SUURPERHEKUUMEILIJAT hukkumassa...

Eli pinoa nostamassa. Kiitokset minnilotta.

*hyppää pinoon pikaiseen*



Kuulumisia lyhyesti.. Ollaan miehen kanssa keskusteltu paljon tällä viikolla, rakentavasti ja järkevästi, välillä huudetaan ja riidellään.. Mutta apua siitä on ollut, mies on alkanut osallistua kotitöihin!! Ja siihen tulokseen siis olemme tulleet, että kierukka otetaan pois. Sitä, laitatanko uuden tilalle en vielä tiedä, kyselen ensin lääkäriltä miten sen kanssa käy, mitä mahdollisuuksia on että sekin alkaa vaivata. Ja pitääkö se sitten itse maksaa, tämän kun sain ilmaiseksi. Ja mietin myös muitakin vaihtoehtoja, keskustelen niistä sitten paremmin lääkärin kanssa, mitä hän suosittelee. Itseä surettaa, olisi ollut sata kertaa parempi kun en olisikaan tiennyt vatsaontelon tilannetta.. Kaksi raskautta on kuitenkin alkanut endosta huolimatta, mutta entäs sitten kun mies haluaa odottaa sen 3-5vuotta ennen uutta vauvaa?? Endo ehtii sinä aikana pahentua roppakaupalla, ja kun viimein pääsee yrittämään tuloksen jo arvaa.. :( Ja hän kun on viimeiseen asti näitä hoitoja vastaan, vaikka minun tapauksessa ei tarvitsisi mitään radikaalia tehdäkään. On kuulema luontoa vastaan tappelemista. PÖH!



Mutta näissä mietteissä ja edelleenkin myös läheisestä huolta kantaen siirryn taas sivuun..



Kuramyyrälle isosti tsemppiä matkaan!! Älä ihan vielä luovuta, vastahan pääsit alkuun! ))halaus((

Kävin tänään gynellä (keskenmenosta kuukausi) ja kaikki vaikutti kohdussa hyvältä, joten nyt levollinen mieli. Jostain kun saisi nyt rohkeutta yrittää uutta raskautta, jota toivon enemmän kuin mitään muuta.. Ristiriitaista..

Nyt on nämä ihanat piinapäivät menossa kp 27/28-30...jee! Tuntuu kyllä että se täti sieltä tulee :( Meillä on vatsatauti riehunut ja täällä on pesukone pyörinyt kuumana...toivottavasti ei nyt itelle tartu. Tämä piinailu on kyllä totisesti kamalaa..meillä tämä on nyt 7 yritys kierto ja viidettä vimpulaa siis kovasti toivotaan:)

Meillä tänne koneelle ei pääse kun aamupäivällä kun isompi väki on koulussa, tai sit illalla kun lapset on nukkumassa.... muuten tässä kyllä melkeen aina joku istuu.



Meillä on oikeen kyläilybuumi, meil on tällä viikolla ollu melkeen joka päivä vieraita ja tänään ja huomennakin on tulossa, ajattelin tänään leipoa karjalanpiirakoita, saa nähdä mitä niistä tulee, en ole kun kerran aiemmin leiponut.



Oi kun oikein mahasta nippaa kun miettii teidän muiden piinailuja, kovasti tekis mieli jo itsekkin alkaa yritykset, mut sit taas toisina päivinä sitä miettii ett ei sittenkään:) on tää kans aikamoista jahkailua...



Mukavaa päivää kaikille!

Taustalla enimmäkseen olenkin aina ollut. Nyt alkaa oikeesti vauvakuume hieman kaivella, kun tuo meidän vauva kasvaa ja kehittyy niin vauhdilla nyt, ettei kohta enää ole vauva ollenkaan. Nyyh... Haikeeta on seurata, kun toinen liikkuu ympäri taloa ryömien ja kävelytuolilla. Eilen nousi ensimmäistä kertaa istumaan itse. Onhan se ihanaa kun lapset kasvaa ja kehittyy, mutta se vauvan kaipuu tulee kyllä jostain. Onneksi meille saa tulla vielä ainakin se yks vauva. Mitenhän sitä sitten haikeudella seuraa sen viimeisen vauvan kehitystä, kun joku vauvahan se viimeinenkin on... Niin ja tuo neiti on nyt kohta 8kk, eli vauvana vielä pidän.



