¤¤¤ Jouluiset 2005 uuteen viikkoon 3 ¤¤¤

Tyttö nukahti niin aikaisin että istuksin taas koneella. Oli ihmeen väsynyt kun tulin kotiin, ja simahti jo puoli 10, nukkuu yhä.. :) Nukkuis nyt vain jo niitä yöunia, ettei mee vielä valvomisen puolelle.. :S Äiskäkin sai tooosi ihanat ristiäisvaatteet! Ostin sit kaksi hametta, molemmat -70% joten hinnaksi jäi noin 10egee molemmille. :D Paita olikin sitten reilut 30¿, mut ei se niin vakavaa. :) Ja löyty sieltä vielä yks ekstra paita mukaan. :P Oikein kiva reissu ja oli suorastaan autuaallista taas pitkästä aikaa pörrätä kaupoissa ilman huolta tyttösestä.



Niin niistä kuukautisista. Kyllähän meilläkin ollaan täysimetyksellä, vaan silti ne pirulaiset alko. Vain sillon saa korviketta kun mä oon jossain menossa, kuten nyt tuolla shoppinki reissulla. Parempi niin kuin tyttö mukaan ja hommasta ei tuu mittään tai sit että joutuu itkeen nälkäänsä.



Jep jep. Eipä täällä sen kummempaa. Kyllä tuo tyttö onkin vain jo iso! Eilen ekaa kertaa kuulin kun se oikein kiljahteli kun jutteli. :) *söpöläinen* Se on niin kauhee touhottaan sitterissä ja vaippaa vaihdettaessa. :D Kun juttellaan se heiluu ja hytkyy, potkii ja höpisee niin ankarasti. Ja seuraa katseellaan niin tarkasti että mihin se äiskä menee. Heti alkaa huuto jos kaikkoan näköpiiristä. Pitää nakottaa hänen kans just nyt tässä ja jutella, nih. :) Onneksi juttuseuraksi kelpaa myös mobile ja hymynaama seinällä. Nallet saa tietenkin myös jo vähän omaa osaansa.



Quarra ja hymytyttö 7vko

ja hyvin nukuttu yö takana!

Onpa mukava lukea kuinka teidän vauvat oppii koko ajan uutta ja ovat jo niin ison oloisia. Meillä kun on vasta 3vko tänään täynnä, niin tuntuu että ollaan vielä niin pientä vauvaa;) Vaikka kyllähän tuo poika joka päivä seurallisemmaksi muuttuu.



Maanantaina pitäisi uskaltautua ulos ja kävellä n. 3km matka neuvolaan. Mulla jäi toi verenpaine kummittelemaan ja sitä seuraillaan. Toivottavasti pakkanen hieman hellittäisi.



Nyt lähden syöttämään, alkaa tirinä olla sen kuuloista;)

Terkuin Niina ja jo 3viikkoinen Rambo

Voi kuinka kaunis talvipäivä..ainaskii täällä helzinkissä.

Quarra,mekin oltiin eilen shoppailemassa.Jätettiin Nea anoppilaan siks aikaa jotta saatais rauhassa kierrellä.Vaunujen kanssa se on musta jotenki vaivalloista,ne vie tilaa,ei mahdu joka paikkaan...Oon alkanu ymmärtää liikuntarajoittisia ihmisiä paremmin..Pyörätuolilla pääsee vielä hankalammin kynnyksistä ym kuin vaunuilla.Oon pari kertaa jättäny menemättä johonkin pikkuputiikkiin kun en jaksa änkee ja sulloo kärryjä sisään.Vaan oonpa myös jo tottunu saamaan pahaa silmää kun tukin vahingossa kulkureitin tms.. ;) ainaki täällä helsingissä ihmiset on niin kiireisiä että heti tulee tuhahdus jos erehtyy tielle.

