-------Maaliksille hyvää perjantaita!-----

Just kerkesin kirjottaa pitkät pätkät ja sitten teksti hävis, kun yritin lähettää.



No kysympä täs äkkiä sellasta, mitä oisin sinäkin viestissä kysynyt.



Mies pitää huomenna synttäribileet, joihin minäkin osallistun ja Helmi menee minun tädilleni yöhoitoon. Täti on lapseton sinkku 55v ja Helmi on tavannut häntä " melko" usein. Ei nyt ihan joka kuukausi, mutta useamman kerran elämässään. Koskaan ei kyllä ole ollut kaksin tätini seurassa. On Helmi tätini luonakin käynyt muutaman kerran, mutta siitä huolimatta ajattelin mennä jo aamusta hänen kanssaan paikalle, jotta hän saa rauhassa tutustua paikkaan ja tottuu tätini läsnäoloon.



Sellaista vaan mietin, että kummin olisi järkevämpä tehdä. Kun Helmi käy n. 15. 00 toisille päikkäreilleen, niin lähenkä niiden aikana pois vai vasta tytön herättyä? Kumpi on pahempi shokki, se että äiti on hävinnyt unien aikana vai, että joutuu sanoa hyvästit äitille, katsoa hänen lähtevän ja jäädä kahden suht vieraan ihmisen kanssa?



Jännittää kauheesti. Ei niinkään sen puolesta, että pelkäisin tätini hoitotaitojen olevan ruosteessa, vaan just Helmin takia. Hän kun ei ole vielä osoittanut merkkejä eroahdistuksesta, joten sikäli luottavaisella mielellä hänet hoitoon jätän. Mutta netäs jos ahdistus alkaakin just huomenna??



Kertokaa mielipiteitänne!



lehtovi ja Helmi 28.3.

Mun mielestä lapselta ei saisi salaa lähteä. Ihan maalaisjärjellä ajateltunakin, voisi kuvitella että niin lapsi alkaa tilanteessa kun tilanteessa pelätä lähtöäsi. Sen sijaan jos lapsi oppii, että lähtiessä aina vilkutellaan ja halitaan, sen ei tarvi pelätä tai arvella onko joku nyt lähdössä..



Meillä vilkutellaan ja huudellaan heit isän töihin lähtiessä ja vaikka vain äidin kauppaan poistuessa. Tämä aloitettiin, kun huomattiin pojan jo puolivuotisena etsivän poistunutta henkilöä jos ei lähtö ollut selkeä. Samoin, jos Leo jää hoitoon, vaikka herätämme unilta ja pyydämme hoitajaa Leopn kanssa ovelle vilkuttamaan. Näin poika jää nauraen hoitoon, eikä itkeskele peräämme.



Toivottavasti oli apua.

S

Kaisa uinailee parvekkeella jo toista tuntia. Aamu alkoi vähän ennen puolta seiskaa (yök!), mutta tällä kertaa ei johtunut miehen sähläilyistä, vaan Kaisa vain heräsi (jo ennen miestä). Mä en tykkää nousta aikaisin!!



Hankala tilanne sulla, Lehtovi. Mustakin on tosi vaikee ajatella kumpi olis parempi tapa lapselle. Toivottavasti löytyy asiassa viisaampia. Mä ehkä lähtisin vasta päikkäreiden jälkeen, sit ei tarvis murehtia miten lapsi suhtautui hoitajaan herättyään. Kaisa ainakin on just herättyään usein mun perään, vaikka muuten ei tee eroa mun tai miehen välillä. Tai sitten voisit antaa sun tädin hoitaa jo päikkäreille laitonkin, ehkä Helmi ei sitten ihmettelis niin paljon missä äiti on.



Mullakin on tänään menoa. Mennään naispuolisten työkavereiden kanssa istumaan iltaa. Töissä on tapahtunut paljon muutoksia viime viikkoina, joten on tosi mukava päästä kuulemaan missä siellä oikeesti mennään. Pomolta saa sellasia ympäripyöreitä lausuntoja eikä työpaikalla kukaan muukaan pysty kommentoimaan ihan avoimesti, kun ei koskaan tiedä kuka kuuntelee.



