Tammimammat maanantaihin!

huomasin tossa et parilla muullakin on samaan aikaan laskettuaika kuin meikäläiselläkin :D

täälläkään ei mitään merkkejä lähestyvästä synnyksestä :(

ei supistele eikä mitää!

vauva on kyllä eilen ja tänään ollut aika hiljaksee..hiukan se hermostuttaa, kun ei ole tullut kuin muutamia pieniä liikkeitä..onneksi huomenna on viimeinen neuvola! sitten siirrynkin KOKSin asiakkaaks, saa nähdä joko alettas käynnistelee vai vieläkö joudun odottelee :/



vielä pieni purkaus tähän loppuun.. ANOPPI!!!

anoppini on ainut ihminen jota todella VIHAAN!!! se on todella rasittava! kirjaimellisesti Tyhmä!! se juo joka päivä ja vetelee särkylääkkeitä, tupakka koko ajan hampaissa! järkyttävä nainen! miehenikin häpeää omaa äitiään!

inhottaa ku anoppi on ruvennu soittelee että eikö KAKARAA jo tule??! ja että enkö osaa ees lasta tehdä?! olen rauhallisesti yrittäny sanoa että kyllä tää varmasti kahen viikon sisällä käynnistetää, mutta anoppi huutaa luuriin et kaks vuotiaaksko meinaan sitä mahassani kantaa!

mies ei jaksa puuttua enään tähän asiaa, on kyllä ollut ihanasti minun puolellani aina, ja ymmärrän ettei jaksa! eihän kukaa jaksa tollasta!



miehelle taas eilen itkee tihrustin etten tahdo viedä lastani tuon noita-akan luokse koskaan!!! kumma kyllä mies oli samaa mieltä, vaikka onhan kyseessä hänen oma äiti!

mutta nyt loppuu tämä vuodatus :D



paremmin mielin:

nekkuli 40+3

Heippa taas!



Tuli vielä mieleen - jännittämisestä. Oon aiheesta vuodattanut aiemminkin... Mua on alkanut haitata itseäni ihan toden teolla se, etten jotenkin vieläkään osaa ajatella synnyttäväni ihan kohta, vaikka koitosta jo kovasti odottelenkin, niin kuin varmasti on huomattu ;).



Kaikki kyselee, että jäännitääkö - no joo, en vaan oikein edes tiedä, että mikä. Sisätutkimuskammoni takia esim. välilihan repeämistä pelkään ihan hulluna, mutta sitä ei auta ajatella liikaa. Muuten jännittää lähinnä se, että osaanko esim. lähteä sairaalaan oikeaan aikaan tai kykenenkö ponnistamaan niin lujaa, että saan " pönnättyä" pikkuisen maailmaan. Muuten yritän vakuuttaa itselleni, että kunhan teen niin kuin kätilö käskee, niin kaikki menee hyvin. Nyt on tullut olo, että olis sittenkin pitänyt etukäteen tutustua tarkemmin noihin synnytysasioihin... enää ei jotenkin pysty, h-hetki on liian lähellä.



Tästä jännittämisasiasta ollaan juteltu miehen kanssa kanssa useinkin. Nyt se taas myöntää jännittävänsä valtavasti kans. Eniten kuulemma siksi, että haluaisi (perimiehiseen tapaan) TOIMIA jotenkin asian edistämiseksi, mutta eihän tuo parka voi... tai kyse on lähinnä siitä, ettei se tajua itse ollenkaan, kuinka älyttömän paljon pelkästä läsnäolosta onkaan apua. Viikonloppunakin piti tirautella onnenkyyneleitä vähän väliä, kun toinen niin kultaisesti siivosi ja tiskasi ja hoiti kauppareissut ja toi mulle vielä kukkiakin <3. Kyllähän mäkin yritin apuna pyöriä, mutta flunssan ja selkäkivun takia toistaitoisena taisin kyllä olla enemmän tiellä...



