Junikki!

Oli pakko kirjoittaa, kun musta tuntuu, että nyt ainakin tunsin liikkeet ihan varmasti! Ne tuntui alavatsassa tosi hienoilta, mutta oudoilta. Ihan niin kuin kupla liikkuisi siellä, mutta ei puhkeaisi. Tunsin sen sohvalla maatessani. Olin aivan puhki rehkimisestä ja ajattelin palkita itseni päikkäreillä... No ei siinä sitten enää oikein uni tullut. Miehellenikin sanoin, että hiljaa, kun keskityn tunnusteluun!!!! Joko sää olet tuntenut mitään? Jos olet niin millaisia tuntemuksia ja millaisessa tilanteessa?



Torstainen neuvola oli kanssa kiva kokemus. Sydänäänet kuului vahvoina ja vaavi liikkui niin, että koko laite paukahteli. Taitaa olla aika vahva vesseli tai sitten neuvolan laite on tosi tarkka... Epäilen viimeistä vaihtoehtoa. Koska teillä on rakenneultra? Aattele, saatte sitten tietää, kumpaa odotatte! Meillä se on reilun parin viikon päästä.



Niin ja noi mun sisustusjutut edellisessä kirjoituksessa on jo historiaa. Olin lauantaina kaupungilla ja innostuin shoppaileen kaikkia pikku juttuja vaavin tulevaan huoneeseen. Vieläkin olen kyllä sitä mieltä, että se huone tehdään vasta myöhemmin!



Mutta kirjoittele taas kuulumisistanne. Oletko muuten lukenut kirjoista, että sun masussa uiskentelee jo ihan hyvän kokoinen vesseli. Pituutta on kertynyt jo ihan kiitettävästi, mutta painoa on vain pienen karkkipussin verran. Niin ja se kuulee jo, joten olkaa tarkkoina, mitä sen kuullen puhutte. Ettei tuu salat julki =)



Hyviä vointeja sulle ja vauvalle!

Nyt onkin ollut minun puoleltani ollut kirjoitustaukoa. Ei ole tehnyt mieli käydä vauvapalstalla kun olin huolissani vauvasta, turhaan onneksi. En tuntenut liikkeitä ennen kuin muutama päivä sitten, ja sitä ennen ehdin huolestua että onkohan kaikki kunnossa, varsinkin kun täällä palstalla monet hehkuttivat tuntevansa aivan selviä liikkeitä jo viikolla 16-17 tms¿ Vaikka neuvolassa oli sanottu, että liikkeiden tunteminen voi viivästyä, koska istukka on minulla vatsan puolella ¿eristeenä¿ niin enhän minä jääräpää millään uskonut :o) Kun lasta on toivottu neljä pitkää vuotta, niin näköjään huolestuu ihan mistä vaan pikkuasioista. Nyt viestistäsi huomaan, että sinäkin olet tuntenut liikkeitä suunnilleen samassa raskauden vaiheessa kuin minä eli ihan turhaan hössötin asiasta. Toivon todellakin että osaan lopettaa liian huolestumisen sitten kun vauva on syntynyt ja suhtautua ihan tavallisen ensikertalaisen tapaan. En haluaisi pitää lasta pumpulissa tai hermoilla koko ajan. Ja jotenkin tuntuukin, että olen koko ajan sitä rauhallisemmalla mielellä mitä pitemmälle raskaus etenee, että eiköhän tämä tästä.



Nyt varsinkin on todella onnellinen ja rauhallinen olo, kun olen saanut varmuuden että tuntemukset ovat selvästi vauvan liikkeitä. Tunsin ne ensimmäistä kertaa yöllä kello 4 (!) kun valvoin flunssan takia. Olen ollut muutaman päivän flunssassa ja tänään vasta alkaa elämä voittaa. Yöllä heräsin siis tosi kurjaan oloon eikä nukahdettukaan saanut. Onneksi pikkuinen päätti pelastaa tilanteen alkamalla sellaisen möyrinnän, että olin ensimmäistä kertaa täysin varma että tämä on nyt sitä! Ja sitten en saanut onnellisuudelta nukuttua :) Miehellekin piti unenpöpperöön päästä sanomaan että nyt tuntuu ;) Nyt tunnen liikkeitä joka päivä useamman kerran, mutta ainoastaan selällään maatessa. Makoiluahan on tullut harrastettua paljon flunssan takia. Meilläkin pikkuinen on liikkunut tosi vauhdikkaasti kaikissa ultrissa ja sydänäänien kuuntelussa, ja yhtä vauhdikkaalta tuntuu vatsassa.