Kävipäs eilen muuten ' nolosti' kun oltiin H&M:llä.. :/ Keräsin itelleni kasan housuja ja alusvaatteita sovitettavaksi.Menin sitten ne kainalossa koppiin ja aloin sovittelemaan.Alusvaatteiden kohdalla yllättäin ajatus meni tisseihin ja kattelin peilistä arpisia muuttuneita meijereitäni..Ajatus leijaili imettämiseen ja vauvaan.Mulla oli jo sovitettavat liivit tukevasti päällä kun tunsin kivistyksen nänneissä ja saman tien alko maidot herumaan.. :PP Säikähdin ja aloin hosua liivejä pois päältä..noh,liian myöhään,damagea ehti jo tulla..oikeen suihkus maidot pitkin poikin :OO äkkiä siinä sitten sähläsin omat liivit ja suojat päälle :P

Mukavan maitolammikon jätin sinne sovituskoppiin ja peiliinkin jäi kivat roiskeet.. :// Hitsinvitsi..onneks kello oli jo paljon ja sulkemisaika lähellä,heh,toivottavasti ne siivottiin ne kopit!!! Kiva episodi juu... ;) *hävetys*



Sitten piti kommentoida muiden kirjoituksia :)

Hippomama,Mun mielestä Anton on ihana nimi!!Oon samaa mieltä Minean kanssa että Hectorista tulee se laulaja mieleen..vanha ukko ;)

Anu,hyvä maku sulla!! :D Olinkin kattovinani sun mezekuvaa jossa olit Aamun kanssa että olikohan sama ' leninki' ;) piti kysyä mutta se jäi..

Ja Kaikki pienet ja isotkin potilaat:pikaista paranemista kaikille!!!!!

Nonnih,tää oli tässä.Nyt pukemaan päälle yms :)

Hauskaa viikonloppua mammat ja vaavelit!!!



-Tiggr&Nasu 7vk3pv

Pinoudunpa minäkin vighdoinkin. Isäntä ja poika lähti luistelemaan tuonne pakkas säähän mutta kun poika on kinunnu koko viikon ja iskä kävi ostaan cittarin tarjouksesta itseleenkin luistimet. Jännityksellä ootan tuleeko jalka paskana kotiin on nimittäin 16 vuotta aikaa kun on luistellut eli yläasteella. Huh huh onneksi ei tarvi olla todistamassa sitä ja toisekis siskon perhe lähti mukaan niin on apulaisia jos se kaatuu eikä pääse ylös. Tosin niiden iskäkin osti luistmet ja sillä on varmaan 26 vuotta siitä kun on luistellut. Senpä näkee ja kuulee kohta miten äijien käy.



Me jäätiin vaavin kans kotia pakkasen takia. Vaavi nukkuu vihdoinkin. Meillä tyttö on nyt muutaman yön nukkunut silleen että nukahtaa 00-02 yöunille ja nukkuu sitten 5 tuntia putkeen ja syödään tissiä tunti ja tuttelit päälle ja seurustelut ja siitten joko nukahtaa tai valvoskelee iltapäivään. Viime yönäkin nukahti vähän jälkeen yks ja aamulla heräsi vähän jälkeen kuuden sitten syönti ja nukahti uudelleen n. 7.30 ja heräsi kymmenen maissa ja nyt nukahti neljän aikoihin päikkäreille, nukkuu ehkä nelisen tuntia ja valvoo taas puolille öin. Jotenkin tuntuu että se nukkuu vähänlaisesti mutta eipä tuo valita niin kait saa tarpeeksi unta. tuo viiden tunnin pätkä yöllä on kyllä ihana jos vaan jatkuis siinä kerkeää itekkin jo nukahtaa kunnolla.



Meninkin kehumaan tais juuri herätä neiti. Eilen tyttö seurusteli oikein kovasti illalla juttua tuli jo kovanlaisesti, on se niin ihanaa....



Voimia Lahjan perheelle ja toivottavasti pian pääsette terveinä kotiin. Itku tuli kun kuin sun kirjoitusta.



Nyt pitää mennä. Hyvää lauantai-iltaa kaikille.



Liili ja " Viivi"

ja en jaksa nyt pahentuneesta flunssasta johtuen kirjoittaa kuin vähän.

Tikru:sun juttus sai nauramaan,voin vain kuvitella kun maito suihkuaa=) meidän mammojen ongelma.mulla kastui liivinsuojat kampaajalla vähän kerran mutta ei mitään pahempaa.



