Löytyykös muita " herkkiä" vaaveja?

Ryhmän vetäjä käski totuttaa ääniin. Esim. kotona pitää tv:tä tai radiota päällä ja kyläillä.

En tiedä auttaako kaikille siedätyshoitokaan. Meidän poika oli pienempänä paljon " rohkeampi" äkillisten äänien suhteen kuin nyt 10 kk iässä. Neuvolassa sanottiin säikkyyden johtuvan osittain ikästä, osittain luonteesta. Kotona poika ei säiky kovia ääniä, ellei paikalla ole vieraita ihmisiä. Luulenkin säikkyyden johtuvan hänen tällöisestä jännittyneestä olotilastaan. Omasta mielestäni tärkeintä on tarjota lapselle turvaa silloin, kun hän säikähtää. En ehdoin tahdoin vie häntä sellaisiin paikkoihin, joissa hän joutuu paljon säikkymään, mutta käytän häntä kyllä paikoissa, joissa hän saa nähdä muita lapsia turvallisen etäisyyden päästä, äidin sylistä.



Mielestäni tällainen herkkyys voi olla myös positiivinen piirre, joka kertoo tarkkaavaisuudesta ja alttiudesta aistia muiden tunnetiloja ja joka kyllä iän myötä vähenee, jos lapsi tässä vaiheessa saa kokea olonsa turvatuksi.



Voimia sinulle! Joskus on kyllä raskasta itsellekin liikkua vieraissa paikoissa tällaisen " herkän" lapsen kanssa. Mutta meillä ainakin poika on perinyt piirteen suoraan äidiltään, joten pakko kai ymmärtää... :)

Ampin kanssa olen samaa mieltä eli pitää kunnioittaa pojan luonnetta enkä minäkään raski häntä turhaan itkettää, mutta toki kotiinkaan en aio hänen kanssaan jumittautua...



Pikku hiljaa totuttelemme muihin lapsiin ja ääniin. Itse asiassa esikoisemme oli yhtä herkkä ja iän myötä tilanne helpottui. Nyt esikoinen on koulussa ja erittäin empaattinen ja edelleen herkkä lapsi. Ja minusta se on hänen vahvuus. :)

Piti aloittaa keskustelu tästä samasta aiheesta, mutta joku olikin ehtinyt ensin :)



Meillä myös pieni, puolivuotias herkkä tyttö. Uskon kyseessä olevan juuri luonteenpiirteen, joten hiukan kurjalta tuntuu kun ihmiset kommentoivat tyyliin " taidatte olla paljon vain kotona, ei ole tyttö tottunut ihmisiin" , " meidän tyttö/poika ei arkaile/vierasta, mutta me ollaankin liikuttu paljon pienestä pitäen" . Eipä meilläkään äänien tai kyläilyjen puutteesta pitäisi olla kyse.



Mutta niinkuin kirjoitittekin, kunnioitetaan ihanien vauvojemme luonteita ja annetaan rauhassa tutustua ulkomaailmaan äidin, isin tai muun läheisen turvallisesta sylistä. Välillä tietenkin on ikävää, kun vauva kotona on niin hymyilevä ja aurinkoinen, mutta vieraassa ympäristössä ja äänissä muuttuu itkuiseksi ja pelokkaaksi. Tulee itselleki kurja mieli kun ei pientä tosiaan haluasi kiusata. Oli mukavaa lukea, ettei ole ainoa herkän vauvelin äiti =)

Meillä poika 4½kk ja on jo tosi pienestä asti vaikuttanu hirmu herkältä kaikille ärsykkeille ja tietyille äänille.

Esim 2kk ikäisenä poika sai jumppamaton, missä siis roikkuu kaikkea värikästä sälää ja matto rapisee yms. Olin ihan ihmeissäni kun poika silminnähden tuntui ahistuvan siellä kaiken tilpehöörin ja rapinan keskellä, sillä olin kuullut miten muiden vauvat jaksaa makoilla vaikka tunninkin ihan hypnoosissa matoillaan. (Nyt isompana tosin jo viihtyy hyvin matollaan.)

Sitten kun aloin miettimään asiaa, niin huomaan kyllä itsessäni samankaltaisia luonteenpiirteitä, eli olen herkkä tietynlaisille ärsykkeille. Perinnöllistä siis taitaa olla meilläkin :)

Sitten toinen asia mikä suuresti on ihmetyttänyt, poika on koko ikänsä kavahtanut isin yskimistä. Kyllä, YSKIMISTÄ!

Isi touhuaa paljon pojan kanssa ja ovat todella läheisiä, mutta siltikin isin yskäisy saa yhäkin pojan säpsähtämään totaalisesti.

Samoin on jotkut muut kovat äkkinäiset äänet. Ja vielä yhdistettynä vieraaseen ympäristöön, se on kaikkein pahin mahdollinen.

Mutta ihan positiivisena luonteenpiirteenä minäkin tuota kuitenkin pidän.

Ollaan iloisia pienistä herkkiksitämme! :)

niin meillä poika 2kk pelkää isin NAURUA =D=D Jos isi kattoo telkkaria ja naurahtaa äkisti jollekin hauskalle jutulle, poika säpsähtää ja alkaa itkeä hysteerisesti! Pojan vieressä voi kyllä pesukone lingota, imuri huutaa, palovaroitin piipata ja kuka tahansa aivastaa keuhkot reveten, eikä poika reagoi mitenkään. Mutta se isin nauru...

Oli vaan pakko kirjoittaa kun huomasin että jollekin oli sanottu että " ette taida paljoa missään käydä kun on noin säikky" tms. Meillä taas on niin että eipä ole hirveästi kyläilty vaan ihan turvallisesti oltu kotioloissa ja normaalisti käyty kaupassa, välillä tietysti kylässäkin. Mutta melko harvoin. Meidän 7,5 kk tyttö kuitenkin on luonteeltaan sellainen ettei vierasta ketään eikä pelkää mitään. Kun kuuluu kova ääni kääntyy katsomaan innoissaan mitä tapahtuu, ja kun säikähtää niin heti perään jo nauraa kun huomaa ettei hätää ollutkaan. Vauvoilla ja ihmisillä yleensäkin on vain erilaiset luonteet. Älkää välittäkö mitä muut puhuvat, teidän lapsenne on täydellinen olento, juuri sellaisena kuin on!

Helppohan se on kyläillä ja kulkea ympäriinsä, jos pieni ei säiky mitään ja viihtyy aina vaan.



Meillä on myös melkoisen säikky poika. Itkun aiheita ovat olleet mm. viheltäminen, aivastus, yskiminen ja ylipäätään kaikki äkilliset äänet. Kerran nukkui makuuhuoneessa ovi kiinni ja heräsi hysteeriseen itkuun, kun aivastin olohuoneessa. Myös " sympatiaitkut" tulee hyvin herkästi, jos toinen vauva itkee. Kyläilty on ja reissattu paljon, mutta herkkyys pysyy. Uskon sen todella olevan luonnekysymys, koska ainakin tämä meidän poika tutkii ympäristöään todella tarkasti ja tuntuu tarkkailevan koko ajan ympärillä tapahtuvaa.