Kenelle kerrotte, kun lähdette synnyttämään esikoista?
Poltin juuri päreet äitiini, joka yritti varmistella puhelimessa, että onhan miehelleni annettu ohjeet tiedotuspolitiikasta, että tietää toimia sitten kun jotain tapahtuu. Sanoin, ettemme ole miettineet koko asiaa (laskettuun aikaan 4 viikkoa), mutta lopputuloksesta ilmoitetaan aikanaan + että minua ei kiinnosta jakaa mitään mahdolliseen synnytyksen käynnistymiseen tai vääriin hälytyksiin liittyviä yksityiskohtia koko suvun kesken. Tähän hän, että ei niitä toki koko suvulle kerrota, kunhan heille vaan... Ihan sairaan ärsyttävää! Ei kohta ilmoiteta lopputuloksestakaan...
No joo, taitaa olla näitä paljon mainostettuja loppuraskauden mielialanvaihteluita ja ärtymystä, mutta oletteko te luvanneet ilmoittaa jollekin, kun lähdette sairaalaan? Esikoista odottaessa kun ei tarvitse edes mitään hoitajia nuoremmille järjestää tms. Minusta tämä on täysin meidän perheen (= minä ja puolisoni) asia, enkä todellakaan halua yhtäään ylimääräistä stressiä tuohon tilanteeseen. Sitä paitsi eihän ne isovanhemmat sillä tiedolla mitään varsinaisesti tee, koska sairaalaan heitä ei kaivata niin kauan kun homma on kesken ja meillä ei myöskään harrasteta mitään rukoilua, taikojamenoja tms, mitä he voisivat synnytyksen alkamisen kunniaksi harjoittaa.
Kommentteja?
Kommentit (34)
Muutama päivän mittaan aavisteli kun meillä molemmilla oli puhelimet pois päältä. Tällä kerralla emme sammuta niitä vaan jätämme vain autoon....
Emme ilmoita kellekään lähdöstä juuri siksi, että vaikkemme itse tilanteesta stressaakaan niin on ärsyttävää tietää, että anopit ja apet istuvat puhelimen vieressä odottamassa tietoa ja pahimmassa tapauksessa yrittävät jopa soitella välissä...
Hieman samaan liittyy sekin, ettemme ole halunneet etukäteen toivottaa ketään tervetulleeksi sairaalaan katsomaan meitä. Meistä sekin on asia, jossa meillä on lupa itse ottaa " aikalisä" ts. pyytää oman perheen rauhaa. Itseäni harmittaa jo etukäteen se tieto, että mieheni vanhemmat olisivat tulossa digikameran kanssa vierailulle vain päästäkseen ensimmäisinä lähettämään vauvastamme kuvia suvulleen. Voi olla, että ylireagoin asetelmaan, mutta tässä odottavassa tilassa on aikaa miettiä noinkin pieniä ja toissijaisia yksityiskohtia.
Joo, mua myös ärsyttää jo nyt (laskettuun aikaan runsas kuukausi), että anoppi ja muu miehen suku odottaa ja olettaa että ilmoitamme heille " heti kun alkaa tapahtua" . Ihan kuin siinä tilanteessa ei olis muutakin tekemistä ja mietittävää kun alkaa infota suvulle väliaikatietoja. Se ei, niin kuin joku totesikin, helpota mun synnytystä yhtään että tiedän sukulaisten päivystävän puhelimen vieressä ja tosiaan pahimmassa tapauksessa viestittelevän ja soittelevan tunnin välein, idealla " kokeillaan nyt taas jos ne vaikka jo pystyis vastaamaan" . Onneksi oma sukuni ei ole niin tohkeissaan hössöttämässä, tietävät kyllä että vauva syntyy kun on syntyäkseen ja tiedon siitä ilmoitamme heille kyllä pian. Taidetaanpa laittaa kännykät kiinni kun sairaalaan päästään... :)
kertoa äidilleni kun lähen synnyttään koska koira menee sen luokse hoitoon. Äitini on onneksi sen luontonen että ajattelee vaan että kyllä kaikki sujuu hyvin. Tottakai miettii ja odottaa koska tulee ilmoitus pienokaisen syntymästä, en kuitenkaan usko että hänellä yöunet menee.
