######KesäKerttujen perjantai!######
Hyvää huomenta kaikki! Taisin olla ensimmäinen, niin aloitin tämän perjantaipinon!
G: Tässä on nyt gallupeja tullut ihan hirveesti, mutta mieleeni tuli sellainen asia kuin:
Oletteko jo kertoneet lapsillenne, että perheeseen on tulossa uusi vauva? Ja miten he ovat siihen reagoineet?
Me olemme pojalle puhuneet, että " jos meille vaikka tulee vauva..." Ja siitä kerronkin teille yhden jutun. Eli yhtenä päivänä olimme pojan kanssa sohvalla, ja poika siinä tapansa mukaan pelleili ja hyppi yms. hauskaa ja sitten vahingossa muksahti mahaani päin. Sanoin hänelle, että olepas nyt varovainen ja varo äidin vatsaa, jos siellä vaikka onkin vauva. Siihen poika tokaisi: " Ei siellä mitään vauvaa ole, sää oot vaan muuten niin ilava (lihava)" !
Arvatkaapa naurattiko! Lapsen suustahan se totuus tulee! =0)
Jollain lailla meidän poikamme tämän asian jo tiedostaa, koska nyt on jo parin viikon ajan leikkinyt päiväkodissa nuken kanssa. Hän hoitaa ja nukuttaa sitä kuulemma kaiket päivät. Kerran myös kysyin, että olisiko kivaa, jos meille tulisi vauva? Poika siihen, että " olis, sitten mää voisin leikkiä sen kanssa" .
Saa nyt sitten kesällä nähdä, miten poika suhtautuu....!
Tulipas runoiltua näin alkuun, ihan varmasti joku nopeampi on ehtinyt avata samaan aikaan pinon.... Katsotaan!
Hauskaa viikonloppua kaikille!
susse 18+
Kommentit (30)
tänään kävin sit vihdoin lääkärissä tarkastuttamassa kohdunsuun tilanteen. ei ole onneksi supistukset tehneet pahojaan, kaikki oli kuten pitääkin. lääkäri sanoi, että muuten voi elää normaalia elämää, mutta jos tulee kipeitä supistuksia, niin sit pitää levätä. ongelma on nyt se, että niitä tulee aina heti, jos en lepää. tk:ssakin tuli kunnon tujakoita supistuksia, kun jouduin yli tunnin odottamaan ja istumaan. mutta eipähän tarvii nyt enää niin älyttömän huolissaan olla, että nyt se syntyy tms.
mietin, että voisinkohan mennä kuitenkin mammajoogaan. olen ilmoittautunut, mutta eilen en uskaltanut mennä, kun en tiennyt tuota kohdunsuun tilannetta. olen käynyt tavallisessa joogassa aiemmin, ja tuntuu, että jooga vois tehdä tosi hyvää varsinkin liitoskipujen suhteen. ja muutenkin, kun on aika vähälle jäänyt liikunta tässä sohvalla...
G:hin...
pojalle kerrottiin heti, kun olin plussannut. sanoin kyllä, että voi olla, että vauva saattaa tulla vielä masusta pois. aluksi poika mietti tosi paljon oman asemansa menettämistä, kysyi mm., että pitääkö meidän ottaa se vauva sit mummoloihinkin mukaan. ja oli huolissaan siitä, että esim. rattaat on sit vauvan, eikä hän enää pääse niihin. nyt on jo tottunut ajatukseen ja haluaa työntää vauvaa vaunuissa :) ja usein juttelee vauvalle ja yrittää kädellä tuntea sen. ja suukottelee masua :)
parisuhde voi hyvin. mies ei ole kovin innostunut tunnustelemaan liikkeitä, mutta kyllä silittelee masua ja juttelee välillä. ja on pitänyt musta tosi hyvää huolta nyt, kun on supistellut. lääkärissäkin ärähti, kun ei meinattu saada ketään tutkimaan. olin tosi yllättynyt, kun on yleensä tosi rauhallinen, en ole ikinä kuullut, että olisi vieraille korottanut ääntään. mutta se oli hyvä, saatiin sit aika toiselle lääkärille, joka osasi tehdä tutkimuksen. ja seksi... molemmat olisi erittäin halukkaita, mutta lääkäri käski vielä pitäytymään seksistä suppareiden takia :( muuten kyllä ollaan paljon lähekkäin ja hellitään toisiamme, mutta olisi se kiva joskus vähän enemmänkin tehdä...