Sitä mä en kyllä tajua, että mies sanoo, ettei sitä jännitä tuleva vauva-arki ollenkaan. Että kunhan päästään sairaalasta kotiin ja omillemme pikkuisen kans, niin sit kaikki on kunnossa. Mua taas jännittää kovastikin just arjen sujuminen. Kaikki valvomiset ja imettämiset ja muut. Se, miten voimat riittävät, miten sopeudun siihen, kuinka sidottu kotiin onkaan etenkin aluksi. Ja miten käy parisuhteen. OK, myönnän, että Anne Kaustion kirja Esikoinen tulee taloon on saanut mut ihan hermoheikoksi - sitä lukiessa tekis kyllä mieli peruuttaa koko vauvan tulo, niin negatiiviseen sävyyn vauvaperheiden elämää kuvataan. Ja kyseessä on vielä kokelma (tuoreiden) vanhempien kirjoituksia. Onneksi lähipiiristä löytyy positiivisiakin esimerkkejä, muuten olisin varmaan jo paennut jäävuorille ;)!



No niin. Tällainen vuodatus tällä kertaa. Lopuksi vielä Piipalle (olihan se Piippa?!) tsemppiä " taisteluun" anopin kanssa! Pitää ruveta kohta rimputtamaan äitipolille niiden lantion magneettikuvausten tuloksia.



:) SolAngel, edelleen rv 38+4

Nyt se sitten on sovittu, nimittäin sectiopäivä.

Se on torstaina 19.1, viikkoja silloin 38+6.



Vauva oli viikossa kasvanut n. 100 g (painoarvio siis nyt 2,4 kg).

Vauva on edelleen hyvin aktiivinen ja reipas myllääjä, joten sen puolesta ei mitään hätää ole.



Muilla täällä näkyy olevan meidän vauvaan verrattuna hyvinkin isoja vauvoja :)



Kauhusta kankeana torstaita odotellen...



Laukkis ja Öttiäinen 38+3

Jaaha. Nyt se on sitten täynnä....nimittäin 30v ilmestyi ikätauluuni tänään. Huokaus. Toisaalta, ei tämä elo tunnu yhtään sen kummoisemmalta kuin eilenkään alle kolmikymppisenä ;) .



Tänään oli neuvola ja kaikki kunnossa. Sf-mitta oli tipahtanut kahdella sentillä ja kyllä tuo ipana tuntui eilen puskevan itseään aina vain alemmas. Pidettiin eilen " kahvikutsut" omien ja miehen synttärien kunniaksi sisaruksille ja siinä tohinassa ja myöhään yöhän asti suppaili oikeen kivasti ja suht säännöllisestikin. Ajattelin, et josko nyt, mutta toivoajatteluahan se oli. Ei tullut lähtöä.

Neuvolaan en saanut enää uutta aikaa, kun polille on aika torstaina. Tsekataan minkä verran vaavi on kasvanut. LaukkanenA:n kanssa ollaan suht samoilla linjoilla baabyjen kokoarvion suhteen. Viime pe (rv 39) oli arvio 2,4kg. Tarkkasorminen neuvolantätsy tunnusteli tänään ja veikkaili painoksi nyt 2,7kg. Voipi olla aika oikeassa (on viime raskaudessa ja nyt ollut kutakuinkin aina oikeassa tai samoilla linjoilla ultran kanssa) ja syntyessähän sen sitten näkee, kun ultrakin on vaan laite eikä absoluuttinen totuus. Positiivinen ylläri neuvolassa oli, että omaa painoa oli tullut viikossa vain 300g. Nyt ei niin hirveästi turvotakaan. Ruokahalu on ehkä vähän vaimentunut, mutta maistuu toki yhä (maistunut koko ajan vähän turhankin hyvin). Tänään aion vielä herkutella synttärien kunniaksi, kun tulee vielä illalla vieraita. Pitäsi varmaan imuroida vielä, kun sipsin muruja on lasten jäljiltä lattiat tulvillaan. Jospa siivous sais aikaan jotain tuolla alapäässä, mutta kuten monet ovat jutelleet, niin ne kolme ässää eivät ole auttaneet täälläkään.



