Mitä olet aina halunnut kysyä psykologilta?
Kommentit (34)
Tunnen 3 psykologia ja opintojeni aikan tutustui noin kymmeneen. Kaikki ovat olleet herkkänahkaisia ja usein vailla pitempiä ystävyyssuhteita. Mites sinulla tai mikä on oma havaintosi? Lisäksi jos joku yrittää 5 kertaa laitokselle onko silloin sopiva psykologiaa lukemaan? Eräällä tutulla näin vihdoin pääsi, mutta on minusta kaikkea muuta kuin luotettavan oloinen ammattipsykologi. Enemmänkin ongelmainen aikuinen, ongelmaisesta lapsuudesta..
psyykkisen sairauden suurentuneeseen riskiin? Henkilöllä on ollut mielenterveydellisiä ongelmia useaan kertaan, psykoosejakin kaksi.
Vai onko kyse vaan sattumasta?
Ja onko tälläisen taistan omaavan jälkeläisillä periytyvyys uhka?
Onko itsetunto myötäsyntyinen ominaisuus (tapa miten perustelee asiat itselleen) vai 100% kasvatuksen ja ympäristön tulosta? Minulla oli mielestäni ihan yvä itsetunto mutta kun aloitin nykyisessä työpaikassani olen tuntenut olevani tyhmä, huono ja kaikinpuolin vääränlainen ihminen. Tykkään kyllä muuten työstäni.
Mitä pitää vastata, jotta saa "hullun paperit"?
No jostain jos aloitan, niin psykiatri on lääkäri, joka on erikoistunut psykiatrian erikoisalaan eli erityisesti psyykkisiin häiriöihin ja sairauksiin. Psykologit taas tekevät varsin monenlaisia tehtäviä, mutta eivät määrää lääkkeitä.
ap
tavallinen psykologi ei osaa tulkita musteläiskätestejä. He käyvät parin vuoden lisäkoulutuksen sitä varten.
En ole ap, mutta psykolgikaverini on juuri tuossa koulutuksessa. Hän ei muuten suostu paljastamaan oikein mitään.. eikä suostu tutkimaan minua, koska ei halua tietää minusta kaikkea...
Vähän kysymyksenasetteluasi tulkiten, voisin väittää, että omalla kohdallani itsetuntemukseni on melkoisen hyvä oman terapiani, työkokemukseni ja ammatillisen osaamiseni kautta.
5 kertaa sisään pyrkinyt voi sopia oikein hyvin psykologiksi.
ap
Sama koskee näitä muita kysymyksiä, joissa on haluttu vastauksia omaa elämää koskeviin asioihin.
ap
eli voiko aikuisena vielä saavuttaa hyvän itsetunnon? Itselläni siinä ei ole kehumista, liekö syy lapsuuden kokemusten. Onko peli jo menetetty, vai jotain tehtävissä?
Olen mm. hakenut ja päässyt koulutuksiin ja työpaikkoihin, joihin olen hakenut ajatellen "ei ikinä mahdollisuuksia", olen pärjänyt niissä hvyin, saanut kehuja, hyvät paperit jne. silti tunnen itseni "luuseriksi" ja tyhmäksi.
Tuntuu että yritän "suorittaa" näitä juttuja, ja todistella itselleni, että olen hyvä, muttei se auta kuin ehkä hetkellisesti.
Perheen ja ystävien kehut ja kannustus eivät auta senkään vertaa.
Mistä apua?
Siis ikään kuin saaneet vaikutteita potilailtaan? Positiivisessa mielessä:)
Kaikki, ketä olen tavannut, ovat olleet aika erikoisia persoonia, hauskoja tyyppejä.
Vapauttaako erilaisten ihmisten tapaaminen olemaan itsekin sellainen kuin huvittaa? Ilman rooleja?
edellyttää psykologin peruskoulutuksen lisäksi ammatillista lisäkoulutusta, eikä se maallikoille aukea eikä sitä ole heille tarkoitustaan avata.
Itsetunnosta kyselleet - on hyvä selvittää vähän tarkemmin, onko kyse "alhaisesta itsetunnosta" vai esimerkiksi masennuksesta, johon myös liittyy alemmuuden tunteita. Kääntykää lääkärin tai esimerkiksi työterveyshoitajan puoleen. Myös yksityiseltä puolelta voi hakea apua näihin kysymyksiin, esimerkiksi juuri psykologeilta.
ap
eikä niiden avulla voi paljoakaan sanoa ns. normaalista ihmisestä, mutta usein psyykkiset ongelmat, neuroosit yms. poikkeavuudet heijastuvat testien tuloksissa. Ja voit ihan hyvin vastata itsetuntokysymyksiin kirjallisuuden (=koulutuksesi) pohjalta, meinaatko että joku työterveyshoitaja osaa tuollaisiin kysymyksiin vastata!?
ihmisiä kuin muissakaan ammattiryhmissä. Ehkä päinvastoin - oma kokemukseni on osoittanut, että monet psykologit pitävät elämänsä varsin hyvin järjestyksessä ja ovat koostuneita ja tahdikkaita. Itse olen ehkä räväkimmästä päästä.
ap
Ja eikö oikeasti pidä miettiä syystäkin miksi ei pääse sisään jos 4 kertaa reputtaa? Kauanko olet tehnyt työtä ja minkäikäisten parissa? Tulee vähän perspektiiviä.. ettet ole ihan keltanokka (joka tod. näköisesti kuitenkin olet).
Mikä on oikea tapa suhtautua narsistiin, joka on selvästi epätasapainoinen?Syyttää ex:äänsä omista vioistaan jne. Ollut entisiä kohtaan väkivaltainen jne. ja kukaan ei halua pitää häneen yhteyttä enää, siis suku/entiset ystävät.
Miten ex:än tulisi suhtautua mustasukkaisiin raivokohtauksiin JOS ei pääse vain pakenemaan paikalta? Olla alistuva/uhmakas MITÄ???! VOisiko narsistiin toimia se, että palkkaisi jonkun bodarin vetämään tätä kunnolla turpaan ja käskeä jättämään ex rauhaan?
ei ne psykologit kerro mitä ne läiskissä itse näkee, ja toinen tulkitsee testitulokset eri tavoin, vaikka samat asiat mä aina näen.. vaikka se yks kyllä alkoi naurattaa..olis tehny mieli sanoo et häppärit..pakko oli kuitenkin sanoo orkidea..
jo olen ammattiryhmästänne diagnoosin tehnyt. Oletko peräti päässyt sisään laitokseen vai vastavalmistunut : )
minulle on niin kauhean tärkeää saada tyttölapsi. Minulla on lähestulkoon pakkomielle siitä asiasta!