Lue keskustelun säännöt.
Eronneet: mikä sai päättämään, että nyt tuli ero?
15.01.2006 |
Ajattelin, kun lapsia saimme, että eroaisimme vain äärimmäisestä pakosta. Että lasten takia pitäisi pitää parisuhteemme kasassa.
Mutta millä hinnalla? Olen taas nytkin niin vihainen, että tärisen!! Emme kertakaikkiaan pysty mieheni kanssa sopimaan mistään pelisäännöistä lasten kasvatuksen suhteen. Yleisesti ottaen hän ei edes suostu puhumaan asiasta! Ja jos hän joskus suostuu armollisesti keskustelemaan, se tarkoittaa, että sanoo kaikkiin juttuihin vaan joo-joo (jos en heti ole samaa mieltä hänen kanssaan) ja tekee kuitenkin niin kuin itse parhaaksi näkee.
Voiko sellaisista lapsista tulla täysipäisiä, joitten vanhemmat ei kerta kaikkiaan löydä yhteistä säveltä lasten kasvatuksessa? Ja nyt on turha sanoa, että miksi hankit lapsia sellaisen kanssa, kun tätä ei nyt oikein voinut ennakoida...
Kommentit (10)
negatiivisia? Toisin sanoen raivoa on mutta rakkaudesta en ihan tiedä. On kai sitäkin vielä, mutten tiedä miten kauan. En kyllä tiedä jaksaisinko edes yksinhuoltajana, mutta toisaalta ei kai riitelyn katsominen lapsille kovin hyvää tee...?
Vai onko se ero kumminkin pahempi lapsille? Meillä ei ainakaan vielä kumminkaan lyödä, riidellään ja huudetaan vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että rakkauden vastakohta ei ole viha. Se on välinpitämättömyys. Siksi väitän, ettei teillä ihan huonosti ole asiat. Siinä vaiheessa, kun sinua ei edes kiinnosta asia, niin siinä vaiheessa menee tosi huonosti.
mies päätti erota,en minä. 12 vuotta oltiin yhdessä,ilmoitti lapsen synttäripäivänä,että viikon päästä muuttaa pois.
Soita esim. Väestöliiton parisuhdepuhelimeen ja kysy, mihin sun kannattaisi ottaa yhteyttä.
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/parisuhdeprojekti/projekti…
No, nyt kun olen rauhoittunut pari päivää, tuntuu taas vähän paremmalta. Mutta kyllä nuo kommunikointitaidot ovat meillä tosi puutteelliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene vaan sinne ja pura mieltäsi parin kerran verran. Kyllä se mieskin sinne pitäisi saada mutta kokemuksesta sanon ettei ne lähde ennen kuin vaimo jo haluaa erota.
Niin kauan kuin sanot että rakkautta on, älkää erotko, vaan koittakaa korjata juuri se kommunikaatio ja pelisäännöt ja yhteispeli.
Tietysti jos niitä ei vuosien myötä saada korjattua (kun se mies ei näe tarpeelliseksi esim. lähteä perheneuvontaan) niin kuoleehan se rakkaus lopulta. Sitten vasta on eron aika kun ei voisi vähempää välittää.
seksielämäkin loppui - miksi olisin jatkanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. 8.
loputon valtataistelu... ja kuolinisku oli seksielämän loppu. Seksi pitää vielä rakkautta yllä vaikeuksista huolimatta, mutta kun sekin menee, jäljelle jää vain asuntolaina:(
Eniten minua huolestuttaa, miten lapset voivat sellaisessa kodissa, jossa koko ajan riidellään.
Mutta enpä varmaan oikeasti ole vielä kypsä eroonkaan. Järkevintä olisi yrittää tosiaan kehittää parisuhdetta jotenkin. Tosin aikaa arjessa on muutenkin liian vähän... ..kotityötkin on ihan retuperällä niin saati sitten parisuhde.
terv. ap
Mies kasvattaisi lapsianne edelleenkin omien mielipiteidensä mukaisesti.
Eroa harkinneena sanoisin, että ei kannata lähteä ennen kuin on valmis
lähtemään. Ei pelkästä ärsytyksestä kannata lähteä. Vasta sitten kun
tunteet ovat täysin loppuneet.