Epilepsia + Clomifen
Hei!
Mulla diagnosoitiin epilepsia marraskuussa 2005 ja sain lääkityksen. Olemme jo yli 2 vuotta yrittäneet saada lasta ja joulukuussa 2005 alkoivat lapsettomuushoidot. Minun pitäisi tällä viikolla aloittaa ensimmäinen clomifen kuuri, mutta pelottaa, kun minusta tuntuu, että epilepsiakohtaukseni ovat jotenkin yhteydessä hormonitoimintaani. Onko kellään kokemusta lisäävätkö Clomifenit kohtauksia?
Kommentit (7)
Mulla on kohtaukset siis tulleet kierron puolivälissä. Eli siis kaikki 2 kohtausta, jotka olen saanut. Kummatkin kohtaukset olen saanut tässä 2 vuoden aikana e-pillerien lopettamisen jälkeen, joten olen ajatellut, että jo e-pillerit jotenkin estivät epilepsian puhkeamisen teini-iässä, kun epilepsia puhkeaa yleensä silloin. Nyt olen 26-vuotias.
Suoraan sanottuna vituttaa ihan sairaasti tuo epilepsiajuttukin, kun tuntuu ettei minussa ole kuin vikaa. Ja harmittaa että jos nyt joskus tulen raskaaksi, niin joudun " myrkyttämään" lastani koko raskausajan. Sen verran vahvoja nuo epilepsialääkkeet mielestäni ovat, että kyllä niitä voi myrkyiksi kutsua.
Juttelin juuri neurologin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että minun ei kannattaisi alkaa syödä clomeja, koska kaikki horminivalmisteet lisäävät kohtausriskiä. Suositteli koko vauva-ajatuksen hautaamista ainakin vuodeksi =(
Mitä nyt teen?
Voi kurjuus! Tosi surkea uutinen tuo vauvayrityksen katko. Saattaa kyllä olla, että tuo hormonitilanne vaikuttaa kohtausalttiuteen, jos kerran samaan aikaan kiertoa tulevat. Voin ehkä kuvitella, että aika paljon nikottelemista tuossa neurologin käskyssä on. Ja tuo epilepsia- ym.vitutus on niin tuttua, niin tuttua... ihan kuin olisin omat ajatukseni lukenut. Kun lappaa naamaansa yhtä sun toista tablettia ja mahamakkaraan pistelee vielä lisää, tuntee tosiaan itsensä koneeksi, joka ei sitten millään tahdo toimia. " Huoltoahan" meistä tarvitsee jokainen aina joskus, mutta kun tuntuu, että koko ajan jostain asiasta saa olla telakalla.
Ei varmaan lohduttaisi yhtään tämä perinteinen " voi sinä oot vielä niin nuori" , joten sitä en haluaisi sanoa, tiedän että se on yksi klassisista ärsyttävimmistä lausahduksista. Odottavan aika on pitkä eikä mikään ole niin raivostuttavaa kuin ehkäisypakko, vaikka vauvaa toivoisi kovasti. Yritä kuitenkin ottaa tieto faktana. Jos vuosi on neurologisi mielestä ehdoton raja, olet silti alle kolmikymppinen silloinkin ja mahdollisuutesi eivät ole siinä vaiheessa läheskään ohi. Neurologisi haluaa seurata tilannetta, ja vuosikin saattaa olla venyvä aikaraja (tai siis tässä tapauksessa kutistuva!). Jos hoitotasapaino löytyy tällä lääkityksellä ja kohtaukset loppuvat, voi vuosi lyhentyä. Siihen vaikuttaa muukin hyvinvointisi. Tärkein neuvoni/ehdotukseni ei ehkä ole helppo, mutta minua se on kantanut eteenpäin, siis: ole kiltti itsellesi. Anna armoa kehollesi, vaikka se tuottaakin pettymyksiä. Tee niitä asioita, joista nautit. Välillä kaikki on niin mustaa, ettei sellaisia oikein tahdo keksiä, mutta jos pienikin kiva löytyy, se kannattaa tehdä. Se voi olla vanhojen lehtien selailua, reseptien ja valokuvien liimailua tai vaikka uudet mullat kasveille. Pieni ja " aivoton" , mutta konkreettinen tekeminen auttoi minua. Kerran järjestin kirjat ja levyt hyllyyn värien mukaan. Kuulostaa varmaan höhlältä, mutta minulle tuli parempi mieli kun ainakin jotain sai järjestykseen omin avuin. Toinen asia, joka minua on myös auttanut, on tämä palsta. Täältä olen saanut rekkalasteittain ymmärrystä ja rohkaisua, jota ilman olisin seonnut jo aikaa sitten.
