miksi ei osaa olla onnellinen siitä mitä on

Parisuhteelle on vain niin helppo asettaa vaatimuksia siitä, miten sen pitäisi tehdä onnelliseksi. Ladataan siihen kauheat vaatimukset ja sitten parisuhdetta on helppo syyttää kaikesta pahasta olosta.



Parisuhteessa on kuitenkin kaksi yksilöä, joilla on vastuu omasta onnellisuudestaan ja elämänsä kulusta. Parisuhde toimii vain yhden elämän osaalueen, perheen, perustana. Vastuu omasta onnellsuudesta on kuitenkin kullakin itsellään.

saanut melko nuorena perheen, ei valittamista mutta ihmettelen miksi nyt pohdin elämääni enkä ole yhtään tyytyväinen 5v kestäneeseen parisuhteeseen

ei se oo niin, mut ärsyttää kun miehenkaa ei olla käyty missään esim leffassa/syömässä pariin vuoteen! se ei halua lähteä kun " ei tarvi" . yritä siinä sitten piristää suhdetta.

muutenkin lapsen myötä olen alkanut miettiä tahdonko tosiaan elää hänen kanssa kun on tullut esiin kaikenlaisia " piirteitä"

Tyytymättömyys on elämää eteenpäin vievä voima.. mieti, mitä sinä voisit tehdä että elämänlaatusi parantuisi. Sen ei tarvitse liittyä mieheesi.

Vierailija:

saanut melko nuorena perheen, ei valittamista mutta ihmettelen miksi nyt pohdin elämääni enkä ole yhtään tyytyväinen 5v kestäneeseen parisuhteeseen

Vierailija:

Parisuhteelle on vain niin helppo asettaa vaatimuksia siitä, miten sen pitäisi tehdä onnelliseksi. Ladataan siihen kauheat vaatimukset ja sitten parisuhdetta on helppo syyttää kaikesta pahasta olosta.

Parisuhteessa on kuitenkin kaksi yksilöä, joilla on vastuu omasta onnellisuudestaan ja elämänsä kulusta. Parisuhde toimii vain yhden elämän osaalueen, perheen, perustana. Vastuu omasta onnellsuudesta on kuitenkin kullakin itsellään.

VOI tietysti olla, että teillä ei todellakaan synkkaa miehesi kanssa, mutta tuskin se yhteys nyt romahtaa yhtäkkiä viiden vuoden jälkeen. Eli kun se joskus on kuitenkin toiminut, niin suhteelle voisi edelleenkin varmasti tehdä jotain, jos haluaa.

Mutta sitten toinen juttu tosiaan on tuo vastuu omasta onnellisuudestaan. Ihmisellä on taipumus ulkoistaa pettymyksensä. Kun olemme onnellisia, tunnemme olomme vahvoiksi ja päteviksi, ja tavallaan kiittelemme itseämme tuosta hyvästä olosta. Mutta kun olemme onnettomia, syytämme siitä jotakuta muuta.

Ja silti ihmiset saattavat olla hyvinkin onnellisia sellaisissa elämäntilanteissa, joissa ulkopuolisen silmin ei ole mitään onnellista ja hyvää.

TOISAALTA ei voi ajatella niinkään, että se on aina oma syy, jos on onneton. Puoliso voi todellakin olla henkisesti sairas, julma, piittaamaton tms. Jos tuollaisesta ei kuitenkaan ole kyse, niin mieti, mitä voisit tehdä, jotta miehesi tuntuisi sinusta läheisemmältä.

Onko sinulla elämää kodin ulkopuolella? Jos lataat kaiken elämäsi puolisosi ja lapsesi/lastesi varaan, niin se on kohtuutonta heillekin. Koskaan ei kannata " panna kaikkia munia samaan koriin" , vanhaa sananlaskua lainatakseni. Mielenkiintoinen työ, opiskelu, harrastukset auttavat pitämään mielen tasapainossa.

Tulipa sellainenkin mieleen, että voisitko olla masentunut? Tuollainen näennäisesti aiheeton itkeskely voisi liittyä siihenkin, mieti itse. Siihen kannattaa ilman muuta hakea apua, eikä jäädä kotiin kärvistelemään. Olet sen velkaa itsellesi ja perheellesi.

Silloin jokin on pielessä. Kysymys on vain se että rasittaako elämääsi se mitä siitä puuttuu (esim hyvät ystävyyssuhteet, mukava työ, harrastus, terveys...) vai oletko onneton jostakin mitä elämässäsi jo on (parisuhde, asuinpaikka...).



Joskus on turhaa ajanhukkaa analysoida asiota loputtomiin. Ala sen sijaan tekemään asioita joista nautit, tapaile ystäviäsi ja tee rohkeampia päätöksiä itseäsi koskien. Kun löydät tasapainon itsesi kanssa huomaat kyllä sitten ihan itsestään oliko vika sittenkään parisuhteessasi...