Mun iskälle täytyy kertoa, kun se on luvannut lainata autoaan, kun lähetään synnyttämään. Se kyllä aivan varmaan kertoo äidilleen (eli mun mummolle) ja sitten siitä tietääkin kaikki! On se mummo sellanen hölösuu. Ja varmaan on kans ekana paikalla sairaalassa kattomassa vauvaa... No, eipä tartte ite kertoa sit syntymästä kellekään... =)
Äitini yritti kyllä myös sanoa että ilmoitelkaa heti kun jotain tapahtuu. Vastasin vain että ilmoitamme kyllä kun vauva on syntynyt ja vaihdoin puheenaihetta. En nähnyt mitään syytä ilmoitella sairaalaan lähdöstä muille jotka sitten olisivat jännittäneet koko, mahdollisesti pitkäänkin kestävän, synnytyksen ajan onko kaikki hyvin. Eikä olisi tullut mieleenkään alkaa soitella väliaikatietoja sairaalasta. Varmasti yksi syy siihen miksi en halunnut muille ilmoitella oli myös se, että esikoinen syntyi vasta reilusti lasketun ajan jälkeen ja tuolloin sekä vanhemmat että appivanhemmat olivat soitelleet " joko, joko???" puheluita jo varmaan kuukauden ajan päivittäin....
Seuraavan lapsen kohdalla tilanne on tietenkin eri kun esikoiselle täytyy saada hoitaja. Mutta silloinkaan emme aio ilmoitella yhtään useammalle ihmiselle kun on aivan pakko.
En haluaisi kertoa kenellekään, ehkä isosiskolleni voisin viestin laittaa, että edes joku tietää, missä ollaan. Hän ei kyllä kerro kenellekään eteenpäin, jos pyydän.
Mulla on mennyt kans totaalisesti hermot omaan äitiini, hänelle ei tekisi mieli tosiaan ilmoittaa edes vauvan syntymästä. Tosin, voi olla että hän on silloin lomalla toisella puolella maapalloa...
Aijon myös sanoa miehelle, että ei ilmoita kenellekään, en halua myöskään hänen vanhempiaan hermoilemaan meidän synnytystä. Voin kuvitella, kuinka miehen äiti päivystäisi puhelinta, jos tietäisi että olemme synnyttämässä. Ja olisi varmaan kärppänä sairaalassa, kun lapsi on syntynyt...
Minä haluan myös rauhoittaa ne ensi hetket ihan vaan oman perheen parissa.
....laitetaan viesti niin minun vanhemmille kuin miehenikin vanhemmille, jos vain siinä tohakassa ehdimme ja kykenemme. Mies voi kyllä viestittää sitten sairaalaltakin, jos synnytys venyy ja aikaa tai jaksamista jää. Niin kovin isovanhemmat odottavat tätä tulokasta, että haluamme ilon jakaa myös heidän kanssaan ja odotan heitä kyllä heti katsomaankin, viimeistään sitten kotiin. Meillä on ollut todella lämpimät välit koko odotuksen ajan ja kaikki myös sisarukset ovat olleet odotuksessa mukana, vaikka välillä kyllä rasitukseenkin asti. Ensimmäinen lapsenlapsi on minun vanhemmilleni, joten ymmärrettävää kyllä. Meillä raskauden alulle saanti otti neljä vuotta ja siinäkin oli vanhemmat tukena niin kuin osasivat. Jaoimme heidän kanssaan myös tuon ajan suunnattoman surun. Ehkä siksi tämä tuleva tuntuu niin ihmeeltä, että haluamme jakaa nyt kohtaamamme onnen ja ilon myös vanhempiemme ja sisarustemme kanssa. Näin meillä!
