Eroahdistus ja nukkumaan meno. Hankalaa!!!
Pojalla 1v9kk on kova eroahdistus ja uhmaakin siinä sivussa. Nyt nukkumaan menosta on tullut varsinkin iltaisin ihan ihme hommaa. Eilenkin meni 1½h ennekuin poika oli unessa. Ensin istuin puoli tuntia sängyn vierellä (luin jostain kirjasta neuvon istua ja odotta...) poika ei rauhoitu millään, höpöttelee ja pyörii ihan virkkuna, toki hyvällä tuulella. Tulin sitten huoneesta pois mistä seurasi kamala huuto. Menin melkein heti takaisin, poika rauhottui sänkyyn ja nukahti aika nopeasti nousin pois ja lähdin. ei mennyt kuin minuutin verran niin poika huutaa taas äitiä, menin takaisin, poika nukahti, istuin hetken ja lähdin seurauksena taas sama homma. Tätä jatkui TUNNIN!!!. Kyse ei varmaan ollut siitä etteikö poika olisi ollut väsynyt. Heräsi klo 07, nukkui klo 13-14 ja kun menimme sänkyyn klo oli 20.
Minkä toimintatavan olette huomanneet parhaaksi eroahdistukseen liittyvissä nukahtamis ongelmissa? ja KAUANKO tämä kestää? Meillä tämä on jatkunut jo pian 3kk ja koko ajan pahenee...
Kommentit (2)
Meillä poika nyt onnex 3v.
Aikoinaan 2-3v välissä käytiin jos jonkunlaiset uni " show" ennen kuin alkanu rauhoittua illat. Poika alotti 2v samoin, kuin kuvailitte, taistelemaan unta vastaan. Vastusti välillä myös sen noin 2h. Kaikkee kokeilin ja kun vielä pikku kakkonen synty, niin tilanne vain paheni. Poika 2v4kk alko huutaa suoraa huutoa sängyssään seisaaltaan, eikä rauhoittunut millään???? Lopulta perheen pinna loppu ja aloimme mennä kaikki yhtä aikaa nukkumaan (klo:21-22) kun lapset olivat riittävän väsyneen oloisia. Kaikki teki iltarutiinit ja sitten talo hiljaseksi & kaikki sänkyyn. Poika taukkaa edelleen sängyssään, mutta nukahtaa noin 1h sisällä ja jos hyvin käy, niin nukahtaa pikkukakkonenkin ja sitten saatetaan mieheni kanssa hipsiä hetkesi tv.tä kattoon, jos jaksetaan.. kun usein kello jo.22.30.
Todettiin parhaaksi elää lasten ehdoilla.. tämä hetki elämäntä!
Raskastahan se on ollu, kun keittiöön jää tiskit aamuksi ja kämppä ihan hujan hajan.. mutta ehkä joku päivä toisin.
reilu kk ollut samaa... Tyttö 2v1kk. Enkä ole mitään viisasta keksinyt muutakun olla ja odottaa vaikka välillä kieltämättä hermoa kiristää ja tulee ärähdettyäkin kun toinen tunti lähenee loppuaan ja toinen vaikka kynsiään repii ettei vaan nukahtaisi ja sitten juuri kun luulen että nukahti ja huokaan helpotuksesta niin pomppaa pystyyn ja sama alusta.... Paras konsti tähän mennessä se etten juurikaan puhu mitään ellei " pakko" ja jos jotain haluaa esim nallen tms on helpompi se antaa heti kun sitten taas rauhoittuu - jos en anna niin kohta on sitten ihan hereillä ja kamala itku ja kaikki taas alusta. Ja mun hermostuminen tietysti vaan pahentaa asiaa ja sitten on itselläkin paha mieli... Koitan vaan ajatella että menee ohi! Toivottavasti pian... Mutta hyviä vinkkejä minäkin otan vastaan. Ja jotain arvioita kestosta..??