Katsekontaktista - apua kaivataan!!!
Vauvamme (kohta 3 kk) hymyilee, ääntelee sekä katselee leluja, esineitä ja myös omaa peilikuvaansa kiinnostuneena - mutta katsekontaktia vanhempiin ei pidä kuin muutama sekunti kerralla ja katsetta saa silloinkin todella metsästää. Mainittakoon vielä, että peilin kautta katsekontaktia vauvaan on helpompi saada kuin kasvotusten.. Pojalla on yleensä leikkituulella ollessaan hirveä vauhti päällä - eli voiko ongelma olla se, ettei malta keskittyä katsekontaktiin vai onko syytä epäillä jotain vakavampaa ongelmaa?
Vauvamme on lyhyen elämänsä aikana ehtinyt sairastaa jo 3 korvatulehdusta sekä RS-viruksen ja ollut myös sairaalahoidossa sekä vastasyntyneenä 2 viikkoa että RS-viruksesta johtuen 2 kk iässä. Tämän lisäksi hänellä on myös refluksitauti, joka ennen lääkehoidon aloittamista aiheutti ilmeisesti myös kipua ja edelleen aiheuttaa vaikeita oksentelukohtauksia. Eli olen miettinyt myös kipukokemuksien vaikutusta katsekontaktiin. Onko muilla kokemuksia vastaavasta?
Olemme maininneet tästä asiasta muissa yhteyksissä useammalle lastenlääkärille sekä neuvolan terkkarille, viimeisin lääkärikäynti oli viime viikolla, jolloin lastenlääkärin mielestä vauva vaikutti olevan " kontaktissa" eikä nähnyt syytä huoleen. Olen kuitenkin asiasta hyvinkin huolissani ja kaipaisin kipeästi muiden vanhempien kokemuksia asiasta!
T: Lotta
Kommentit (2)
Jos vauva (6 kk) on sylissäni, hän katselee mielummin muita kuin minua. Jos vauva on isänsä sylissä, hän katselee minua todella tarkkaan ja pitkään. Katsekontaktin puutetta ei silloin todellakaan ole. Jos vauva makaa lattialla, silloin hän kyllä katselee silmiin (paitsi, jos ei kaipaa seuraa, jolloin kääntää katseensa pois). Olen joskus miettinyt, että onko vauva sylissä ollessaan jotenkin " liian lähellä" eikä siksi halua katsella sylissäpitäjäänsä silmiin? Tiedä häntä...
Minulla on 5kk vanha tyttövauva ja samankaltaisia tuntemuksia on. Ehkä tuo vähäinen katsekontakti oli voimakkaimmillaan juuri tuossa 3-4 kk iässä ja on nyt helpottamaan päin. Nyt nauretaan ja kujeillaan ja kiljahdellaan ihan eri tavalla, mutta itsekin tätä asiaa vähän jo ehdin suremaan. Peilin kautta kontakti onnistui paremmin.
Lisäksi, murheellisena myönnän, että vauva hymyili ja katseli MUITA KUIN MINUA paljon mieluummin... järkeilin, että kasvoni ovat liiankin TUTUT ja pelkästään niiden tuijottaminen puuduttaa... en tiedä, mutta pahalta tuntui tämä(kin) asia huomata.
On varmaan mahdotonta sanoa näin pienistä vauvoista, jos joku kehitysvamma olisikin taustalla. Täytyy uskoa siihen, että useimmiten vauvat ovat terveitä ja omia persooniaan, ja tilanne voi korjautua, niin kuin meilläkin on näköjään nyt alkanut tehdä.
Muuten, esim. rinnalla ollessaan tyttö ei minua katsele ollenkaan. No, tätäkin mietin, kunnes tajusin, että vähemmän MINÄKIn häntä katselen kun tyttö syö. Katson monesti itse telkkaria tai lueskelen kirjaa tai ajattelen omia juttuja... että vauva on sitten ajatellut että ei sitten, syödään ensin ja leikitään sitten myöhemmin- ja tuijotellaan.
En tiedä, auttoiko vastaukseni yhtään. Samoja asioita täällä vain itsekin pohdiskeltu on.
T. Tiiti