Lue keskustelun säännöt.
Saan äidilleni antamat lahjat aina häneltä takaisin!
14.01.2006 |
Teen mielelläni itse persoonallisia lahjoja. Minusta on hienoa, jos joku viitsii tehdä jotain vartavasten toiselle, käyttää siihen aikaa ja vaivaa. Olen myös varsin taitava, en mikään kyhäilijä. Äidilläni tuntuu olevan tapana, että piilottaa antamani lahjat jonnekin, ja antaa ne vuoden kahden päästä minulle takaisin, kun " he eivät näitä enää tarvitse" . Vaikka tiedän, että kaikesta ei voi pitää, pahoitan silti aina mieleni. Loukkaannunko turhasta?
Kommentit (11)
jotkut valokuvat tai muu persoonallinen esillä olisi hänelle kauhistus. Olenkin kaiken lisäksi yrittänyt tehdä lahjoista sellaisia, että niitä ei ole tarkoituskaan laittaa mihinkään olohuoneeseen esille, kun tiedän, että hän ei niin halua. Olen ottanut huomioon hänen makunsa ja värimieltymyksenä jne., mutta silti tulevat palautuvat takaisin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostapa vaan ens kerralla kaupasta vaikka aino-tossut (tai jotain halvempaa) perinteistä ja katso, onko sitten tyytyväinen.
annat vaan kortin ja sanot, että lahjat ovat turhia, olet ymmärtänyt yskän. Iloitkoon paperinpalasta.
Käyttötavaroista . Pyyhkeistä , laudeliinoista ...
Vai vaatteista tai koriste esineistä ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. toissajouluksi ostin äidille kännykän, ja viime vuonna hän jo tuumaili, että voisikohan antaa sen minun lapsilleni, kun " en minä sitä tarvitse" .
Yrittää kai olla avulias ja antelias, mutta minusta tuo on hemmetin loukkaavaa. pitäisi varmaan joskus tehdä samalla tavalla hänelle, niin näkisi kerrankin, miltä se tuntuu.
Kyllä se satuttaa. Meillä äiti on vähän samanlainen, kun joku antaa hänelle lahjoja. Minä olen luovuttanut ja en enää helposti anna lahjoja. Jos kuitenkin niin käy, että yritän jotain lahjoittaa, niin en enää loukkaannu, jos hän tyrkyttää niitä takaisin. Ikä on antanut rauhallisuutta tässä asiassa. Ajattelen, että siinähän on vanha äitini ja hänelle suon hänen oikkunsa.
Kahdesta siskostani on tullut samanlaisia ja heihin loukkaannun enemmän. Heitä ei voi syyttää vanhuudesta ja tiedän, että hekin ovat loukkaantuneet äitimme käytöksestä. Luulisi heidän vahingosta viisastuneen, mutta sen sijaan ovat ottaneet äidin tavan palauttaa lahjoja. Heille saatan sanoakin, että se loukkaa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äideillä ei ole mitään velvollisuuksia ottaa vastaan kamalia/kalliita/ei toivottuja lahjoja. Minä olen minä vaikka olen lapsi, äiti, käly, anoppi,miniä ja mummi. En sovi mihinkään lokeroon. Jos on pakko jotain ostaa miten olisi hyvä viinipullo, juustoja, keksejä, jonka voisi yhdessä nauttia?
sellaiselle henkilölle, jolla on jo kaikkea ja varsinkin, kun tiedät ja tunnet äitisi maun, että harrastaa sisustusta.
Hanki ihan jotain muuta. Harrastaako äitisi teatteria tms. osta lahjakortti ihan mihin vaan mitä voisit kuvitella, että äitisi kävisi siellä.
Toinen vaihtoehto, että menet äitisi kanssa johonkin kaksistaan. Löytyykö yhteistä kohdetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maalasin hänelle käsin viimeksi kauniin purkin, missä voi säilyttää spaghettia. Ajattelin,että se on kiva lahja, kun on kuitenkin kaapissa ihan käyttöesine, eikä mikään esillä pidettävä. Olen saanut sen takaisin, ja äiti säilyttää spaghettinsa muovirasiassa.
itseäni ärsyttää saada sellaista mitä en tarvitse.