Työkuviot on muutenkin ihan sekaisin, tuli nimittäin avoimeksi mua ihan tosissaan kiinnostava paikka. Ja pakko mun on sitä hakea, vaikka en toisaalta haluaisi vielä pitkään aikaan töihin. Mut en voi olla hakemattakaan, kun sitä paikkaa mä odotellut.. Nooh, rustaillaan tässä sitten cv:tä ja hakemusta, viime kerrasta onkin aikaa.



Taidanpa sitten ryhtyä tuumasta toimeen.

Kuulumisiin taas!



kua ja Kaisa 25.3

Nytpä tää selkis! Niinhän se on, et kivempi lapsen varmaan on ihan selkeesti nähdä, et nyt se lähtee ja sanoa heit, kun että yhtäkkiä unien aikana " hylätään" . Eli eipä tarvi enää miettiä. Kiitos paljon ystävät!

LEHTOVILLE: mä kannatan Pääsiäisäidin tavoin myös sitä, että selkeesti osoitetaan lapselle, et nyt ollaan lähdössä. Luin jostain (en muista nyt mistä), että se selkeä lähtö on tosiaan parempi tapa, koska muuten lapsi alkaa pelätä, että milloin äiti/isä taas hiiviskelee karkuun ja reagoi silloinkin, kun äiti vaan häviää näköpiiristä. Mä aina sanon heihei ja vilkutan, kun olen lähdössä esim. jumppaan ja neiti jää ihan tyytyväisnä isänsä kanssa.



Siinä mielessä meillä on menty tosi paljon hyvään suuntaan, et neiti ei enää kiukkua, kun jää isänsä hoitoon. Vielä syksyllä se oli iltaisin karseeta, en edes jumppaan päässy, kun kesken isä soitti et nyt neiti tuuttaa aivan täysillä. Se oli tosin vielä sitä aikaa, et neiti oli pääosin rintaruualla, joten syynä on voinu olla ihan nälkäkin! Mutta nyt siis iloisena jää isänsä hoitoon.



Hohhoijaa, tänään se meillä alkaa. Nimittäin UNIKOULU. Isä toteuttaa sen kahtena ekana yönä ja minä sitten jatkan, kun mies menee töihin taas. Aika paljon jänskättää, mutta ei auta ei. Ollaan psyykattu toisiamme. Tavoitteena on jättää yötisuttelut pois.



Mites muut unikouluttajat, oletteko antaneet lapsen nukahtaa syliin, jos hän on huutanut raivoisasti? Pelkään, että meillä ongelmana tulee olemaan se, et Maija nousee n. 100 kertaa seisomaan, kun häntä yrittää sänkyyn nukuttaa. Olen sitten ottanut syliin ja heijannut siinä, mikä tehoaa tosi hyvin. Uskon, että tää ois isälle varmaan ihan hyvä tekniikka. Muutenhan tossa tassu-unikoulussa kai on se tavoite, että lasta ei silitetä/sylitetä uneen asti, vaan vain siihen, että hän rauhoittuu ja sitten lasketaan neiti takaisin sänkyyn nukahtamaan itsekseen. Voi kuinka paljon helpompaa tää ois ollu ennen tätä seisomaannousuvimmaa... ei auta! Kertokaa muitakin kokemuksia ja vinkkejä!! Oletteko esim. antaneet vettä yöllä? Maitopulloa ei kannattane tähän enää sotkea, koska se on taas sitten uuden vieroituksen paikka.



Joo, meikällä alkoi ilmeisesti ne menkatkin sitten tänään. Pari viikkoa sitten oli väärä hälytys, kun ihan vähän jotain punertavaa tuli paperiin vessassa. Mut nyt tuli enemmänkin, saas nähdä.



Hyvää viikonloppua!

Koivupuu ja Maija s. 23.3.

Lehtovi: meidän typykkä ei ole kyllä koskaan " säikähtänyt" jos tuttu hoitaja on hävinnyt päikkäreiden aikana. Viimeeksi eilen laitoin tytön nukkumaan, kummityttöni tuli meille..lähdin sit kauppaan ja kummityttöni otti tytön päikkäreiltä pois eikä ollut mitään ongelmia. Taitaa olla aika lapsikohtaista. Hyvin se hoito menee! Vanhemmista tuntuu aina pahalta jättää lapsi hoitoon mutta hyvin siellä sujuu, usko pois! :) Yleensä vauvat nauttivat muiden aikuisten seurasta kuin omien vanhempien.

