Lue keskustelun säännöt.
Olen pohjattoman väsynyt, nukkuminen ei auta. Ahdistaa ja on itkuinen olo.
14.01.2006 |
Masennusta vai jotain muuta? Kaikki tuntuu niin älyttömän raskaalta.
Kommentit (20)
vähän samoja oireita siellä kun sullakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menisit lääkäriin saat varmasti asianmukaiset lääkkeet joka ei ole
huono juttu ollenkaan.
liittyy vielä noihin se aamuyöllä herääminen, se on aina merkki et taas se alkaa.
ihan tyhmä kysymys varmaan, mutta en uskalla mennä lääkäriin kun pelkään jostain syystä että merkkaavat papereihin, että äiti on hullu ja lapset otetaan huostaan :(
Mulla on myös muita pelkoja aika paljon, osa ihan rationaalisia kyllä, mutta toiset ihan älyttömiä (kuten se, että pelkään tulipaloa)
ap
Kuulemma edes osastojakso ei veis lapsia pois huoltajuudestasi. Mutta jos et hoida ittees ja alat laiminlyömään elämää sit voi olla toinen juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulle sanottiin ettei tarvii pelätä hulluksi tulemista kun se ei ole mun kohdalla edes mitenkään mahdollista. Arvaa auttoiko jo kuulla nuo sanat. Masentuneena sitä kuvittelee kaikkee ja paisuttelee asioita. Rohkeesti vaan hakeen apua, sitä on tarjolla kun vaan osaa hakea. Olet lastesi paras äiti ja johan ne ois lähes kaikilta viety jos ne masennuksen vuoksi vietäis. T.3 vai mikä lie olin
eikä mies voi olla niin paljon pois töistä mun vuoksi. Mummot sun muut asuu muualla, ja kotipalvelusta ei saada tänne ketään kun on jonoa, ja muutenkin pitäis saada joku sairaanhoitajakoulutuksen saanut, kun yksi lapsi tarvii erityishoitoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aloitin taas masennuslääkityksen, ja nyt jo huomaan että olo on paljon parempi mitä ennen... (2vk syöny)..
En edes muista millon viimeksi olen voinut olla täysin onnellinen ilman ahdistusta... Ehkä nyt voin...
T; 5v kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta
Itse pelkäsin muutama vuosi sitten ihan sairaasti öisin että sisällä on joku murhamies tms. Siis ihan älyttömiä pelkoja.
Suosittelen menemään lääkärin puheille. Saat lääkityksen (huom!ei välttämättä kerralla osu sinulle sopiva lääke), ehkä lähetteen psykiatrille joka tarvittaessa kirjoittaa b-lausunnon Kelalle terapiaa varten.
Auttamalla itseäsi autat myös lapsiasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi katsella uutisia tai lukea lehteä, kun alkaa ahdistaa ja pelottaa. Pelkään, että lapsi jää auton alle, pelkään susia, pelkään tulipaloa, jne jne.
Täytyy maanantaina mennä lääkärille (jos uskallan) nyt viikonloppuna en pääse.
ap
niistä rehellisesti ammattiauttajalle, vain olemalla rehellinen saat parhaan avun. Toivon että löydät ymmärtävän ja ihan ammattiauttajan. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ihan oikeasti pelännyt sekoavani, kun pelkään kaikkea! Ehkä mä nyt paremmin uskallan mennä sinne lääkärillekin, kun ei tarvii pelätä olevansa ihan sekopää :/
ap (taas vaihteeks itkien)
Vierailija:
En voi katsella uutisia tai lukea lehteä, kun alkaa ahdistaa ja pelottaa. Pelkään, että lapsi jää auton alle, pelkään susia, pelkään tulipaloa, jne jne.
ap
Väsymys on ollut ihan uskomatonta, mitään ei jaksa tehdä, eikä mikään edes kiinnosta. Tuntuu siltä että voisi nukkua päivät pitkät.
Pelot ovat minullakin liittyneet vahvasti taudinkuvaan. Pimeän pelko, pelko siitä että rakkaille tapahtuu jotain pahaa, pelko ajatella yhtään mitään negatiivista, muuten se toteutuu jne.
Minä olen muutaman viikon käynyt mtt:ssa juttelemassa, mutta lääkkeitä en ole aloittanut, ainakaan vielä. Sovin hoitajani kanssa, että lääkkeet alotetaan vasta sitten jos pelkkä puhuminen ei auta.
Minulla diagnoosina siis keskivaikea masennus.
Jaksamisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentunut olin, mutta se mielestäni mennyt jo aikaa sitten ohi, nyt olen ihan iloinen ja löytyy asioita jotka innostaa.
voimia sulle ap
ja hae apua ajoissa
Minulla on lääkitys vasta alkumetreillä, aloitin viime viikolla, ja annostusta lisätään pikkuhiljaa ja lääkärin kanssa on treffit jo ensi viikolla. Lääkkeen selosteesta luin, että aikanaan myös lopetetaan annosta vähentämällä. Itse ei saa lopettaa, mutta kyllä tavoite varmaan on niistä myös eroon päästä. Kun olet vielä täällä järjissäsi, niin uskon, että sinunkin kohdalla kyse on lyhyestä tarpeesta. Minun lääkäri myös on sitä mieltä, että kun pääsen nyt pahimman yli, kun aloitin lääkityksen, niin heti kun helpottaa ja pystyn puhumaan, niin saan myös lähetteen mielenterveystoimistoon ja terapiaan. Minulla tuon mielialalääkityksen lisäksi on nyt käytössä unilääke. Miten helpottavaa onkaan illalla vain mennä sänkyyn eikä tarvitse tuntikaupalla pohtia asioita ja murehtia - sitä ehtii nukahtaa ennen ensimmäisiäkin mustia ajatuksia. Edelleen voin kyllä herätä aamuyöllä vaikka tamakotsin ääneen (!!! - nyt siitä yhdestä, joka ei osaa nukkua öisin, lähti patterit ;) enkä enää saa uudelleen unta, mutta onneksi olen edes jonkin aikaa nukkunut joka yö, useimpina täyden yön.
Minusta on edelleen vähän vaikea käsittää,miten lääke voi helpottaa oloa, kun se itse asia jää edelleen ratkaisematta - aivan kuin se hukutettaisiin pois - mutta toivottavasti tuo terapia jotain auttaa ja ehkä joku asia muuttuu jotenkin....
En tunne itseäni masentuneeksi, pikemminkin olen ollut ahdistunut ja väsynyt kuukauden päivät. Kaikki alkoi siitä, kun molemmat lapset tulivat kovaan flunssaan ja sitten vielä mies sairastui. Tulin aivan yliherkäksi huolestumaan kaikesta, olin varma että lapsilla on aivokalvontulehdus jne. Nyt muu perhe on jo kunnossa, mutta minulla selkä jumissa ja ahdistaa. Univaikeuksiakin on välillä, saata valvoa yöllä ja kuunnella kun sydän hakkaa ahdistuneena. Kuitenkin silloin, kun minulla on päivisin mielekästä ja kivaa tekemistä, olen ihan virkeä ja iloinen.
Ajattelin nyt ensi töikseni lopettaa pillerit TÄNÄ ILTANA! Aloitin ne vasta 2,5 kk sitten, joten on ihan mahdollista että ne aiheuttavat tai pahentavat ahdistuksen tunteita. Ellei olo parane muutamassa viikossa, niin aion käydä lääkärissä tai psykologilla juttelemassa. En todellakaan aio katsella tätä kovin kauaa. Olen aikaisemmin kokenut työuupuksen, johon en osannut hakea apua ja sitä pahaa oloa kestikin sitten pari vuotta.
Voimia kaikille!!
En saanut enää nukuttua, ahdisti vaan ihan hirveesti. Oli pahat unihäiriöt ja ne vaan pahensi ahdistusta. Vauva oli silloin 4kk. Sitä ennen olin jo vuosia ahdistunut erilaisissa tilanteissa, pelkäsin mm. syödä ravintolassa. Sain masennuslääkkeet ja nukahtamislääkkeen ja mies katsoi vauvaa öisin. Olin jossain vaiheessa jo ihan toimintakyvytön, itkin vaan ja olisin halunnut olla joku muu. Nyt käyn terapiassa ja syön lääkkeitä, ovat auttaneet ja olo on parempi kuin vuosiin. Eli masennuslääkkeet auttaa myös ahdistusoireisiin, mullakaan ei masennusta ollut lainkaan.
Masennus ja ahdistus johtuu mun käsittääkseni serotoniinivajeesta aivoissa. Tottakai joku asia on sen vajeen aiheuttanut, mutta ideana lääkityksessä on se, että se serotoniinitaso saadaan kuntoon ja sen ohella käsitellään asioita, jotka omassa ajattelussa on pielessä. Kaikkihan ei tarvi terapiaa ollenkaan vaan syö aikansa lääkkeitä ja sen jälkeen ovat taas ihan ok.
Joskus on niin, ettei uskalla edes ajatella, ku on nii kauheita ajatuksia mitä voisi tapahtua lähinnä lapsilleni, hulluksi kai tulossa
-18
Yöllä tuli romahdus ja itku, nyt on vähän helpompi olo. Maanantaina aviomies soittaa terveyskeskukseen ja menen lääkärille. Soitti jo aamulla lapsen hoitavalle sairaalalle, että saisimme sitä kautta psykologin.
ap