Parasta vointia sinulle, olisi kiva kuulla tunnelmistasi jatkossakin!
Viisaista ja kannustavista sanoistasi. Ei se neurologi nyt täysin lapsen yrittämistä kieltänyt. Sanoi, että jos se nyt luomusti vuoden aikana tulee, niin tulkoon. Oli siis kuitenkin sitä mieltä, että mitään hormooneja ei kannattaisi ottaa. Tänään on kyllä jo muutenkin parempi mieli. Yritän löytää elämääni muita tavoitteita ja odottamisen arvoisia asioita kuin lapsen saaminen. Ajattelin nyt kuitenkin yhden kierron kokeilla clomeja joita viime kuussa lapsettomuusklinikalta sain. Siellä eivät nähdeet mitään estettä niiden syömiselle. Olen vielä sairaslomalla, joten minulla ei ole mitään muita kohtauksia provosoivia asioita kuin hormonit. Ei siis tressiä tai väsymystä yms.
Kun olen ensimmäiset clomini syönyt käyn kierron 11-13 päivä lapsettomuusklinikalla ultrassa ja sanon, että palataan asiaan vuoden päästä. Tiedänpähän sitten ainakin onko minulla munasoluja vai ei.
ja mukava kuulla, että olet jo paremmalla mielellä! Onneksi sun ei sitten tarvitsekaan ruveta ehkäisyä käyttämään. Siinähän sitä oliskin pillereitä popsiessa saanut aina muistutusta raskauskiellosta... mutta kun neurologi antaa luvan raskautumiseen, hän selvästi luottaa tilanteesi vakautumiseen ja sehän on hyvä se!
Se piti vielä sanomani, että noita Neurotol Sloweja söin minäkin teininä ja Tegretoleja (samaa ainetta muistaakseni) myöhemmin aika pitkään. Kymmenisen vuotta sitten vasta kekattiin ottaa Deprakine käyttöön.
Mä olen clomeja käyttänyt, sekä yksinään että menogon+ pregnylpiikkien kanssa, inssejä varten. En huomannut mitään yhteisvaikutuksia lääkkeitteni kanssa. Hormonien kanssa yhtä aikaa käytin Deprakinea. D oli se syykin oman hormonitoiminnan boostaamiseen, koska se tunnetusti aiheuttaa hormonien vajaatoimintaa (ei tietenkään kaikilla). Deprakinen kanssa ei kohtauksia tullut, joten hormonitoiminnan osuuteen kohtausherkkyydessä en osaa sanoa mitään. Tuleeko sulla kohtauksia usein? Mitä lääkettä syöt?
Mulla vaihdettiin lääke keväällä Lamictaliin, ja kierto normalisoituikin samantien. Mukaan tuli nyt syksyllä kuitenkin unettomuutta ja pari isoa kohtausta. Otan mieluummin nuo hormonihäiriöt ja hyvän hoitotasapainon kunkerran voin valita. Yritetään sitten hoitaa tätä lapsettomuusasiaa kuskaamalla rautaa rajalle IVF:n muodossa. Jos sillä onnestaisi. Lamictalin/kohtausherkkyyden/hormonitoiminnan yhteydestä voi tietenkin arveluita esittää, koska kohtaukset olivat 23.11. (kp n.7) ja 22.12 (kp9)... missä kierron vaiheessa sulla on kohtaukset tulleet?