Mua ei niinkään tämä odottaminen ahdista, kun olo on oikein hyvä (just nyt). Toisaalta minäkin jo haluaisin vaavin sylkkyseen. Mua jännittää monen muun tapaan myös se, että miten sitä osaa lähteä " oikeaan" aikaan sairaalaa kohti. Matka ei onneksi kuin reilut 20 kilsaa, mutta isovanhemmat asuvat aivan päinvastaisessa suunnassa kuin sairaala ja heiltä menee tovi ehtiä tänne esikoista noutamaan. No, täytyy vaan yrittää ottaa lungisti ja luottaa siihen, että kaikki sujuu.



Johan tuli sepustettua =) . ONNEA KAIKILLE ÄITILIINEILLE PERHEINEEN JA TSEMPPIÄ NIILLE, JOTKA OVAT VAUVAN HAKUUN LÄHDÖSSÄ.

KS16 39+3

Hei vaan tammimammat! :) En olekkaan tänne aiemmin mitään kirjoitellut mutta lueskellut olen paljonkin taustoilla. Nyt sitten päätin kantaa korteni kekoon minäkin. :) Täällä vielä ollaan ja sinnitellään, eilen oli laskettu aika mutta vauva vaan tykkää asustella masussa eikä pahemmin näy olevan kiireellä tulossa maailmaan. Päällä muljuttaa vaan lantiossa, koettaa kai saada lisätilaa tms. :)



Tänään olin neuvolassa ja kaikki on ihan ok, ei mitään hälyjä, jatketaan vaan odottamista. Mulla tuo sf-mitta menee ihan " omaa käyräänsä" eli yli kaikkien normaalikäyrien... terkkaritäti vaan sanoi, että onhan se tavallista isompi maha... Joopa ja siltä se tuntuukin!! :)



Sais jo vaavi pikkuhiljaa tehdä tuloaan, ollaan kumpikin vanhempi jo ihan malttamattomia...ehkä syy se, että tää on ensimmäinen vaavi meille. :)



No ehkä jo ensi yönä... :) Tsemppiä muille odottajille ja onnittelut vauvansa jo saaneille!!



rv 40+1

Tänään oli taas neuvola. Kaikki oli ihan ok. Painoa oli tullut 400g/viikko, nyt tullut yhteensä noin 10kg, ihan riittävästi :)) Vauvan sydämen syke oli 145.

Verenpaine oli 145/80, ja sf-mitta mahtavat 39. Edellisellä kerralla mitattiin 34. Luulen että tuo vauvan hiukan hassu asento vaikuttaa tuohon mittaan, ei se nyt ole niin paljon voinut tässä välissä kasvaa. Eikä terkkarikaan tuntunut olevan mitenkään huolestunut. Minulla on myös aika paljon lapsivettä, sekin voi vaikuttaa. Tai sitten mulle tulee 6 kiloinen jättiläisvaavi.

Olin jo vähän miettinyt että mitenhän päin se ipana taas on siellä massussa, kyllä se hoitaja sen pään sieltä alhaalta kuitenkin löysi. Vauva vaan on vähän vinossa/viistossa, ja sen kyllä huomaa liikkeistäkin. Kai se osaa siirtyä paikoilleen sitten kun on aika?? :))

Ja mitään sen ihmeempiä tuntemuksia ei ole. Eilen illalla vatsa meni ajoittain hieman kovaksi, oli ehkä jotain pientä supistelua, mutta ei kuitenkaan mitään mainitsemisen arvoista. Taidan olla viimeisten tammisten joukossa täällä sitten ... Ajattelin kuitenkin käydä varmuuden vuoksi äänestämässä ennakkoon, la on vaalipäivänä. Pitäis vissiin ihan piruuttaan jättää äänestäminen vaalipäivään, niin ehkä tää tajuais syntyä viimeistään silloin :)

