Lue keskustelun säännöt.
Tyttö pojan vaatteissa
14.01.2006 |
Kertokaahan mielipiteenne asiaan.
Erään tuttavan tyttö (3v) on koko pienen ikänsä puettu poikamaisiin vaatteisiin. Värit ovat aina sinistä, koska äiti ei pidä punaisen sävyistä. Vaatteet ovat poikien, sukulaispojalta pieneksi jääneitä. Saisi myös tyttöjen vaatteita ilmaiseksi mutta värit eivät miellytä äitiä.
Mietin vain tässä,että minkäikäisenä lapsi huomaa olevansa erilainen ja onko haittaa?Sukkahousuja ei myöskään pidä, aina pitkät alushousut. Hametta/mekkoa en myökään ole koskaan nähnyt tytön päällä. Sitten tämä tuttava pahastuu, jos joku tuntematon erehtyy sanomaan pojaksi lastansa!! EN oikein ymmärrä..
Onko tässä kyse äidin halusta tehdä lapsestaan poika (jota ei saanutkaan) vai olenko pikkutarkka ihminen joka puuttuu toisten ihmisten pukeutumiseen..:))
Kommentit (8)
Sen jälkeen alkoi ostamaan prinsessavaatetta tytölle. Halusi esikoisesta pojan, osti vaunut, sitteri, kaukalot kaikki sinistä ja oli tosi maassa kun sai tytön. Sen takia varmaan puki lasta pojaksi. Pojan syntymä muutaman vuoden päästä sitten muutti tilanteen, onneksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vihaan vaaleanpunaista ja punaista ja ostan tytölleni yleensä aina poikien puolelta vaatteet. Sininenkään ei ole lempivärini, mutta farkkuhameen olen ostanut, muuten värit ovat ruskeaa ja oranssia lähinnä. Enkä usko että tämä vaikuttaa tyttöni sukupuoli-identiteettiin mitenkään, värimieltymyksiin ehkä. Vähän kun tuosta kasvaa niin varmasti tulee se sama vaaleanpunainen prinsessavaihe kuin muillekin tytöille.
omani aioin kyllä pukea minua miellyttäviin väreihin, kunnes osaa itse ilmaista minkä värisiä vaatteita haluaa. Itse pidän paljon tummasta punaisesta ja violetista, sekä monista muista kirkkaista väreistä. Näitä on lapsella päällä alkuaikoina sukupuolesta riippumatta.
en tykännyt ollenkaan punaisesta tai varsinkaan vaaleanpunaisesta tai keltaisesta. Omat vaatteeni olivat aina ns. poikien värisiä, rakastan tummansinistä. Siksi oli vaikea pukea pieni tyttöni tyttöjen värisiin vaatteisiin. Ja silloin ei tyttöjen puolelta löytynyt juurikaan sinisiä vaatteita, eli ostin poikien puolelta semmoisia, jotka mielestäni sopivat myös tytölle. En siis toivonut poikaa, enkä yrittänyt tehdä hänestä poikaa, en vain osannut toimia vastoin totuttua. Nykyään kahden tytön äitinä olen jo oppinut ostamaan tyttömäisiä vaatteita ja myös nauttimaan niistä.
ja minä mielelläni ostan tyttöjen hempeitä vaatteita kun olen jo pitkään ostellut poikien tummia vetimiä... =) minusta on aivan sama miten kukakin haluaa lapsensa pukea, kunhan on vaan ehjiä vaatteita... rikkinäisiä en ymmärrä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tuttu, joka kanssa on aina pukenut kolme tytärtään poikien vaatteisiin, tai on itse siis suosinut sellaisia. Hän on kovin aattellinen feministi ja on kovasti itse sitä mieltä, että tyttöjä ei pitäisi kasvattaa ajattelemaan, että ovat jotenkin hennompia ja söpöys ja nättiys olisivat muka tärkeitä ominaisuuksia heissä (siis jotenkin tärkeämpiä, kuin pojissa) On siis ostellut paljon poikien vaatteita, ihan siksi, että niissä on parempaa valinnanvaraa lapsille, jotka tahtovat riehua ja retkua ja liikkua vapaasti, ja ovat repseämmän näköisiä, kuin tyttöjen vaatteet.
En tajua, mitä pahaa siinä on. Vanhin tyttö on vanhemmiten innostunut pinkistä sun muusta, ja on sitten omasta tahdostaan saanut kirkuvan pinkkejä juttuja, joille äitinsä salaa irvistelee. Pienemmät kulkevat vielä tyytyväisinä niissä vaatteissa, mitkä äitinsä on ostanut.
Heidän poikansakin muuten olen nähnyt prinsessaleikeissä vaaleanpunaiseen rimpsumekkoon pukeutuneena joskus.
menisi ihan täydestä pojasta. Tämä äiti sai pojan ja on aivan hylännyt tämän ensimmäisen lapsensa, joka on siis tyttö. Isä hoitaa lasta aina kun voi töiltään. Poika on nyt kaikki kaikessa tälle äidille. Mielestäni aika kummallista tämäkin on.
Tyttö kyllä löytää samanmielisiä kavereita mm. täältä:
http://irc-galleria.net/channel.php?channel_id=1116210