Puhuikohan Lapsia4 testaamisesta? Oletko testannut jo? Tulehan kertomaan miten kävi. Voi, ihan jännittää puolesta kun ajattelenkin asiaa. Toivottavasti pian saan itsekin jännittää. Eilen tosin sanoin miehelle, että oonkohan raskaana, kun oon yrittäny laskea pisteitä nyt joulun jälkeen ja poaino ei oo yhtään tippunu ja maha on jotenki kauheen iso. Yleensä mulla kyllä heti ku aloittaa pisteitten laskun lähtee pari kiloa ja mahasta ainaki turvotus häviää. Oon myös hyvä muutenkin kuvittelemaan näitä oireita, eli kaikki haisee ja lisäksi palelee ihan hirveesti. No, varmaan ihan vaan kuvittelua.



Meillä ihanan rauhallista, ku isoimmat koulussa ja 4v ja 5,5 v on kerhossa, eli tuon nuorimmaisen kans kahdestaan ollaan. Tuolla lattialla pörrää ja rikkoo siskojen duplo lego leikkiä.



Mutta nyt peseen pyykkiä, että saa jotakin tehtyä ennen ku lapset tulee kotiin. Pitäis tänään vaihtaa jouluverhot pois. Ja kuka puhui nuuttipukkeilusta? Voisitko kertoa lisää asiasta? En oo ikinä kuullutkaan. Missä päin Suomea on tuommoinen tapa?



Pipsa

Tosiaan viimeksi syksyllä kirjoittelin. Monta kuukautta meni näitä asioita sen enempää pohtimatta. Mutta nyt siis täällä taas =).



Mulla siis kolme poikaa, -97, -00 ja -02, ja neljännestä haaveilen, ajatukset laidasta laitaan vaihdellen, kuten neljännen kohdalla usein tavataan tehdä...



Nyt ollaan miehen kanssa puhuttu, että jos alkuvuodesta 2007 meille saataisi se nelonen. Mutta on se kumma kun niin monet asiat pistää miettimään; työasiat, auto(!), yövalvomiset, oma kroppa, yksinäisyys jne. Tämä epävarmuus...



Mutta kaipa nämä ajatukset taas selviävät, jos raskaus jossain vaiheessa alkaa... Vielä ei siis yritystä olla aloitettu.

Niin,tein sen testin ja en ole raskaana:(

Heti tunti sen jälkeen kun olin testin tehtyt niin aloin vuotamaan...

No,emme ole oikeastaan kun ensimmäistä kiertoa oikein tosissaan yrittänyt saada pikkuista alulle joten ihan rauhallisin mielin eteenpäin:)



Huomenna meillä olisi hautajaisiin meno,kun mummuni haudataan.Kaksi pienintä menevät anopin luo siksi aikaa hoitoon ja kaksi vanhinta lastani lähtee mukaan.

Aikaisin aamulla lähtö,kun menemme eri paikkakunnalle.



Tässä vähän siivoilin enimpiä ja pitäs silittää vaatteita..joo..

Jos kuitenkin ensiksi keittäs kahvit:)

Nauroinkin isännälle,että hänellä on enempi kahvitaukoja kuin minulla töissään.

Ei edes viitsi aina keittää pelkästään itselle.Mukava sitten juoda kupposet kun mies tulee töistä ja puhua päivän kuulumiset.



Jahas,elikä tämmöstä meillä.

Toivotan teille oikein mukavaa viikonloppua!

Pipsa kyseli mitä se nuutittaminen on. Satakunnassa asutaan ja täällä nimenomaan lapset kiertävät erilaisiin asuihin pukeutuneina talosta taloon. Tarkoituksena olisi pysyä tuntemattomana, eli asut sellaisia ettei kasvoja pystyisi tunnistamaan. Nuutit esittävät aina jotain pientä ohjelmaa, lauluja, loruja tms. ja saavat siitä sitten pientä palkkaa. Palkkana voi olla karkkia, hedelmiä, pipareita jne. En nyt muista missä muualla päin Suomea myös nuuttipukit kiertävät, alkuaanhan se oli aikuisten hupia ja silloin oli pukeuduttu nimenomaan pukeiksi. Jos palkkaa ei talosta saanut, teki nuutittaja yleensä ulkona jonkin kepposen talon väelle. Näin siis joskus sata vuotta sitten. Meillä nyt kumminkin koko nelikko ja pari koululaisten kaveriakin on lähdössä liikkeelle, onneks meillä on pikkubussi niin kaikki mahtuvat. Etäisyydet ja kelit kun ovat täällä nyt sellaiset ettei kävellen voi liikkua.