Ja tiedättekö mistä tietää että on nyt totaalisen koukussa johonkin keskustelupalstaan???No,sitten kun alkaa näkeen UNIA siitä ja palstakavereista joita ei oikeasti tunne.Mä nimittäin näin viime yönä unta TIKRUSTA!!=)Me juteltiin puhelimessa ja tavattiin ja oli ongelmia kun joku meni toisten salasanoilla palstalle ja oltiin aivan paniikissa.Lisää voin kertoa joskus mesessä jos haluat!!!=)



jatkan niistämistä...on muuten niin monenkokoisia vauvoja,taitaa meijän olla suurimmasta päästä mutta sehän riippuu myös siitä mitä syntyessään on ollut mutta vielä ei 2kk neuvolaa ole ollut mutta sanoisin arviota että nyt Juho on n.60 cm ja 6kg,ei varmaan kauaksi mene=)

mun vauva kasvaa liian lujaa,nyyh!!!!!!

t.äitiliini ja Juho 7vkoa5pv

No,älä välitä.Mäkin oon nähny palstalaisista unia.Olen siis yhtä koukutettu kuin sinäkin ;) Ainaki Vitanovasta mä näin viimeks jotain unta..aikasempia en enää muista :) Mutta nähty mikä nähty..

Tulin vielä illan kunniaks pinoutuu ku ukko läx juhlimaan..toisin sanoen vetää pään täyteen pomonsa ja duunikavereidensa kanssa ja meikkis zittailee typyn kanssa kotona :P On se miehillä niin helppoo joo mutta mitäs minä...ei käy iiihan tosta noin lähtemiset.

Siitä päästiinkin aiheeseen.Ajattelin kysyä teitin mielipidettä minua askarruttavaan kysymykseen. :)

Kaverini soitti eilen ja kysyi lähdenkö ensi viikonloppuna juhlimaan synttäreitämme (meitä on 3,joilla synttärit tässä ' hollilla' ) Sanoin miettiväni asiaa. Suomeksi sanottuna pyysi mua siis mukaan vetäämään pään täyteen ja bilettämään kaupungille.

Nyt tässä pohdiskelen lähteäkkö vaiko eikö???

Toisaalta olisi mukava ottaa pieni irtiotto ja piiiiitkästä aikaa mennä frendien kanssa tanssimaan jne (odotusaikanakaan en käyny missään edes istumassa kun en halunnut istua röökinkäryssä,saati sitten että olisin tanssinu..heh olisin näyttäny varmaan möhövalaalta tehosekottimessa..)

Mutta näitä mutkia on matkassa aika monta jotka pistää miettimään tota lähtemistä :/

Ensinnäkin tissien pumppaus..on jo viikon aikana pumpattava varastoon vauvalle evästä.Kesken juhlinnankin on pumpattava täyttyviä tissejä ja mahdollisesti kanuunapäivänäkin vielä..riippuu toki paljonko tulee viinaksia nautittua..En pidä koko pumppaamisesta kovinkaan paljon,rasittavaa minusta.

Toisaalta itseni tuntien poden takuulla suurta omantunnnon tuskaa jos lähden dokaamaan ja isukki jää vauvan kanssa kotiin (varmasti pärjäävät,ei sillä..)

Ja yksi askarruttava asia on seuraavanlainen:Olen siis ollut ilman tupakkaa siitä lähtien kun plussasin (sitä ennen poltin 9v) Toistaiseksi olen pysynyt röökistä erossa mutta mua pelottaa että kun korkkaan ekan siiderin tai kulautan lasin punkkua,niin röökipeikko nostaa savuisen,käryisen pollansa ja minä olen heikkoa lihaa sen edessä :OO En todellakaan haluaisi retkahtaa tässä vaiheessa..varsinkaan kun imetän vielä..tai oikeastaan en ikinä kun kerran eroon oon jo päässyt...

Mutta valitettavasta valtaosa kavereistani tupakoi ja tod.näk istuskeltaisiin tupakkapuolella jne jne..

AAARGH mitä siis teen...lähdenkö vaiko enkö..

Voinhan toki käydä selvinkin päin ' moikkaamassa' kun aloittelevat etkoilla mutta se ei kyllä ole mikään ' kunnollinen' irtiotto jos käsitätte mitä tarkotan.

Tavallaan mulla ei kyllä vielä ole tullut edes mitään pakottavaa tarvetta mihinkään juominkeihin yhtyä.Arvasin kyllä että kysyvät mua nyt mukaan mutta siirsin päätöksen tekoa tuonnemmaksi..onhan tässä vielä viikko aikaa miettiä mutta parempi mitä aikaisemmin saisin päätöksen tehtyä.

Onko joku jouluinen jo käynyt radalla tai sunnitteleeko joku muukin lähitulevaisuudessa kosteaa lystinpitoa..

Sanokaa mielipiteenne..puolesta tai vastaan.Otan mielelläni kommenttia aiheesta.En viitsi (ainakaan vielä) kysyä asiaa yleisesti..täällä kun pyörii noita varajeesuksia niin ties minkä deekuäiti/hulttiomamma leiman otsaani saisin ;))



Illanjatkoja...