Minäkin olen nyt ostanut ensimmäiset vauvanvaatteet, ja olemme vaihtaneet huonekalujen paikkoja niin, että vauvan huoneeseen voi sitten tuoda hoitopöydän ja tarvikkeita. Meille tulee siis periaatteessa oma vauvan huone, vaikka aluksi sinne jää vähän muitakin tavaroita. Meille jää silti makkarin lisäksi työhuone joka toimii myös vierashuoneena, huoneet ovat sen verran pieniä. Ja täytyy sanoa, että tässä malttini ei ehkä riittäisi, vaan minusta on ihanaa päästä laittamaan vauvan omaan huoneeseen verhoja ja kaikkea muuta¿ Ja toimiihan huone sitten tietysti vielä leikki-ikäisenkin huoneena ellei tule jotain syytä muuttaa. Vauvan sänky tulee kyllä aluksi meidän makkariin, mutta hoitopöytä ja tarvikkeet vauvan huoneeseen. Ja jossain vaiheessa myöhemmin vauva yritetään siirtää omaan huoneeseensa nukkumaan ja silloin loputkin muut tavarat lähtevät sieltä pois. En ole vielä ostanut muuta kuin muutamia vaatteita, mutta varmasti rakenneultran jälkeen tulee hankittua jo sitä sun tätä. Vauvan huonekin pitäisi vissiin maalata, se on ollut muutenkin suunnitelmissa. Pohdiskelin että onkohan nykymaaleissa niin myrkyttömiä vaihtoehtoja että voi itsekin osallistua maalaustyöhön. Saapa nähdä kestääkö sinulla pinna olla laittamatta sitä vauvanhuonetta¿ ;)



Kiloja oli tullut viime neuvolakäynnillä 3.5, mutta olin silloin vasta viikolla 15. Nyt kuitenkin tuntuu, että painonnousu on tosi paljon hidastunut. Vatsa kyllä kasvaa, mutta muualle ei ole enää tullut lisäyksiä, niin kuin alussa tuli... Saa nähdä millainen yllätys sitten odottaa seuraavassa punnituksessa ;)



Minäkin olen lueskellut kirjoista että vauva on jo parikymmentä senttiä pitkä ja kuulee. Se tuntuu kyllä tosi jännältä :) Mies onkin välillä käynyt huhuilemassa vauvalle ja yrittänyt tuntea liikkeitä. Rakenneultra on meillä ensi perjantaina, teillä taitaa sitten olla melko samaan aikaan? Jännää kuulla sitten ultraajan ¿valistunut arvaus¿ sukupuolesta. Ja samalla mulla tulee täyteen 20 viikkoa eli sitten ollaan puolivälissä!



Tulipas pitkä sepustus. Hyvää vointia teille molemmille, vältä flunssaa ja kirjoita kuulumisia! :o)



t. Hatti

Hienoa kuulla, että teillä on kaikki hyvin, vaikka et ole vähään aikaan kirjoittanut. Mainitsemasi pelko on ollut olemassa täälläkin, mutta neuvolan ja ensimmäisten liikkeiden jälkeen olen rauhoittunut huomattavasti. En kuitenkaan usko, että rauhoitun koskaan kokonaan. Lapsen saaminen on aina ollut elämäni suurin unelma ja kun se ei heti onnistunutkaan, olin aivan paniikissa. Nyt raskaana ollessani pelkään, että jos jokin voi vieläkin mennä pieleen. Uskotaan nyt, että molempien vatsoissa on kaikki hyvin ja nautitaan kasvavista ympärysmitoista!!!