Heippa kaikki!

Juu, täällä sitä taas ollaan... meillä siis 3 poikaa (5 2½ ja 1) ja jotenkin vaan on tunne, että ehkä vielä yksi... Tiedättehän tunteen, järki sanoo, että " tässä on tohinaa jo ihan tarpeeksi ja ajattele nyt tulevaisuutta ja plääp plääp" , mutta sydän jo salaa nuuhkii pieniä potkareita...

Eilen kirjoittelinkin näistä ristiriitaisista tunteista, kiitos muuten vastauksista!



Meidänhän ei olis kuulunut saada ensimmäistäkään vauvaa, mussa oli joku ihme vika, etten ovuloinut, ja sitten kun saatiin hormonien avulla ovuloimaan, niin oli jotain muuta häikkää. Loppujen lopuksi yrittäminen kävi henkisesti liian raskaaksi, joten me jätettiin asia " Korkeimpiin Käsiin" , ja hupsista, heti tulin raskaaksi! Esikoisen jälkeen laitettiin kuparikierukka, ja toinen raskaus alkoi kuukausi kierukan poiston jälkeen. Kolmatta me ei edes ehditty oikein yrittää, tjottailimme vaan, ja tuloksena tuo ihana, suloinen kuopuksemme!



Joku mulle eilen kirjoitti, että, " sisarukset on parasta, mitä voi lapselleen antaa" , ja kyllä se on totta; eilenkin seurasin niin liikuttuneena, kun kuopus opetteli kävelemään keskimmäisestä kiinni pitäen, ja isoveli, itsekin melkein vauva vielä, yritti niin rohkaista " Hyvä Matti, minä pitää kiinni" ... (hetken päästä ne jo kyllä tappeli pikkuautoista, mutta tätähän tämä on!)



Oih, nyt on taas joku kriisi meneillään, parasta mennä väliin! Kirjoittelemisiin, Chicky

Hukkuiskin välillä, ettei niin kovasti toivoton kuume kaivais.. :)



Maanantaina pääsen lääkärin tutkittavaksi kierukan puitteissa, katsotaan lähteekö se samantien liitämään!!! ;) Sit vaihtoehtona on enää sterilisaatio mulle tai miehelle (ei tule kysymykseenkään!!) tai Nuvaring. Katsotaan nyt suostuuko lääkäri sen poistamaan kun ennen asettamista uhkui ettei ekan vuoden aikana mielellään poisteta, kun ilmaiseksi sen sain.. En kyllä suostu näitä kipujakaan kärsimään vielä neljää vuotta!!!



Kuopus edelleen kipeänä, eilen tarkistutin korvat lääkärillä muttei ollu mitään. Odotellaan johtuuko hampaista vai onko joku tulehdus piilossa jossakin. Äippä vaan alkaa uhkaavasti väsyä kun yöunet on ollu viimesen viikon kolme-neljä tuntia per yö.. Ja töissäkin on jaksettava olla! Mutta koti onkin sitten sen näkönen ettei täällä ole tehty kuin tosissaan ne pakolliset! Aikansa kutakin.



Kuopus TAAS kutsuu äippää, isi ei kelpaa kun kiukuttaa....



-Väsynyt Ädä ja räkäinen lauma-

Sain tänään kuulla itselleni ja esikoiselle TODELLA tärkeän ihmisen rintasyöpäepäilystä. :( Tutkimuksia on tehty, mutta tuloksia ei vielä saatu. Olo ihan kamala, tähän kurjuuden ja väsymyksen keskelle vielä tämäkin.. :´( Itku ei ole kaukana, mutta lasten vuoksi koettava jaksaa. Tulkoot itku kun lapset nukkuu



-surullinen ja voimaton Ädä-

Olimme viikonlopun mummulassa. Tulomatkalla halusi esikoinen ajaa (sai kortin syksyllä). Ensin jännitti niin pirusti istua siinä kyydissä. Mutta hyvin tuo poikaa ajelee, kadehdittavan hyvin. Oli se mukava istuskella, kuunnella musiikkia ja popsia sipsejä.