-Tiggr

perjantai-iltana tultiin pojan kanssa kotiin, yllätyin kyllä ja pelottikin tulla kotiin kun eihän rotavirus vielä parantunut ole, mutta poika ei juuri kurannut ja söi ihan ok. Täällä on pikkuista nyt hoivattu kovasti.

Sisaruksilla oli ollut kova ikävä pikkuveljeä. Isoveli muisti aina kysellä miten vauva voi kun soitti minulle!! Ihana.



Kyllähän se oli sellainen reissu ettei sitä kellekään toivo, lähinnä se kamala aamu kun teholle vietiin, sitä toivoi näkevänsä painajaista josta herää ihan justiin. Kun välii jo sanottiin, että pieni pitää todennäköisesti leikata.. Kyllä siinä äidillä oli sydän kylmänä, minäkun muutenkin pelkään aina kaikesta kaikkein pahinta.

Laittoivat välillä kahville ja siellä kanttiinissa oli olo kyllä kamala, muut nauroi ja jutteli iloisesti nauraen, tuntui että mitäs minä täällä teen näiden joukossa, itellä niin kova pelko pienen puolesta. Turha uskoakaan, että ruoka olisi maistunut.



Poika oli nukkunut yön hyvin teholla ja aamulla oli virkku mies, irtosi hymykin äidille ja tissiä hamusi suuhun kun syliin otin.. Sitä onnentunnetta voi verrata siihen kun lapsen saa synnytysalissa rinnan päälle!!



Ei tässä huoletonna vielä olla, pikkuiselta tuli nyt illalla melko vetistä kakkaa, aika herkästi menen takaisin Ouluun, sen mahdollisen qt ajan takia poika ei saisi yhtään kuivua, nyt pikkasen aukile on kuopalla.

Toinen juttu on isompi poika, sillähän on ollut mahavaivoja eniten, Oulun lääkärit sanoi, että se pitää viedä täällä kotona lääkäriin kiireesti, pojalla kun nivelkipuja. Vaan paskat, ei tuo ukonkäntty sitä mihinkään vieny ja mulle toitotti anoppi ja ukko, että hyvin poika täällä voi.. Mulle poika puhelimessa valitti masukipuja ite. Hyvin voi, ihan kalkkilaivan kapteeni ja silmät syvällä päässä!! Oli se aamusta ihan pirtsakka mutta nyt kun saunassa oltiin niin huomasin, että polvet on turvonnu ja nyt tuli veristä kuraa siltäkin. Arvelin, että käytän manataina lekurissa mutta se on vietävä huomenna niin saa alottaa antibiootit. saa tietysti tapella siitä, että kuurin saa mutta konsultoitkoon Oulun päähän jos ei äitiä usko.



Tällasta meillä, ulkonakin on niin kylmä, äiti sanoisi, että ihan kuin Siperian helvetissä.. Meillä niin horo tämä mökkikin, paljon saa olla vaatetta että tarkenee.



Ny kömmin ihanan pikkuisen pojan viereen!! Äidin pieni kultainen kovia kokenut vauva!!



Lahja ja Samu Sulonen tasan 1kk

Vitanovan kanssa taidettiin pitää perää jouluisten syntyneissä; mitä mahtaa hänelle kuulua?

Itse kotiuduin viime viikolla reippaan nelikiloisen neitokaisen kanssa, 14.12. syntyi, pilkun jälkeen puolen yön; arvasi olla syntymättä perjantaina 13.



Pikkuhiljaa alkaa tottua valvomiseen ja väsymykseen; nukuin hyvin koko raskausajan; viimeiseen -käynnistystä edeltävään- yöhön saakka. Nyt kun unet ovat lyhentyneet kymmenestä tunnista Hieman vähempään oli olo aluksi jokseenki naatti.



Tyttö nukkkuu hyvin ja melko paljon, harmittaa kun ei ole vaakaa kotona, olisi kiva tietää missä lukemissa mennään. Katselin noita jouluisten mittoja ja kauhistelin miten äkkiä nuo kasvavat..



Tikrulle tupakasta; Luulin että minut olisi saanut kärrätä heti synnytyksen jälkeen tupakalle mutta toisin kävi; koko odotuksen himoitut sauhut ovat vieläkin ottamatta. Eikä juuri huvita pikku keijun ´seurassa haistakaan karkeasti tupakalle.. Sitten joskus jos pääsee vielä ulos on todennäköisesti kiusaus liian kova.. Enknä usko että sitä itseltäni kiellänkään.