Joops, yö meni mallikkaasti. Taisin itse tehdä nukkumisen ennätyksen varmaan yli vuoteen. Nukuin siis klo 22-9! Huh! Menin aikasteen nukkumaan kun en tänne koneellekaan päässyt kun se kummityttöni oli täällä vierashuoneessa koneelle/nukkumassa. Telkusta ei tullu mitään ja seiskakin oli jo luettu joten kömmin pitkästä aikaa ajoissa nukkumaan. Hyväähän tuo teki :)

Meillä alkoi eilen taas kökköinen ruoka tökkimään. Kummallista kun joinain päiviä söisi vaikka pieniä kiviä ja toisena päivänä sit ei sais olla kökön kökköä soseessa. Sormiruokana syö kyllä melkis mitä vaan. Uutena suosikkina meillä Cheerios täysjyvämurot, ne semmoiset rinkulat. Mukavaa vaihtelua ainaiselle maissinaksulle tai leivälle.



Ulkona aivan mahtava keli! Arska paistaa :) Isona miinuksena vois sanoa että ulkona on kyl todella liukasta! Siis aivan pääkallokeli. Eilen pulkateltiin puolisen tuntia illalla mutta ei siitä mitään tullu. Itse hyvä kun pysyi pystyssä...ja sit joissain kohtaa oli hiekkaa. Likka kyl tykkäs vaikka olikin hiljainen vauhti.



Joops, nyt haen tuota kahvia ja päivän postit. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tuohon kysymykseen, että minäkin tekisin niin, että lähtisin vasta lapsen herättyä ja jättäisin vilkuttelemaan. Meillä on Aatu nyt niin isänsä perään, että kun mies lähtee ovesta, niin vaikka me sanotaan heipat ja vilkutetaan (ei Aatu vielä itse osaa vilkuttaa ;) ) niin pieni itku pääsee. Sitten vielä enemmän, jos mies lähtee ja Aatu konttaa ovelle perässä ja sitten lyödään nenän eessä ovi kiinni, eikä toinen päässykkään mukaan, byääh! ;)



Aatu nukkuu nyt partsilla, aamu alkoi meillä vähän ennen ysiä. Poikkeuksellisesti. Nyt on pitkään jo nukuttu aamulla 10.00-10-30. Unikoulu meillä tuottanut aika hyvin tulosta, viimekin yö meni kokonaan omassa sängyssä ilman isompia kitinöitä/huutoja.



PÄIVÄN KYSYMYS :) : Mites teillä, meneekö muksut kaapeille/laatikoille/videoihin, sun muihin systeemeihin ja miten ootte varautuneet? Kun Aatu menee purkamaan kaikkea mahdollista ja nyt pitäis kehittää ainakin pariin kaappiin ja laatikkoon joku " este" , mutta millainen on paras, mitä se ei saa räplättyä auki? Kun esim. mulla on tärkeät paperit kirjahyllyssä yhdessä laatikossa ja aina poika menee tottakai niitä tonkimaan. Toinen ihana paikka pojan mielestä on tuo tv/videotaso. Meillä on lasiovet siinä ja ne se osaa aukoa ja menee sitten rämpläämään videoita ja kotiteatterisysteemiä. Nyt kun on oppinut nousemaan ylös niin rämplää myös tv:n nappeja ja hakkaa kuvaruutua...



Mitäshän sitä tänään keksisi...? Ajattelin lähteä Aatun kanssa ehkä käymään kirjastossa lukemassa uuden Vauva-lehden, kunhan tuo tuolta heräilee ehkä tunnin-parin päästä. Ilta ollaankin sitten kahelleen, kun mies lähtee viihteelle, minun vuoro on sitten joskus helmikuussa :)



Taidanpa alkaa keräillä leluja lattioilta ja muutenkin joka paikka on taas sekaisin :( Hauskat viikonloput kaikille!



Neiti+Aatu 16.3

Meillä myös sanotaan heipat, ainakin jos Eeli jää vieraalle hoitoon. Monesti kyllä siltikin jää itkemään perään, mutta rauhoittuu nopeasti.



