MIKSI minun on niin vaikea hävitä miehelleni lautapeleissä??
Pelaamme suht paljon lautapelejä, ja mieheni on ihan haka niissä. En itsekään ole mikään huono pelaaja (kiun vertaa muihin ihmisiin), mutta mieheni vain sattuu olemaan todellinen pelihai. Niinpä hän myös voittaa pelit varsin usein, sekä kahdestaan minun kanssani että isommassa porukassa.
Jostain syystä jota en itsekään tajua, minua harmittaa aina hirveästi kun häviän hänelle! Saatan kiukutella kuin lapsi, jopa itkeä. Mielestäni meillä ei oikeassa elämässä ole mitään keskinäistä kilpailua emmekä kumpikaan edes ole kilpailuhenkisiä ihmisinä. Mutta tämä pelijuttu, argh! On rasittavaa, kun teen parhaani, ja silti mies kerää lähes aina potin. Jos pelaajia on enemmän, ei minua juuri haittaa mieheni voitto, vaikka silloinkin pidän nimenomaan häntä " päävastustajanani" peleissä.
Miksi ihmeessä olen tällainen? Mies ei edes piruile asialla eikä brassaile voitoillaan. Lisäksi hän on sanonut, että minä olen hänestä hyvä pelaamaan, eli hän ei millään tavoin paina minua tai taitojani alas. Sehän tästä vielä puuttuisikin, sillä teen niin aivan riittävästi itse.
Miksi otan näin tosissani asian, joka on pelkkä leikkiä ja ajanvietettä?????
Kommentit (3)
Mutta mä häviän aina jossain Monopoli/Kimble tyyppisissä tuuripeleissä ja ärsyttää ihan suunnattomasti. Nyt ei niitä enää pelata. Kerran oltiin tuttavapariskunnan kanssa pubissa ja piti sitten alkaa pelaamaan Kimbleä. Mä sanoin jo ennen pelin alkua et tästä ei hyvää seuraa...eikä seurannut :)
äitin mies on samanlainen. paitsi että loukkaantuu jos kuka tahansa voittaa hänet...
Sen muuten lisäisin vielä, että häviän miehelleni nimenomaan loogista päättelykykyä ja " juonittelua" vaativissa peleissä, joita meillä yleensä pelataankin. Itse olisin vahvimmillani Alias- tai Pictionary-tyyppisissä peleissä, mutta mies ei tykkää niistä eivätkä ne kyllä kaksin pelatessa oikein nappaakaan. Minä taas tykkään näistä logiikkapeleistäkin, mutta kuten sanoin niin häviän niissä miehelle 90-prosenttisesti.
ap