Vaikealta tuntuu kuvitella että tuota ikinä jättäisi kenellekään hoitoon, toivottavasti ja todennäköisesti mieli vielä muuttuu..

Meidän Typy täyttää tänään kuukauden:aika on mennyt siivillä!!Vaikka on välillä raskasta ja Typy pitää yöllä hereillä, niin on tämä ihanaa!!! Varsinkin kun tyttö selvisi synnytyksestä. Itselle ainakin selvisi se, että lapsia saadaan, ei hankita! minulla tuli vihreä lapsivesi sairaalassa, mutta sektiota ei tehty, koska vauvan syke oli ok. Synnytyksessä mukana oli sitten lasten lääkäri ko. syystä. Sitten kun kätilö sanoi mulle, että nyt vauva pitää saada ulos, niin huomasin, etä jotain oli vialla. Siinä oli sellainen tunne, että romahdanko vai taistelenko, mutta jostain sitä voimaa löytyi. Tytön synnyttyä ensin aloin itkeä onnesta, joka kuitenkin muuttui itkuun surusta. Tajusin, että jokin oli vialla, kun kätilöt ja lääkäri lähvät juoksemaan vauvan kanssa pois synnytyssalista (tajusin myös, että enhän saanut lasta rinnan päälle, isä ei leikannut napanuoraa, vauva ei itkenyt ja oli sininen ja veltto)ja siihen minä jäin makaamaan ja itkemään. Kun kätilö vihdoin tuli ja toi terveisiä, ettei tiedetä selviääkö vauva. Tunti odotettiin (oli yhtä helvettiä) ja kuulimme, että vauva on elossa, tosin hengityskoneessa. Sitten kätilö sanoi, että seuraavatpäivät näyttävät, miten vauvan käy eli lisää jännitystä.



Sitten kuulime, että vauva ei ollut pystynyt hengittämään itse synnyttyä (yritti kyllä)koska sitä pihkaa oli keuhkoissa. Napanuora oli jäänyt jumiin mutkalle hartiaa vasten ja nyt ei tiedetä kärsikö vauva hapenpuutteesta tai kuinka paljon kärsi (en tiedä itsekään kärsikö, enkä halua tietääkään) Sillä kun se ph arvo otettiin vasta niin myöhään, että se ei kuulemma ollut totuudenmukainen. Pääsimme kuitenkin katsomaan vauvaamme teholle ja oli niin sydäntämurskaavaa katsoa, kun näki, että vauva ei pystynyt hengittämään kunnolla ja oli tosi kipeä (niin keuhkotkin tulehtui).



Vauva alkoi kuitenkin parantua tosi nopeasti ja jouluaattona saimme vauvan ensimäistä kertaa syliin!!!Viikonvauva sitten oli teholla antibioottien vuoksi, koska ne pitää antaa suoraansuoneen. No kun kotia lähdettiin, niin lääkäri sanio, että varoka rs-virusta, että vauva ei tod. näk. selviä siitä ja taas alettiin jännittämään. No mehän ei päästetty ketään meille (lääkärin neuvo) ja oltiin täälä neljän seinän sisällä, mutta ei haluttumitään riskiä ottaa. Kaupass piti jomman kumman aina käydä ja silloinkin olin ihan paniikissa, jos saan itse tartunnan sieltä. No nyt alkaa virus hellitä ja meillä on käynyt jo isovanhemmat ja vähän muitakin vauvaa katsomassa. Että kylläpä tämä tästä. Odotan sitä, kun saan vauvan kanssa mennä ihan minne vaan ja näyttää uutta perheenjäsentä ja alkaa täysillä nauttimaan koko touhusta. Tuota happivajeasiaa en tahdo ajatella, voihan sitä tervekin lapsi sairastua ja lääkäri sanoi, että ei usko, että vauvalle jäi tuosta mitään eli olemma toivekkaita.



Tulipas kirjoitettua, mutta oli ihan mukava saada vähän jakaa tätä asiaa.



äiti ja joulutyttö

Ensinnäkin paljon sympatioita teille, jotka olette kokeneet kovia pienten söpöliinienne kanssa. Oli kyllä ahdistavaa ja itkettävää luettavaa. Onneksi kuitenkin tarinoilla on ollut onnellinen loppu! Voin vain koettaa kuvitella, miten sekaisin olisin itse, mikäli tälle typyllemme jotakin sattuisi...