Huomenna käyn hakemassa turvakaukalon MLL:ta, vuokrataan se sieltä.



ronsu 38+1

Tämä alkaa käydä ihan kammottavaksi! Kävin jo viime viikolla turhaan nukkumassa Jorvissa kun tuli hienot säännölliset supistukset (tosin ei kipeät) Piirrettiin hienot käyrät ja kätilö jo povaili että lähtisi tästä. Sitten lepäilemään verenpaineiden takia ja siihen loppui supparit. Aamulla toinen kätilö sitten virnisteli että kannattaa soittaa ensin.

Nyt koko viime yö 5min. välein jo aika kipeitäkin suppareita, mutten halunnut turhaan herättää ketään (esikoinen ja mies sekä mummi naapurissa) joten kärvistelin ja pelkäsin kun yksi lääkäri jo nimesi syöksysynnyttäjäksi edellisen nopean vuoksi. Pari tuntia piti välillä taukoa että sain vähän nukuttua ja aamuyöstä jälleen jatkui. Sitten aamusella soittelin Jorviin ja kysyin voiko odotella neuvolaan joka oli ap. Sanoi että jos neuvolan täti on kätilö, voisi tehdä sisätutkimuksen. No eipä ollut ja täti suositteli päiväunia. No minähän hetken nukuin mutta suppareita vieläkin silloin tällöin joten ei oikein nukkuminenkaan onnaa. Nyt olen ihan väsymyksestä ja kaikesta pyörälläni enkä osaa edes ajatella milloin tästä sitten kannattaa lähteä. AAAARG.

Kiire ei muuten ole, pikkuinen tulee kun haluaa. Pelottaa vaan niin kamalasti kun pitää olla itse asiantuntijana. Eikä edellisestä synnytyksestä oikein muista kunnolla mitään ja se lisäksi käynnistettiin verenpaineiden takia....





-VALIVALI ja KÄÄÄÄÄÄÄÄÄK

Pikku tytön tyllerömme (3215 g, 49 cm) syntyi keskiviikkona 11.1. himpun ennen puolta yötä Kättärillä (rv 38+5). Synnytys meni ok, pikku ongelmia vain (uhkasi jo mennä leikkaukseksi mutta lopulta oli alakautta), mutta nyt on jo toivuttu hienosti ja päästiin kotiinkin sunnuntaina. Vielä juostaan hiukan keltaisuuden takia labroissa, mutta kyllä tämä tästä.



Tsemppiä niille, jotka vielä odottavat nyyttiä. Kyllä tämä on niin IIIHANAAAAA kun on tuo pikkuinen.



Kirjoittelen enemmän paremmalla ajalla.

RouvaHuu, muistanko oikein, että olisit aikoinaan ollut elomammoissa2003? Mulla on elokuussa 2003 syntynyt tyttö ja jotenkin olisin muistelevinani sun nimimerkkis sieltä kaukaa.



Mulla se vaan masu kasvaa ja komistuu ja ruokahalu on melkoinen. Mutta kyllä mulla esikoisestakin ruokahalu kasvo ihan loppumetreillä. Muistan, että saatoin sillon syödä kaksikin aamiaista :) Kiloja tuli sillon 13 ja nyt saman verran vaikka maha on varmaan tuplaten isompi.



Mahasta puheen ollen. Se on mun suurin riesani tällä hetkellä. Tää kutina nimittäin tekee mut hulluks. Uusia raskausarpia repeilee koko ajan. Kutina tuntuu iholla, mutta jotenkin myös syvempänä. Rasvaus auttaa tähän " päällimmäiseen" kutinaan, mutta...



Liitoskipuja on, koviakin ja pikkuisia supistuksia. Mutta ei oikeestaan vielä mitään synnytykseen viittavaa. Jotenkin silti luotan, ettei tämä mene kovasti yli. Esikoinen synty 40+3.



Tsemiä kaikille



Täplä 38+6