mukavaa päivänjatkoa!
gabriela rv 18+0
Olo on nyt melkoisen mukava. Heti uuden vuoden kunniaksi vietin aamupäivää TAYSsissä sokereiden seurannassa, ja samalla oli sitten rakenneultra. Vauveli kellui siellä jalat ristissä, mutta lääkäri pääsi silti kertomaan mielipiteensä sukupuolesta. Näyttäisi siltä että arvaus meni pieleen... :) Kaikki siis hyvin, vaikka aamulla postissa tullut tiivistys tutkimuksista piti sisällään lauseen " mielestäni raajat näkyvät normaaleina." ... Sama lapsi se on kuitenkin oli raajat sitten väärällään tai ei.
Masussa voidaan liikkestä päätellenhyvin, joten voi sitä kai jo alkaa huokaisemaan. Ja eihän tässä ole enää kuin loput jäljellä.
Galluppeihin sen verran, että esikoiselle kerrottiin heti, mutta sitä en tiedä kuinka paljon 1.5 vuotias käsittää. Vauvasta äidin masussa puhutaan kyllä hänelle, mutta katsotaan.
Parisuhde voi hyvin. Mies on mahasta jopa enemmän kiinnostuneempi kuin esikoisesta. Ainoa ongelma on se, että minä olen se innokkaampi osapuoli petipuuhissa. Joskus tuntuu että sitä kanssakäymistä on liian harvoin, mutta onneksi mies kuitenkin lähes joka ilta hyvänä hieromalla kipeitä paikkoja, lähinnä hartiat ja selkä.
Nyt täytyy lähteä suunnittelemaan illan ateriaa.
Jamesiina ja MasuVauveli rv 20 tasan
Lohdullista et on muitakin, joilla on suppareita huolena... Toivon, et mullakin ma todetaan kohdunsuu normaaliksi, ettei tarttis ruveta rajoittaan elämistä. Mielelläni kyllä lepään hiukan enemmän kotona, mut jos jotain radikaaleja rajoituksia tulee, niin ei niitä tähän pahoinvoinnin jatkeeksi kaipaisi. Mut pääasia, että vauva voisi hyvin.
Tohon parisuhdegalluppiin liittyy sekin, jos joutuu rajoittaan seksiä, siis ihan selibaattiin, apua! Kyllä mullekin kelpais vaik aamuin illoin. Tosin väsymys ja aiemmin pahoinvointi on säästäny miestä siltä vaivalta. Ja hänen poissaolonsa monta pv viikossa. :-( Muu puoli, olen ollut kireähkö viime aikoina, ja nyt on alkanut itkuisuus. Onhan sitä parisuhteessa vaikeampia ja helpompia jaksoja, meillä ollut kyllä nyt vähän vaikeampaa, mutta paranemaan päin taas kovaa vauhtia. Vissiinkin ollut kuitenkin paljon kiinni minusta. Olen niin tunnetyyppi, et kun tuntuu pahalta, niin on vaikea katsoa asioita objektiivisesti.
Musta tuntuu, että mulla noihin suppareihin vaikuttaa aika paljon henkinenkin puoli. (voiko olla mahdollista?) Sitä henkistä stressiä on kylllä viime aikoina riittäny niin töiden, lasten kuin parisuhteenkin kanssa. Monet illat itkenyt itseni uneen. Mutta onneksi ei tarvitse olla aallonpohjalla jatkuvasti, vaan asiat alkaa selvitä ja itsekin saa etäisyyttä asioihin, joista on stressannut.
Vielä 2vk, niin sitten kerromme lapsille. Emme halua pahoittaa heidän mieltään, jos taas tulisi siskon/veljen menetys. Edellisistä olin kertonut, ja oli selvästi suru lapsillekin. Mutta osasivat iloita siitä, että heillä on kaksi sisarusta taivaassa odottamassa, kun kerroin. Mutta yllättävän pienillekin (silloin taisivat vanhimmat olla kolmen neljän viiden kieppeillä) vauva äidin masussa on varsin todellinen.
