Pakko kertoa viela yks pihiys-juttu. En viitsi laittaa ko. ketjuun, koska on jo niin pitka, ettei sita kuitenkaan enaa jakseta lukea.

Mun miehen sisko on pihi, suorastaan apinasaita.

Kerroin kerran lähteväni keilaporukan kanssa Tallinnaan, niin hän pyysi mua tuomaan itselleen lonkeroa. Lupasi jalomielisesti lainata mulle kaljakärryn, ettei tarvitse kantaa. (Tiedoksi, että keilakamat painavat about 15 kg, lisäksi olisi pitänyt toiseen käteen ottaa kaljakärry...)



Aiemmin kun olivat meillä viikonloppukylässä ja tuli kaljoiteltua, niin vei tyhjät pullot mennessään, myös meidän pullot, ei pelkästään omiaan.



Ja ennen kuin tulivat, soitti meille tiedustellakseen, paljonko meillä bensa maksaa. Jos täällä oli halvempaa, tankkasivat kotona vain sen verran, että pääsivät tänne asti. (Välimatkaa noin 60 kilsaa.)



Eivät koskaan tule vain päiväseltään käymään, vaan ovat aina yötä. Saa nääs enemmän vastinetta bensarahoille.



Kerran lähtivät kotiin jo aamiaisen jälkeen, siis ennen ruokailua. Sanoin, että olisi meiltä kyllä ruokaakin saanut, olen ostanut hyvät pihvit, jotka meinasin laittaa. Pyysi, että anna mukaan. En antanut.



Silloin kun bussikuski-äitinsä ajoi vielä porukkaa laivoille, niin tytär kävi usein satamassa tyhjentämässä bussista tyhjät pullot.

Muistaa vieläkin mainita, miten hän (melkein 6 vuotta sitten) sai ostettua vaippapaketin pullorahoilla...



Silloin kun kännyköihin tuli mahdollisuus lähettää 480 merkin tekstareita, hän jaaritteli niissä ummet ja lammet, kunnes kuuli, että niistä menee kuitenkin kolmen tekstarin hinta. Siihen loppui turhat löpinät.



Tekee töistä " tavaransiirtoja" eli tuo esim. pesuaineita kotiin.



Kerran oli mulle 4 euroa rahaa velkaa jostain kimppalahjasta. Tuli sitten porukassa puheeksi, kun muut maksoivat omia osuuksiaan ja sanoin, että en ole kehdannut pyytää niitä keneltäkään. Hän oli sitä mieltä, että jos en kehtaa pyytää, saan olla ilman. Maksoi kuitenkin oman osuutensa, mutta ei edes vaivautunut päin katsomaan, vaan tuikkasi rahat käteeni ohimennessään, ei edes pysähtynyt.



Joskus kun ollaan porukalla jossain viikonloppua viettämässä, hän tarjoutuu aina ostamaan ruoat ja muut sitten maksavat hänelle. Kun mieheni maksaa hänelle meidän osuutemme, hän ei koskaan edes tarjoudu antamaan vaihtorahoja. (Veljiltähän on hyvä nyhtää, kun niillä on.)



Jne jne, näitä riittäisi vaikka kuinka, mutta en just nyt muista enempää.