä olen kauhea nainen, kun en anna tälle avioliitolle rauhaa, vaan aina valitan tästä asiasta.
Mutta en voi sille mitään, että välillä itkettää ja ahdistaa todella paljon. kaikkein pahimmalle tuntuu se, kun ikävöin häntä ja olin yksinäinen, niin hän vietti aikaansa toisen naisen kanssa ja heillä oli kuulemma läheinen suhde.
Haluaisin vaan niin kovasti nyt,että olisimme onnellisia, mutta minä aina saan aikaan riidan, kun yritän puhua tästä asiasta miehelleni. Voikohan sydän koskaan toipua tällaisesta....?