Tuli tässä mieleen, että miten paljon jankkaatte jo sanoja näin pienelle? Mä en oikeestaan ole yrittänyt opettaa vielä, kun ei näyttäis oikein kiinnostusta olevan...



Meilläkin asustaa kyllä hyvinkin vilkas ukkeli, mutta sillä tavalla kiltti näyttäis olevan, että viihtyy omien lelujensa kanssa leikkien. Ei mene keittiön kaapeille. Olohuoneessa on kaksi vetolaatikkoa mitkä on pitänyt laittaa lukkoon ja dvd-soitin saa kyytiä, mut muutapa piruutta ei ainakaan vielä ole jakanut.



Meillä flunssa ei näytä mitään laantumisen merkkejä. Eilinen ilta oli pahin Eelin elämässä, mikään ei kelvannut, oli kauhean itkuinen, nukkumaan ei silti meinannut rauhoittua millään.. Kuinkahan kauan tätä kestää? Täytyy varmaan soitella taas lääkäriin, josko se korvatulehdus olisi nyt sitten kehittynyt, kun viimeksi sitä ei vielä ollut.



Eelillä on vasta kaksi hammasta, yläetuhampaista ainakin toinen on pullottanut jo ainakin kuukauden verran, mutta ei vaan tule läpi. Mites teillä muilla?



Rosa rv 20 ja Eeli

En tiedä sitten mikä meidän neitillä on mutta ikinä se ei ole jäänyt meidän perään itkemään. Oli hän sit valveilla tai ei kun hoitoon jätetään. Tässä jokin aika sit jouduin menemään itse lääkäriin ja hälytin mummin paikalle. Likka nukkui kun lähdin eikä kyl yhtään itkeny mummille. Oli kuin neiti aurinkoinen kuulemma. Jos vaikka lähden kauppaan ja neiti jää isänsä kanssa, vilkutan kyllä ja sanon hei hei..onnistuu siis näinkin lähtö ilman huutoja.

Noista hampaista että meillä niitä on ylhäällä 4 ja alhaalla 3. Kaikki 4 ylähammasta tuli kertarytinällä 8kk iässä reilussa viikossa. Voi luoja että oli kauhea viikkoa :/

Meillä kun ei vielä liikuta niin mihinkään kiellettyyn paikkaan ei olla päästykään. Paitsi rollalla pääsee vetelemään verhoja tms. Osaa myös avata lipaston laatikot ja mennä äidin valokuviin. Kiellän ja siirrän neidin pois. Muistaa kiellon hyvin ehkä 10 minsaa :)

Tuosta samojen asioiden toistelusta....olen itsekin miettinyt että kannattaako se nyt niin kauheasti hokea päivästä toiseen esim. kirjasta kukka, kissa jne. Tai sit tuo kieltäminen. Kun ei tunnu ymmärtävän kuitenkaan :) Mutta sitkeästi yritän kuitenkin ja likan ymmärrys kyllä tuntuu lisääntyvän joka päivä. Ihan selkeästi katsoo " velmuillen" minua päin kun on menossa kiellettyyn paikkaan. Mitenkä paljon muut maalismussukat ymmärtää tai tulee sanoja? Onhan tästä ollu aiemminkin puhetta mutta kyselen taas :)



Meillä ymmärretään: vilkutus ja sanotaan hei hei, äiti, iskä, valo, pallo, maito, vesi ja NASU! Se löytyy aina vaikka ois kuinka paljon leluja ympärillä. Sanoja tulee tuo hei hei, äiti ja NA eli nasu :) Muita tavuja siis mam mam, baa baa jne tulee taukoamatta.

Meillä mennään lähes poikkeuksetta kielletyille asioille, jos tyttö ei muuten saa huomiota. Esim. jos olen tässä koneella, tai laitan verhoja tai lamppua just, kun pitäs antaa Helmille huomioo. Ja niitä kiellettyjä paikkoja meillä on sähköjohdot, jalkalamput, Dvd-torni tai lähinnä ne Dvd:t, lehtiteline, videot, Dvd-soitin, cd-soitin, kylppärin lattiakaivot, jätepaperilaatikko. Onhan nuita! Myös nyt, kun nousee tukea vasten pystyyn, niin meidän matalan sivutason päällä olevat kukkamaljakot, valokuvat ym. ovat kohteina. Vielä olen pystynyt ne suojelemaan siirtämällä lähemmäs seinää, mutta en varmasti enää kauaa. Kukkia lattialla en voisi enää edes kuvitellakaan pitäväni. Varmasti olisi suu täynnä multaa!



