Lue keskustelun säännöt.
Äidin asenne vaikuttaa lapsen syömisongelmiin
15.01.2006 |
Tietysti on niin, että sellaisten äitien, joilla itsellään on hyvin syöviä lapsia, on vaikea ymmärtää, että lapsissa todellakin on eroja, eikä kaikki ole äidistä kiinni. Siten ulkopuolisten on vähän turha moralisoida, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä uskaltaudun väittämään, että äidin (ja isän) asenteella ON väliä.
Esikoisen syömistä kyttäsin ja tuputin vähäruokaiselle lapselle ruokaa (ajoittain syöminen oli tosi huonoa, ei mennyt mitään kiinteää päivässä). Olisi pitänyt antaa lapsen olla silloin rauhassa, koska kukaan EI ala syömään paremmin sillä, että joku kyttää jokaista suupalaa vierestä ja tuputtaa vasten tahtoa lisää...
Kuopuksen syömisiä en sitten ole jaksanut enää stressata, ja hänelle se syöminen onkin paljon helpompaa. Runsasruokainen hänkään ei ole, se on perintötekijöissä.
JUUJUU, minä tiedän: on todella hermoillekäypää katsella, kun lapsi ateria toisensa perään siirtelee ruokaa lautasella siihen koskematta. Mutta uskokaa pois tämä psykologien ja ravitsemusterapeuttien neuvo: SILTIKIN PITÄISI OTTAA SE SYÖMINEN RENNOSTI.
Jos lapsella on todellisia ongelmia syömisen kanssa, niiden syyt on syytä selvittää ammattilaisen kanssa. Syitä voivat olla mm. seuraavat:
- allergiat
- neofobia
- ummetus
- muut mahavaivat
- hampaidentulo
- flunssat
- neurologiset häiriöt (esim. autismin kirjoon kuuluvia häiriöitä potevilla lapsilla on usein syömisen kanssa isoja ongelmia).
Joten: älkää kiristäkö, uhkailko, lahjoko ruualla. Jos lapsi ei syö, viekää ruoka pois ja antakaa lapsen odottaa seuraavaa ateriaa. Hätätilassa voitte aikaistaa hiukan sitä seuravaa ateriaa. Tietysti on inhimillistä antaa välipaloja, itsekin sorrun siihen tämän tästä. Mutta on ikävyyksien kerjäämistä tulevaisuuteen se, jos lapsen kronklaamisen palkitsee antamalla tilalle herkkuja.
Kommentit (11)
Onneksi ammati-ihmiset yleensä tietävät sen, että tuputtamalla ja pakottamalla syömisestä tulee lapselle entistäkin vastentahtoisempi ja vaikeampi asia.
Mutta se on tosiaan juttu, josta kannattaa lapsen hoitajan kanssa keskustella niin, että hänelläkin varmasti on sama linja asiassa.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut lapsena huono syömään ja melkoisen nirsokin kai, mutta aina on linja ollut " työlle pakko, ei ruoalle" . Erikoisruokia ei ole tehty eikä syömättömyydestä numeroa. Nyt omien kanssa sama meininki ja kausittain menee ainakin meillä syöminen -kasvukausina syövät kuin hevoset ja kun eivät niin kasva, ei (läheskään kaikki) ruoat kelpaa.
Mutta mieluummin näin, kuin että omalla toiminnallani aiheuttaisin ongelmia lapsen myöhempään elämään.
tulla myöhemmässä iässä vaikeuksia.
;=DDD
-ap-
Oli hän sitten vanhempi, hoitaja tms hlö, joka lasta ruokkii.Itselläni tällä hetkellä hoidossa 1v 7kk poika joka oli todella pieni ruokainen, silti reipas ja hyvin kasvanut lapsi.En stressaa asialla, hän syö kyllä sen minkä tarvitsee.Itselleni on tehnyt paljon hallaa lapsuuden pakkosyöminen.Jos ei ruoka mene alas niin pois ja seuraavan kerran saa kun on ruoka-aika.Ei mitään turhia herkkuja tms...
Eriasia tietty jos lapsi ei saa riittävästi ravintoa kehittyäkseen normaalisti.
Se kun käy aina vain vaikeammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja en ole tehnyt mitään ongelmaa asiasta. Vaan hienotunteisesti yritin edes jotain (hedelmiä/vihanneksia) saada heille. Joskus onnistui toisinaan ei, koska tavallinen ruoka ei vaan uponnut.
Mutta.. eräs naapurini jolla yksi lapsi. Hän on tehnyt todella ongelman lapsen syömisestä. Lapsi vasta pian kolme vuotta: Äiti huutaa ja paasaa ottaa tukasta kiinni jos lapsi ei syö. ja äidille on kamalinta se, että lapsi ei syö salatteja. No mistäkö tiedän asian NÄIN TARKKAAN? Äiti on itse kertonut asiasta, että huutaa lapselleen jos ei syö tai tukistaa ja tätä kuulemma käyttää aka usein kun lapsi ei syö. Ja näin itse asian, kun olin kyläilemässä. Sitä tapahtuuko tätä joka päivä en tiedä. Hienotunteisesti sanoin, että omalla lapsellani ollut samanlaista että ei vaan syönyt, mutta en tehnyt ongelmaa asiasta eikä siihen mikään huuto tai tukistaminen auta. Ne voivat vaan pahentaa asiaa ja koulussa sitä ollaankin sitten jo " kusessa" koska siellä on maistettava edes. Eli ei kannata liian suurta numeroa tehdä ruokailusta. Mutta ei.. äiti vaan sanoi, että hermostuu kun lapsi ei syö. Johon vastasin, että anna olla syömättä ei se pakottaminen auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhat lastenhoitajat ovat näitä ei ruoka hukkaan-kansaa.Ei kaikki mutta usea
Vierailija:
vanhat lastenhoitajat ovat näitä ei ruoka hukkaan-kansaa.Ei kaikki mutta usea
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kävin kuuntelemassa luentoa syömishäiriöisistä lapsista viime vuonna. On ammattimaista kertoa kuulemastaan muillekin työntekijöille, joten keskustelua on syntynyt omalla työpaikallani. Näistä asioista pitää puhua vanhemmillekin. Vanhemmat ovat kiinnostuneita oman lapsensa päivästä ja hoitajien tehtävä on kertoa siitä, joten myös päivittäiset ruokailut pitää kertoa vanhemmille. Vanhempien luottamus kasvaa, kun tietävät työntekijöiden paneutuvan asiaan ja olevan kiinnostuneita lapsen hyvinvoinnista.
koska moneen niistä on hoidettavissa olevat taustasyyt.
-ap-