Pitäisi varmaan kokeilla sänkylepoakin, kun kerran rauhallisesti pitäisi ottaa. Mut rauhallisestihan tää päivä tässä koneellakin asioista jutustellessa ja selvää ottaessa on mennyt.
Kiitos teille!
vielä illan kunniaksi tänne tulin käymään...
Noista petipuuhista tuli vaan mieleen että kun odotin kakkosta mut määrättiin selibaattiin suppareiden takia. Samoin kävi ns. pas...lla käynnin suhteen eli ei saanut pöntöllä pinnistää yhtään...Mutta tämä siis oli vasta kun olin jo pidemmällä raskaudessa, joten tuskinpa vielä on aihetta ryhtyä selibaattiin ;).
g: petipuuhista, normaalisti minä olen meillä se aktiivisempi puoli, nyt olen kyllä miltei unohtanut nuo puuhat. Mikä lie on iskenyt kun en vaan jaksa innostua en millään!? Sitten kyllä kun innostun niin mietin aina ääneen miehelle että miten ihmeessä emme tee " tätä" useammin...Tämä väsymys on kyllä ollut niin huikeaa että toivon että tämä tästä alkaisi taas tasaantumaan. (mies parka)
että täällä ihan samaa kuin sulla summersnow, eli oon ihan käsittämättömän kireä, siis todella ja itkuinen kuin mikä!
Tänäänkin itkin koulun pihalla kun olin esikoista vastassa eikä hän tullut " säällisessä" ajassa, purskahdin itkuun josko hän on kuollut!? Huh, ihan sekoa.
Ja itku tulee ihan mistä vaan, myös herkistä ja kivoista asioista. Samoin tirautin itkut tuon meidän tytön dysfasia-epäily paperien kanssa , postista kun taas tuli niiiiin kivaa tekstiä terapeutilta...Voih!
Mutta siis karjun ja kiukkuan kaikille jakokoajan, ihan kuin olisin riivattu.
En oo käynyt koneella koko viikkoon enkä jaksanut nytkään lukea kuin tän päivän pinon....
Noh mulla on ihan kamala olo. Soitin pariviikkoa sitten neuvolaan ja kysyin kun mulla supistelee ja on liitos kipuja ja siellä sanottiin et jos supparit ei oo kipeitä niin ei oo syytä huoleen. No nyt olin maanantaina neuvolassa ja puhuin omalle th:lle asiasta ja hän sano heti ettei tässä vaiheessa vielä ne kivut ole niitä liitoskipuja vaan jotain muuta?! Noh ei sitten osannut sanoa selvästi että mitä?! No vein terkkariin sit virtsanäytteen ja sit siel viel valkovuodosta näytteet otetiin. Mä en oikeen tajua yhtä hommaa, mulla on virtsis ollut aina oireeton ja nyt niistä tuloksista, niinkun kaikista mitkä olen neuvolasta saadun lahetteen mukaan vienyt, ne ei ollut puhtaat mut ei tarpeeks epäpuhtaat tulehdukseen?! Nyt sain kuitenkin antipioottikuurin et jos se johtuis vaikka tästä ne kivut. Loput tulokset tulee maanantaina. Selitän tänään tosi epäselvästi ja sekavasti...anteeks!
Tänään on ollut niin paljon kipuja että on ihan huono-olo =(
Taidan mennä nyt jo yö unille...
tulen taas kun piristyn ja saan jotain tietoa jostain, nyt oon niin masentunut että itkuttaa vaan ja odotan et millon lääkärissä todetaan ettei vauva jaksanutkaan elää masussa.... äääh =,,,(
odottavaparturi 16+
Heips!
Enpäs olekaan aikaisemmin tänne kirjoitellut, joten nyt päätin aloittaa. Meillä siis odotellaan esikoista ja nyt ollaan 16+3. Mulla on jo parin viikon ajan ollut mylläystä masussa ja mies odotteleekin, koska liikkeet tuntuvat ulos asti.
