Heittäkää vähän juhannusmieltä, hyvää sellaista...

Tässä viikolla jo kirjoittelin, että miehen mielestä ei juhannusta tarvitse vietellä tai ei ole mitään mieltä, kun menee töihin yöksi eikä voi drinksutella. Eilen mies oli koko päivän aivan myrskynä eikä auttanut siivouksissa ei missään, valitti vain kun väsyttää. Noh, teinpä yksin. Yön sitten ihanat lapsukaiset nukkuivat jostain syystä levottomasti, joten tunnin välein heräsin itsekin heitä rauhoittelemaan. Tänään kuitenkin aamusta päätin että olen väkisin hyvän tuulinen vaikka väsyttää kuin mikäkin. Yritäpä siinä, kun muut ovat kärttyisiä. Lapsille ei sovi mikään mitä ehdottaa, sinnittelyä vaan. Ja mieskin ärhentelee ja täytyy sanoa, että alkaa itselläkin raivostuttaa. Ulkona on kaunis ilma ja kun toisilla ei mikään huvita, niin istunpa itsekin tässä koneella..