Olen kehitellyt kaikenmaaiman oireita; selkäsärystä alavatsakipuun, vaikka tuskin ovulaatio on mennyt...äh. Kiertopäiviä en tosin ole laskenut. Tiedän milloin suunnilleen kuukautisten pitäisi alkaa. Enkä aio testata (ellei migreenilääkityksen takia ole pakko) vasta jos kun joskus kuukautiset ovat myöhästyneet pari viikkoa. Haluan mieluummin ajatella kierron olleen tavallista pidempi, kuin että taas sain keskenmenon.

Ensin...

Ädälle paljon voimia!!!!!Toivotaan että jäävät vain epäilyiksi!

Kuramyyrälle onnea tjot:ailuun!!!



Sitten oma ).(



Terveiset Itävallan alpeilta!

Meillä oli upea 10v hääpäivä matka.

Kaikki meni lasten kanssa hyvin,kukaan ei loukannut,ei sairastunut.

Hotelli oli upea,ruoka taivaallista.Aurinkoa oli joka päivälle ja lunta paljon.

Olin niin ylpeä meidän 4v ja 6v muksuista.Olivat hiihtokoulussa vaikkei yhteistä kieltä sekä hotellin tarjoamassa lasten hoidossa.

Isommat tytöt 9v ja kohta 8v olivat kaiket päivät meidän mukana rinteessä ja kovaa tulivatkin.

Isovanhemmat olivat mukana pitämässä pienintä=)



Tulin /tulimme sielä pohtineeksi vauvakuumettani.

Miksi haluaisin taas lapsen.

HALUAN kovin,JAKSAMINEN on eri asia.

Mulla on vauvakuume,ei niinkään lapsi kuume.Lapseksi se pieni nyytti kuitenkin kasvaa.Ja haastaa erillaisilla ongelmilla.Eihän siinä kasvamisessa mitään ja rakastan näitä kaikkia olemassa olevia.Mutta on haasteellista kun on niin monta eri ikäistä,eri elän vaiheessa,eri kehitysvaiheessa.Kuinka jaksan jakaa huomioni varhaispuperteettiseen tyttäreen ja mahdolliseen vauvaan,sekä neljään siinä välissä.

Mieheni ymmärtää toiveeni ja on siinä valmis joustamaan mutta tulin itse siihen tulokseen että annan ajan hieman kulua vielä.

En hosu,en vouhota.Maistelen rauhassa vauvakuumettani ja tiedän siten löytäväni sen oikean ratkaisun asiassa.



En siis kovin aktiivisesti pyri täällä käymään,käyn kuitenkin varmasti.Ja tiedä sitä sitten vaikka ensikuussa olisin jo päätökseni tehnyt ja palaan nopeasti=)



Pohdintaa päivän päätteeksi!Olen hieman ulalla tapahtumista suurperhekuumeilijoissa mutta ONNEA kaikille plussanneille!!!!!



Leanna +5

Leanna: Oli tosi mukava kuulla, että matkasi sujui hyvin.

Kävin itse pikakelauksena samanlaiset ajatukset viime syksynä. Se oli sinänsä hyvin turvallista, koska olin ihan varma, että puoliso ei enää suostu aloittamaan alusta. Nuorimmainenkin kun on vielä niin pieni.

Seitsemännen lapsen " paljastuminen" erityislapseksi oli isku (vaikka kyllä me koko ajan tiesimme, ettei pojalla kaikki ole ok). Niinpä minäkin sitten siirryin hetkeksi sivuun. Sinä olet, toisin kuin minä, vielä niin nuori, että ehdit " kasvattamaan" lapsia vähän isommaksi. Ja " tekemään" halutessanne vaikka sarjan uudelleen.

Itselläni aika on käymässä vähiin; täytän huhtikuussa 41. Joten vaikka hirvittääkin, on meidän pakko toimia nyt.

Enkä todellakaan tiedä onko tässä mitään järkeä. Mutta kuten täällä palstalla ollaan monesti todettu; vauva/lapsikuumeella ei hirveästi ole järjen kanssa tekemistä.