Olen aina kuvitellut että olen hyvä sietämään stressiä, mutta raskausaika on sen muuttanut. Nyt kun valmistuin jouluna eikä töitä ole löytynyt, niin ihan tuli migreeni muutamaksi päiväksi, kun mietin asioita ja täyttelin Kelan papereita. Onneksi ensi viikolla pääsen hierontaan, voipi olla niskatkin taas niin jumissa. Öisin kärsin lonkkakivuista. Onko muilla tällaisia ja mitä ne tarkalleen ottaen ovat? Ajattelin varata ensi kuun alkuun paikan fysioterapiaryhmästä, johon " huono selkäiset" saavat kerran mennä raskauden aikana täällä Turussa.
Mulla todettiin ekalla lääkärikäynnillä hiivatulehdus ja sain siihen lääkkeet ja huokasin, että nyt se on ohi. Mutta nyt tuntuu, että se on taas palannu. Täytyy varmaan soittaa neuvolaan ja kysyä, pääsiskö tarkastukseen. Oma äitini ehdotti hiivakuuria, eli jättäisin hetkeksi pois sokerin, vaalean viljan ja tuotteet, missä on hiivaa. Veljenvaimolla kuulemma auttoi ruokavalio tähän vaivaan. Ensi perjantaina menen pienimuotoiseen leikkaukseen, jossa poistetaan rasvapatti toiselta puolen päätä. Hieman jännittää, saa varata 40 minuuttia operaatioon, koska se täytyy kaivaa täysin puhtaaksi, ettei heti uusiutuisi.
Tällaisia ensi kerran kuulumisia! =)
Odottavaparturi: mulla oli kans pissassa jotain tulehdusta, jota ei hoideta muuten kuin raskaana olevilla, koska aiheuttaa supistuksia. No, sitten kun vein toisen näytteen labraan niin se olikin puhdas... joten en saanut lääkekuuria. Mulla kans tutkittiin tota pissaa tarkemmin, koska supisteli niin juimasti.
Nyt saunaan!
T: Porkkan@
Ihan aluksi täytyy kommentoida tuota Venlan viestiä - niin tervetuloa mukaan - mulla myöskin eka raskaus ja oon todellakin huomannut, että tää touhuhan on aivan erilaista kuin olisi voinut aiemmin kuvitella. Ihan erilailla pöyrii erilaiset asiat päässä, psyyke ja mieli on välillä kuin eri ihmisen :)
Ja Krisse tuossa taisi aikaisemmin kirjoittaa kauhukuvista koskien risteilyä, niin löysimpä sieltäkin itseni. Oon lähdössä ystävieni kanssa Tukholmaan, mikä on siis tosi hauskaa vaihtelua, mutta mielikuvituksissa pyörii kuvat jostain hirvittävästä merihädästä. Piti hyttipaikkakin ottaa mahdollisimman paljon merenpinnan yläpuolelta (ihan niinkuin se auttaisi, mutta auttaa ehkä tähän mielikuvitukseen).
Sitten päivän gallupiin. Meillä odotetaan esikoista, siis aikaisempia lapsia ei ole, mutta täytyy kertoa kummipojan (6v) hauska sutkautus koskien tätä raskautta. Poika oli kuullut, että kummeille tulee vauva ja kun hän on perheensä nuorin, niin ei ehkä ihan välttämättä ollut selvillä siitä, että ei se maha ihan heti ole kovin valtava. Odotti siis näkevänsä sellaisen viimesillään olevan masukin. Vierailimme pojan perheen luona joskus raskausviikoilla 12 ja eihän silloin vielä mitään masua näkynyt. Kummipoika sitten katseli ja katseli mahaani ja viimein leikkiessämme koski mahaani ja sanoi " ei se vauva vielä täällä näy, mutta täällä se näkyy" , ja läpäytti kämmenellä mua takapuolelle. Aika paljon nauratti :)
hauskaa viikonloppua ja hyviä vointeja kaikille!
Anna, tasan 18
Mies lähtee töihin 7:30 tienoilla, on kotona 16:30 - 17:00 välillä. Sitten joskus on reissussa jossa menee sitten aamu viidestä ilta yhdeksään jollei ole useampaa päivää matkassa..