Terveisin
mine + piiperoinen rv 33 + 5
halusivat niin kovasti tietää...:) ja haluttiin niin kovasti kertoa :D
..mutta mikäli mielessä sillä hetkellä käy ja kerkeämme, ilmoitamme varmasti vanhemmillemme ja minä ystävilleni milloin se h-hetki alkaa. Minusta on ajatuksena oikein mukavaa, että vanhusväki istuu kuumana kotona ja jännittävät!
Minulle on myös tärkeää, että omat vanhempani tietävät/ ovat hengessä mukana tyttärensä elämän suurimmilla hetkillä. Tämä tapahtuma on myös suuri vanhemmilleni ja tuleva lapsenlapsi niin rakas. Ollaan siis yhtä suurta perhettä, vaikka silti osaamme jokainen pitää omista asioistamme huolta. Mieheltäni ja minulta ei vie kukaan sitä hetkeä pois, kun esikoisemme tähän maailmaan syntyy.
Mikäli vaan jaksuja on, odotan kyllä sitä, että pääsen esittelemään uuden perheenjäsenen läheisilleni. Voihan se olla niinkin, etten jaksa ylimääräisiä ihmisiä. Silloin tiedän, että jokainen läheiseni ymmärtää minua ja saan ottaa aikani. Katsotaan sitten kuinka käy..
Elisa ja Typykkä 30+5
tosin, kaikki kyl ties että oltiin menossa käynnistykseen... pari tuntia tytön syntymästä vasta sitten ilmotettiin... eli ei tosiaankaan mitään tilanneraportteja annettu :).... Musta on oikeestaan aika ärsyttävää kun jotkut tulevat isovanhemmat soittavat ihan synnytyssaliin udellakseen että missä mennään, ymmärrän kyllä sen jännityksen jne jne, mutta voisi oikeesti antaa rauhan tulevalle äidille ja isälle että ne saa nauttia tilanteesta täysillä!
Emme kertoneet esikoista odottaessamme edes tarkkaa laskettua aikaa (onneksi, sillä synnytys käynnistyi 3 viikkoa yli lasketun ajan). Olen tosi tyytyväinen, että emme kertoneet synnyttämään lähdöstämme kenellekään, koska tilanne kääntyi niin, että lapsi syntyi hätäsektiolla ja taisteli hengestään teho-osastolla ja siinä tilanteessa olisi ollut todella inhottavaa vastailla soittoihin ja tiedusteluihin, puhumattakaan onnentoivotuksista. Nyt toisen kohdalla miehen suku painostaa tietoa lasketusta ajasta ja mahdollisesta sektiopäivästä; olen sanonut heille, että ilmoitamme kyllä kun on jotain ilmoitettavaa...
Esikoisen syntyessä emme kertoneet edes tarkasti laskettua aikaa (mikä olikin hyvä, koska synnytys käynnistyi 3 viikkoa yli lasketun ajan) ja tilanne kääntyi niin, että lapsi syntyi hätäsektiolla ja taisteli elämästään teho-osastolla. Siinä tilanteessa olisi ollut kauheaa vastailla tiedusteluihin ja päivittelyihin ja mahdollisiin onnentoivotuksiin. Nyt toisella kerralla miehen suku painostaa tietoa mahdollisesta sektiopäivästä, mutta olemme sanoneet heille vain, että kerromme, kun on jotain kerrottavaa...
mokailin, kun koneeni näytti että viesti on poistettu???