Myös makuuhuoneessa käydään säännöllisesti levittämässä omat ulkovaatteeet, jotka ovat tuolilla valmiina, pitkin lattiaa. Ja siinä samalla äitinkin vaatteet, jos niitä sattuu olemaan sopivasti käden ulottuvilla.



Siis kyllä me aina kielletään. Ekaks rauhallisesti, mutta napakasti, mutta jos ei näytä tehoavan, niin sitten kovemmalla äänellä. Mutta...eipä se EI taida sillai tehota. Aina joudun nostaa tytön pois ja viedä jonnekin muualle ja tarjota jotain tekemistä. Äskenkin tuo roplasi videoita, niin vein omaan huoneeseen ja annoin puupalikat, joilla voi leikkiä.



Joitain sanoja olen alkanut toistella. Esim. sellasia, joita on keittiössä (lamppu, kukka, lusikka, muki ym.) Tällä hetkellä tunnistaa lähinnä lampun, jos kysyn, että missä on lamppu. Myös innostuu aina kovin, kun sanon hänelle Nalle Puh, Ihaa, Nasu, Tikru ja Kengu. Hänellä on sellainen kalenteri seinällä, missä on nuiden kuvat kannessa, ja sitä yhteen aikaan tarkasteltiin ja toistelin ja sormella näytin kuka kukin on. Nyt, vaikka kuva ei ole enää näkyvillä, huomaa hänestä kuitenkin, että hän tunnistaa nimet, kun ne sanon.



Helmi ei kyllä vielä itse tuota muita " sanoja" kuin nää baa-baa ja diddiddi, ötö ym. Mutta " ka!" hän sanoo usein, enkä oikein tiedä, että tarkoittaako se kakkaa vai katsoa. Monesti kyllä tulee kakka vähän sen jälkeen, mutta voisiko hän vielä osata ilmaista tuollaista ruumiillista toimintoa sanallisesti. Mä kyllä toistelenkin aika usein ja kyselen: " Tuleeko kakka?"



Jahans. taas ollaan jalkalampun kimpussa. Pitää mennä.

Elävien kirjoissa ollaan. Itse olen jo oikeastaan ihan terve, tehokkaita on kyllä noi antibiootit. Näpsä on edelleen räkäinen, mutta nukkunut on paremmin sitten antibiootin alottamisen jälkeen.



ROSA: Kyllähän se varmaan on hyvä käyttää sielä lääkärissä jos epäilet että korvissa ois jotakin. Meilläkin toi korvatulehus tuli ilmi kun vietiin tyttö lääkäriin ihan varmuudeksi kun tuli flunssa kuukauden sisällä toiseen kertaan. Vaikka mulle kaikki on aina sanonut, että jos lapsella on korvatulehdus niin se huutaa ja itkee hirveesti. No, ei pitänyt meillä paikaansa. Huonosti vaan nukutiin ja sit toi uusi flunssa.



Kirjotan meidän uudella ja h*****tin kalliilla kannettavalla ja kun noi nappulat on eri kohdissa niin kokoajan painelen mitä sattuu. Että voin tässä lähiaikoina viesteissäni painaa entteriä niin että viesti karkaa ennen aikojaan. Ja muitakin sähläilyjä on odotettavissa... Mun vanhemmat on sitten ihania, kustansivat tän koneen meille joululahjaksi, tai siis tonnin antoivat tähän ja 200 laitettiin itse:) Ne on aina auttamassa tavalla tai toisella, kumpa olisin sitten itse samanlainen " aikuisena" omille lapsilleni ja lapsenlapsille.



Muuten on pitänyt kysyä onko muilla enää hoitopöytää käytössä???? Meillä nimittäin on ja hyvin siinä vielä vaipat vaihtaa, hoitaa rasvailut jne. Vaikka pimu on jo ehkä 10kg ja 75cm niin silti onnistuu. Meillä ei IHME KYLLÄ venkuroida vaipanvaihdolla. KOP KOP.



