Voi ei, joudun sektioon :(
Minulla meni ensimmäinen synnytys hyvin ja normaalisti alakautta, jäi ihan positiiviset muistot siitä. Ihan automaattisesti ajattelin toisenkin synnytyksen menevän alateitse ja odotin sitä oikein positiivisin mielin. Toissynnyttäjähän synnyttää yleensä nopeammin ja odotin suht helppoa synnytystä, kun ekakin meni kivasti ja nopeasti.
No, nyt sitten on rv 35 ja istukka on täysin kohdunsuulla. Lääkäri ei antanut enää toivoa alatiesynnytyksestä, vaan sektioaika sovitaan rv 38+. Harmittaa tosi paljon. Olisin varmaan päässyt paljon helpommalla jos olisin päässyt synnyttämään alakautta. En tiedä miten pärjään kotona sektiohaavani kanssa, kun on 1.5-vuotias lapsi vauvan lisäksi :( Isäkään ei voi pitää kuin sen 3 viikkoa isyyslomaa.
Ainoa hyvä puoli tässä on se, että ainakaan tämä raskaus ei mene niin pahasti yli kuin ensimmäinen. Silti ottaa päähän, kun olin jo niin asennoitunut normaaliin alatiesynnytykseen :(
Kommentit (22)
Minä en saa KOSKAAN kokea alatiesynnytystä. Ole iloinen siitä kokemuksestasi! Arvet haalistuvat ja kivut unohtuvat, pääasia on aina lapsi! Muista pyytää ja vaatia, että epiduraalikatetri JÄTETÄÄN SELKÄÄN! Näin saat olla täysin tunnottomana vaikka seuraavaan päivään saakka. Puudutusta voidaan tasaisesti lisätä, jos vähänkään alkaa haavaa kirvellä. Sektio pystytään nykyään tekemään kivuttomaksi. Ja sinun ei ole mikään pakko nousta ylös samana päivänä, jos sattuu. Nilkkojen pyörittely auttaa verenkiertoon.
mutta taitaa olla ainoa vaihtoehto. Itselläni esikoinen syntynyt sectiolla perätilan vuoksi. Minä olin kipeä leikkauksen jälkeen. Sain kipulääkettä selkään siihen samaan kohtaan mihin puudutus laitettiin, ja pystyin nukkumaan ja olemaan voihkimatta vasta kun lääkettä meni maximi määrä. Minut siis leikattiin yöllä. On tietysti yksilöllistä miten kipeä leikkaushaava on. Aamulla tuo kipu oli toki jo pienempää, pärjäsin tavallisilla särkylääkkeillä.
Alatiesynnytyksiä minulle on tuon jälkeen kertynyt viisi ja kyllä kivut on aina jäänyt saliin.