Vanhemmille pakko kertoa jossakin välissä, kun tottuneet soitteleen päivittäin, mutta muille ei varmasti kerrota, voidaan sit syntymän jälkeen sopivasti säätää, koska halutaan ekojen vieraiden paikalle ryntäävän.
sairaalassa mies sitten ilmoitti äidilleni missä ollaan. Äitini soitti samana iltana osastolle ja kyseli vointia. Sairaalaan lähdimme siis verenvuodon takia ja sairaalassa meni lapsivedet. Seuraavana aamuna käynnistivät kun vesien menosta oli mennyt 24h. Äitini oli yrittänyt iltapäivällä soittaa osastolle, mutta siirsivät puhelun synnytyshuoneeseen missä olin. Olin juuri saanut epiduraalin, joka alkoi vaikuttamaan, joten mikäs siinä oli höpötellessä:) Äitiäni hävetti kun sillälailla kesken synntyksen soittelee... Ei siis tiennyt aamun onnistuneesta käynnistyksestä... Illalla (oikeastaan yöllä, klo 23) kun päästiin lapsivuodeosastolle, mies kävi soittamassa äidilleni ja omalle äidilleen " tuloksen" .
Nyt kun toista odotetaan, on taas äitini se joka kuulee ensimmäisenä. Hän ottaa esikoisemme hoitoon.
-Santtu 33+6 ja tyttö 1v3kk
Ihan vain uteliaisuuttani olisin tiedustellut... Että vaikuttaako se jotenkin omaan suoritukseen, jos joku tietää että olette synnyttämässä...?
Minulla ei ainkaan vaikuttanut ;)
Eli minä laitoin viestin äidilleni, siskolleni ja kahdelle kaverille kun lähdimme synnärille. Ihan vaan siksi, että halusin jakaa ihanan asian läheisteni kanssa :) Niin ja puhelimethan voi laittaa sitten heti kiinni, ei teitä kukaan siellä salissa häiritse puheluillaan... Tai laittaa äänettömälle.
Minä en ymmärrä tosiaankaan, että miksi sitä synnärille lähtöä pitää salailla? Toki meilläkin oli synnytys mun ja miehen juttu, me siellä olimme. Mutta tosiaan, ei ollut mitenkään meidän kokemuksesta pois se, että muutama muukin tiesi meidän siellä parhaillaan olevan. Eikä heidän mahdollinen hermoilu minuun vaikuttanut, miksi olisi kun en siitä mitään tiennyt? Kyllä siellä synnärillä ajatukset liikkuu vähän jossain muualla kuin siinä, että mahtaako äiti kytätä puhelimen vierellä... Minusta tuo ilmoittaminen (jos oma äiti tai muu läheinen sitä pyytää) on niin pikku juttu, että tarviiko sitä noin edes stressata?
No, kukin tyylillään...
Heti kun lapsivedet meni, soitin jotenkin automaattisesti äidilleni, että se on menoa nyt, vaikkei sitä ollutkaan pyytänyt. En vain halunnut että huolestuisi kun puhelimeen ei vastata. Mies soitti vanhemmilleen ja sitten kaverilleen joka antoi kyydin. Ei tainnut meidän vanhemmille tulla edes mieleen, että soittelisi väliaikatietoja. Kun lapsi oli maailmassa soitettiin tulos. Äiti sanoi vain, että johan kesti. Lasivesien menosta meni noin 19 tuntia vauvan syntymään.
Ja soitetaan samalla lailla kun tämä masuVauveli ilmoittelee tulostaan. Miksi en olisi soittanut?
Mutta sitten menin tyhmyyksissäni laittamaan tekstarin äidilleni, että laitoksella ollaan odottelemassa supistusten alkamista (lapsivedet olivat menneet). No, niinpä yli-innokas äitini alkoi sitten parin tunnin kuluttua pommittamaan synnytyssairaalaa soitoillaan.... Että olisi pitänyt jättää sekin tekstari kirjoittamatta.
Nyt kun menen toisen kerran synnyttämään, tiedon saa vain miehen vanhemmat, jotka tulevat hoitamaan esikoista.
esikoisen hoitajalle tietenkin :)
Mutta ei muille. Äidille en sano vaikka se soittaisi mulle juuri kun ajetaan sairaalaan, se ei muuta tekisi kuin hermoilisi kotona koko ajan. Joten sitä on säästettävä siltä! Eikä kenenkään muunkaan lämpimät ajatukset mua auta synnytystuskissani...