Ja LEHTOVILLE: Minä myös tuon " rehellisen lähdön" puolella. Mutta niinhän taisit asian jo päättääkin. Oikeen hauskaa ja rentouttavaa iltaa sitten huomenna!!!



Noniin eipä muuta. Hauskaa viikonloppua kaikille!!!:)



- miuqu ja nti näpsä 9kk ♥ -

Meillä ei ole hoitopöytä ollut käytössä varmaan neljään-viiteen kuukauteen. Oli se sellasta venkoilua. Kerran meinas likka tippua vaikka oli ihan lähellä. Laitoin siis sukkia jalkaan ja juuri kun molemmat kädet oli varattuina niin kiepautti itsensä melkein lattialle. Pari tämmöstä kertaa riitti meille. Hoitopöytä könöttää edelleen likan huoneessa mutta on nyt muussa käytössä. Eli siinä lojuu kaikenmaailman tavaraa kuten vaatetta, tuttia, harjaa ja rasvaa :) Jossain vaiheessa ajattelin lipaston siihen laittaa.

Onko muilla maalismussukoilla oma huone? Miten olette sisustaneet? Meillä vielä ihan vaiheessa koko homma, pari julistetta on seinällä...sit tietysti pinnasänky ja se hoitopöytä, ikivanha kehto täynnä pehmolelua....nallepuhin isompi matto ja nasun pienenmpi matto. Jotain kivaa ja käytännöllistä tarttis kehitellä. Joku vaikka lasten tuoli tms.....ideoita??

Ei ollut korvatulehdusta. Hyvä juttuhan se on, että ei ollut, mutta mikä ihme tuota lasta sitten vaivaa? Mulla menee kohta järki..



Nyt onneksi vähän aikaa leikkinyt omikseen tossa lattialla, mutta epäilen, että samanlainen ilta on tulossa.



Meilläkään ei ole Eelin huoneessa kuin sänky, matto ja lelulaatikko. Pitäis ruveta laittaa sitä pikkuhiljaa. Eli ideoita kehiin tosiaan.



Rosa

Rosa: voi harmi. Eeli ressukka :/ Tekiskö ukko sit niitä hampaita kuitenkin? Meillä oli nuo ylähampaat tosi tiukat! Likka teki neljä hammasta reilussa viikossa. Olin ihan varma että kipeähän tuo on. Pukkas nuhaa ja vaikka mitä. Illat varsinkin oli ihan hirveitä! Mikään ei ollut hyvin.

Mutta pääasia että lääkärissä kävitte eikä " vikaa" ollut. Oishan se toisaalta ollu " helpotus" että syy ois löytyny. Kyllä se siitä taas! Anna illalla vaikka panadolia, meillä se rauhoitti kummasti yöunille.

Voi kuulemma olla rs-virus, lievemmässä muodossa tosin. Saattaa kestää neljäkin viikkoa nuha. Johan tässä on kolme viikkoa sairastettukin, niin jospa se tästä.



Näyttäis siltä, että masukin vaivaa, kun on kolmet melko löysät kakat tehny tälle päivälle.

Räkää, räkää, kiukkua, räkää, hampaita, räkää ja vähiä yöunia.. Töissä, kotona, uneton yö, taas aamulla töihin... Siinäpä se suurinpiirtein viimenen viikko.. Lääkärissä käytiin eilen, ei löytynyt mitään antibioottia vaativaa. Paksu kellanvihreä räkä koristaa maalisneidin naamaa 24/7. *huoh* Kuumetta ei ole nostanut, ja hoitopäivät on sujuneet moittettomasti. Pitänee kysellä tarkemmin ruokamääriä, kun kotona en saa tyttöä syömään kuin muutamia lusikallisia. Maito juodaan tippa kerrallan, puuro ei upoa enää kuin puoliväkivis tippa hedelmään tai jogurttiin piilotettuna. Että johan heitti meillä arjen touhut pyllylleen.. Joskus se taas helpottaa, ja jaksetaan paremmin, jaksettava uskoa siihen muuten hajoo pää. Taas mentävä, neiti kiukkuaa kun ei isi kelpaa...Pläääh...