Milloin tietää toipuuko pettämisestä koskaan?

Pystyisitkö jotenkin kysymään mieheltäsi, onko hän kertonut varmasti kaiken? Jos ei muu auta, niin sitten selkä seinää vasten ja sanot että lähdet, jos jotain on vielä meneillään, ja että haluat tietää rehellisen totuuden.



Meillä on takana molemminpuolista pettämistä. Alussa siitä seurasi tietenkin kova kriisi ja melkein erosimme, mutta tärkeä käänne tapahtui kun molemmat myönsivät avoimesti tehneensä ison virheen ja katuvansa sitä. Jotenkin siinä tuli sellainen uskon ja luottamuksen kipinä, että tästä voidaan vielä nousta.



Voimia.

tuntuu jotenkin niin typerältä vuodesta toiseen tuntea näin pahaa oloa. Jotenkin on sellainen olo, että tein virheen kun päätin jatkaa suhteessa. nyt on tullut lapsi, sekin vaikeuttaa päätöksiä jne. Toisaalta suhde on kasvanut, mutta onko pohja pois ainiaaksi? Se, että vuosia jätti tärkeitä asioita (siis minulle tärkeitä) asioita kertomatta pistää miettimään voiko hän milloin vaan pimittää minulta jotain tärkeää. Onko meillä sittenkin hyvin erilainen arvomaailma. Olisi ehkä helpompi antaa anteeksi jos itselläni olisi jotain anteeksi pyydettävää, mutta kun ei ole. Vaikeaa on.

Avoimuushan se on se ydin, mutta ei sitä voi toisesta väkisin pusertaa. -ap

Itse olen ollut petetty ja pettäjä. Jälkeenpäin olen miettinyt että mitä vähemmän tietää sen parempi. Aina kun olen tiennyt miehen pettänään ja kenen kanssa yms. se vaikeuttaa sitä prosessia, mutta kun ei tiedä juuri mitään niin sen unohtaa ja hyväksyy paremmin. Itse kun olen pettänyt olen kertonut kaiken ja ehkä liikaakin, sillä juuri se jäytää tätä toista puolta.



Tottakai sitä haluaa kaiken tietää mitä on tapahtunut ja kuinka kanssa, kenen yms. Mutta usko pois mitä vähemmän tiedät sen paremmin. Eikä varmaan olisi sinun kanssa lasta tehnyt jos olisi suhde ollut vielä meneillään. Itseäni on petetty vain yhden illan jutuilla ja itselläni oli parin viikon mittainen suhde, kunnes tunnustin. Siitä on nyt 2v kun olen pettänyt ja mies toki näkee ajoittain painajaisia tästä kaverista (oli hänen paras kaveri) eipä ole enää. Itse pidän juuri pahempana pidempiä suhteita kuin näitä yhden illan känni sekoilua, itsellä oli ainakin aikalailla tunteet pelissä ja jännitystähän se tuo parisuhteeseenkin... Mutta itse en olisi voinut elää noin 2 vkoa kauempaa, sillä olen liian rehellinen. Itselle aina välillä tulee mieleen miehen känni sekoilut ja sen myötä mennyt luottamus esim. kavereiden kanssa ryypiskelyyn eli en usein päästä miestä ryypiskelemään kavereiden kanssa ja jos olemme yhdessä baarissa mies saa mustasukkaisuus pahoja kohtauksia ja tämä siis tapahtunut pettämisen jälkeen. Joten kyllä se tuollaisia ikuisia arpia jättää. Mutta mielestäni ei vaikuta normaaliin kotielämään milläänlailla enkä mieti juuri kostakaan näitä asioita, silloin tulee pintaa kun kuulen että miehellä on pikkujouluja tai saunailtoja, niin sitten saattaa tulla sanomisia. Ikävää toisaalta mutta minkäs teet..

tätä minun mieheni ja toisen naisen suhdetta jatkui vuosia. Kyllä silloin haluaa tietää ainakin sen, että mikä se oma osuus siinä parisuhteessa on. Olen tullut siihen tulokseen, että olin se varalla oleva. Ja kun tämä nainen otti muun kun mieheni loppujen lopuksi, kelpasin sitten. Mutta jos olisi tuon naisen saanut, olisin lentänyt kuin leppäkeihäs.. Tälläiset mietteet mulla. Enkä osaa enkä uskalla miehelle puhua, valvon ja ahdistun vaan. Masennuslääkkeitä en enää aio syödä, nyt on mentävä tämä läpi, mutta miten ihmeessä? -ap

Tunne laantuu mutta aikaajoin se tulee mieleen. En mä ainakaan luota mieheeni enää koskaan 100%:sti. Rumat arvet jää petoksen uhrille loppuelämäksi.

Hyvä mies muuten, fiksu ja kaikinpuolin asiallinen, mutta jotain kuoli. 5 vuotta tapahtuneesta aikaa meillä.

olen kuvitellut aikanaan, etten ikinä unohda, että minut on raiskattu, mutta niin vaan aika "parantaa": menee pitkiä aikoja, ettei asia edes juolahda mieleen. Enää en myöskään jaksa märehtiä taikka surra asiaa. Tuo täälläkin aiemmin mainittu asia: avoimuus, siihen varmaan auttoi - phu, puhu, jos vaan joku kuuntelee.