Juu, eli täällä hengissä olen minäkin! Alma-neitimme päätti syntyä juuri ennen käynnistystä, tai siis aloittaa synnytyksen. Ja tuli juuri 13.1 perjantaina, mikä onkin varsinainen onnenpäivä nyt! Synnytys oli uudelleensynnyttäjää ajatellen piiiitkä ja rankka, varsinkin kalvojen puhkaisun jälkeen, ja itse ponnistelu vei tunnin, ja imukupilla jouduttiin hiven avittamaan, jotta 4690 g painoinen muhkea tyttömme, jolla oli vielä käsi koukussa kasvojen edessä, saatiin ulos. Palautuminen onkin ollut huikeaa: olen pystynyt heti istumaan, ja runsaasta verihukasta huooimatta olo on tosi hyvä. Jos vain neitikäinen suostuisi nukkumaan hiukan vähemmän päiväällä ja hiukan enemmän yöllä. On nähkääs sellainen ahmatti-myyrä, joka yöt läpeensä on nyt ähissyt ja tuhissut vieressäni tissiä hamuten. Nyt uinuu tässä polvellani.

Heti maailmaan tultuaan Alma alkoi tarkastella kaikkea suvereenisti, rauhallisena muhkeana mimminä fundeeraten ja kiinnostuen näkemästään. Nlan kotikäynnilläkin ihmettelivät yliaikaista tapaustamme ja sanoivat, että on kuin kuukauden ikäinen lapsi. Osaa jo hymyillä äidille selkeästi: kohdistaa katseen ja avaa suunsa onnenvirneeseen. On varsin tyyni ja topakka, elohopeamaisen touhotohotin-veljensä vastakohta. Velipoika antoi ensin äidin maistaa, mitä oli olla monta päivää ilman äitiä kotona ja sai muutaman messevän raivarin. Nyt vain pussailee siskoa, silittelee hänen päätään - ja imuroi taloudemme kaikilla mahdollisilla imureilla, sillä on tämä maaninen rakkaussuhde imureihin.

Maanantaina sairaalasta lähtiessämme Alma painoi 4550 g, perjantaina jo 5 kg. NÄkee, että viihtyy tissillä. Nyt on alkanut hiukan hillitä imemistään, mutta aluksi tahtoi nautintotaukojen jälkeen vain lisää ja lisää, pulautteli liiat pois - ja vaati lisää. Sitten kehräsi kuin pullea kissa kermaa latkittuaan ja käpertyi nukkumaan.

Jaa, pitäisi kylvettää tyttö nyt ensi kertaa kotona...

Koneelle ehtii tosi harvoin, kun on huomioitava tuota esikoistakin parhaansa mukaan. Siinä sitä on sitten priorisoitava asioita. Ehtiessäni lueskelen kyllä palstaa ja koetan pistää kuulumisia täältä Vaasastakin.



Kaikkea mukavaa elämäänne ensi viikolle pikkupirpanoiden kanssa!



Vitanova ja Alma

Sunnuntaita siis täältä, just sain tytöt ottamaan vähän ilta lepoo niin aattelin tulla vilaseen tännekkin pitkästä aikaa:)

On kyl niin iso pino et saankohan ikinä luettua kaikkia!



No juu, meillä menee tyttöjen kans ihan mukavasti, pientä kitinää on aina välillä ja syli ois ainoo kiva paikka:/ Nyt on pari yötä menny tosi mukavasti, viime yönä vilma nukkui jo 6h putkeen ja Aadakin 4h, tuo 4h on melkein minimi mitä putkeen nukkuvat et ihan mukavasti ehtii itekkin nukkumaan:)

No nyt tuo Aada alko taas kitisemää, onneks mies meni kattomaan;)



Kovasti jo pitävät päätä ylhäällä ja tutkailevat ympäristöä, mutta kun ei oikein viihdy masullaan muuta kun nukkuen:/ Yötkin nukutan ihan masullaan kun muuten nukkumisesta ei tulis mitään.



Imetän tyttöjä edelleen mahd. paljon, mut silti annetaan tuttelia tai nania päälle kun ei tule tyytyväisiksi pelkällä tisulla.



Joops, koitan vähän lueskella teitinkin viestejä, aattelin pikasesti vaan ilmotella et kyl täällä viel hengissä ollaan;)



Rölli-peikko ja tytöt 5vko 4pv