Eilen ultrattiin kierukka, vinossahan se siitä kivut ja vuodot. Ultrataan uudestaan ja jos ei ole oiennut otetaan pois. Uuden laittamiselle ei ole mitään esteitä, paitsi omassa mielessäni. Ultrassa löytyi nimittäin se mitä olen pelännytkin, vatsaontelossa jokapuolella ja kohdussa kiinni endoarpeutumia. :( Ja lääkäri myös mainitsi, että sectioarpeen on voinut muodostua kiinnikkeitä kun endo lisää sen riskiä.. Uskaltaako tässä enää jäädä odottelemaan parempaa aikaa vauvalle? Entäs jos en edes tule raskaaksi enää? Ja jos tulenkin mutten jaksakaan vielä? Mitä mä teen??! :' ( Pitänee jäädä miettimään ja pohtimaan tulevaisuutta.. Kaikkien läheisten ensi kommentti on ollut " Onhan sulla jo kolme tervettä lasta!" , juu on on, mutta ei se poista sitä vauvan kaipuuta, sitä että haluaisin vielä lapsia, ja sitä, että päätöksen teko on otettu minun käsistäni pois. En voi todennäköisesti enää valita. Hyvähän se on toisten sanoa kun ovat niin varmaksi jo lapsensa tehneet, ja aina helposti tulleet raskaaksi. Surua surua..

Voimia sinulle sinne. Tiedän tuon tunteen, kun muut sanovat, että onhan teillä jo lapsia, mitä siinä suret. Mulle näin sanottiin rypäleraskauden jälkeen. Oikein suuri halaus vielä. Mulla oli kierukka neljännen jälkeen. Kuukautiset oli ihan järkyttävät ja kun menin poistattamaan sitä, ei lääkäri meinannu löytää sitä ekana ollenkaan. Epäili sen poistuneen itsestään. Sitten kuitenkin löysi ja oli osittain kohdussa jo. Ettei mulle ainakaan enää tuu kierukkaa.



Mutta nyt laittaan nuorimmainen aamupäiväunille. Josko lähts kävelylle, ku isommat on koulussa ja kerhossa.



Pipsa ja 5

Kyllä sinua nyt koetellaan!!

Voimia kovasti!!!!!!



Kierukkaa itsekkin joskus ajattelin ja oma gyne sitä halukkaasti neljännen jälkeen tarjosi.Mutta mua inhotti se toimenpide kun asetetaan/poistetaan ja ajatus siitä mitä kaikkea voi kierukan kanssa tapahtua.



Mun tämä oma gyne on aivan ihmeissään miten me voimme olla vain kortsun kanssa.En mielelläni syö hormooneja.Saa tuplaehkäisyn kun vie kaikki halutkin.Ja muut sivuseuraukset.

Enkä niihin oikeen enää luota syksyn e-pilleri raskauden ja km jälkeen.



Meillä aloitettiin pehmeä unikoulu.Ei maitotarjoilua yöllä ja päivästäkin poistin pullon.Vain iltavelli tulee pullosta,siinä kaikki.Viimeyö menikin sitten kumman hyvin mutta varmaan tulee vielä ongelmia kun tajuaa ettei pulloa yöllä eikä päivällä tosiaankaan heru.

Mutta onhan pojalla kohta ikää 1v5 kk joten mielestäni yön pitäisi jo sujua syömättä ja ilman turhia heräilyjä.



Meillä kaikki 4 aiempaa ovatkin nukkuuneet täysiä 10-12 h yöunia syömättä ja heräämättä jopa 3-6kk alkaen.Helppoja tapauksia tähän kuopukseen verraten!

L+5

Ja en TODELLAKAAN toivo hänen tietävän vauvakuumeestani.En ainakaan näin=)





Kylmä on viima ulkona,kävin kuopukselle lisäämässä peittoa vaunuihin.

Mutta nyt ruokaa laittamaan....



L+5

Ajattelin käydä tälläpuolella välillä kurkkaamassa, olenkin kirjoitellut viimeaikoina enemmän tuonne neliapiloiden pinoon.



Siis IHANA lukea teidän suurperheen äitien (itseäni en vielä siihen kategoriaan laske (vasta) 3 lapsen äitinä) ajatuksia, ne ovat jotenkin niin ihanan arkisia ja lämpimiä. Ajattelen, että joillekkin naisille on annettu erityiseksi elämäntehtäväksi olla äiti! sen näistä teksteistä huomaa, vaikken tuskin ketään ole tavannutkaan.



Itse " uraäitinä" haikailen taas kovasti kotiäidiksi. Siitä on kutakuinkin 7 vuotta aikaa kun olin viimeksi äitiyslomalla. Nyt alkaa tuntumaan siltä että taas olisi aika jäädä..... jospa joskus vähän pitemmäksikin aikaa.

Toivossa on hyvä elää =)



Minnilotta