Vatsani on kasvanut huomattavasti. Ostin viimeviikolla jopa ensimmäiset äitiyshousut, samettifarkut. Yhdet " omat" farkut menevät vielä, joten aion käyttää niitä mahdllisimman kauan. Lisäksi yhdet suorat housut istuvat hyvin, kun jättää napin auki. Eli ei kun pitkä paita päälle ja menoksi! Vieläkö sinä käytät vanhoja vaatteitasi vai oletko jo siirtynyt mammamallistoon?



Toinen tästä palstasta mainitsemasi asia on myös totta. Tuntui, että joka toisella kirjoittajalla meni raskaus kesken, joten omakin pelko kasvoi näitä sivuja lukiessa. Toiseksi tuntui, että muut tarvitsivat raskausvaatteita jo 6.viikolla ja supistukset tuntuivat heti perään. Liikkeetkin olivat muiden kirjoitusten mukaan havaittavissa jo hyvin aikaisin. Itselläni kaikki meni " normaalisti" ja mainitsemiani merkkejä on tullut vasta parin viimeisen viikon aikana. Jossain vaiheessa mietinkin, voiko kaikki muiden tuntemat supistukset olla todellisia tai ehkä hieman liioiteltuja tai onko äitiysvaatteiden tarve todella todellista. Toivottavasti en aiheuta mielipiteilläni kenellekään lukijalle pahaa mieltä, tuli vain mieleen.



Olet itsekin varmaan lukenut muidenkin juttuja. Oletko huomannut niissä edellä mainitsemiani juttuja? Mutta takaisin meidän kirjoituksiin...



Teillä on rakenneultra tällä viikolla. Mahtaa jännittää? Meidän täytyy odottaa vielä 1,5 viikkoa. On se ultra kyllä hieno kokemus!! Odotan sitä niin innolla. Te siis aiotte kysyä sukupuolta? Olisihan se asioita huomattavasti helpottava tieto, mutta jotenkin olen vieläkin sitä mieltä, että me emme kysy sitä. Tai sitten kysymme... Saa nähdä... En kyllä usko...



Väsymys on tullut nyt oikein toden teolla. Voisin nukkua koko ajan. Taidankin ottaa nyt väliunet, jotta jaksan katsoa olympialaisia vielä illalla. Mitä sun hemoklobiini on muuten ollut? Itselläni se oli alhainen jo alkaessa, joten olen syönyt rautaa jo kuukausia. Nyt, kun otan tabletin joka päivä, se on 115. En siis saa sitä korkeaksi millään. Arvon alhaisuus selittää osaltaan väsymyksenkin.



Kauniita unia ja kivaa ultrareissua teille! Toivottavasti saan loppuviikolla kuulla, kumpaa sukupuolta enemmistö teidän perheestä edustaa!

Olisikohan kyse siitä, että kun liikkeiden tuntemisaika vaihtelee paljon, niin täällä palstalla vaan tulevat enemmän esille ne, jotka tuntevat liikkeitä jo aikaisin. Kyllähän sitä itsekin mielellään hehkuttaa tänne nyt niistä liikkeistä, mutta jos niitä ei tunne, on vaan huolissaan tai ei ole mitään kerrottavaa niin ei tule kirjoitettuakaan. Ja siksi tuntuu palstaa lukiessa että ¿kaikki¿ tunsi liikkeitä jo tosi varhain, kun muut ovat hiljaisena enemmistönä? En tiedä, olisiko näin. Toisaalta ensikertalaisen viikolla 16 tuntemisssa potkuissa on varmaan mielikuvitustakin mukana.



Minua ainakin vauvan oli todella vaikea saada vakuutettua siitä että kyllä minä täällä potkin! ¿Uskon kun näen¿-tyyppinä ajattelin että kyllähän hyvällä mielikuvituksella saa kaikki vatsan möyrinnät tuntumaan vauvan liikkeiltä. Joten uskoin vasta kun tuli kunnon potkut :) Nyt potkut ovatkin vahvistuneet niin, että eilen illalla oli todella voimakasta ja myös mies tunsi ne selvästi vatsan läpi. Oli kiva päästä jakamaan se hänen kanssaan kun tähän asti on vaan itse tuntenut liikkeet.



Mulla on hemoglobiini ollut onneksi tähän mennessä oikein hyvä, 9. raskausviikolla 139 ja 15. viikolla vielä 135. Minulla on aina ollut korkea hemoglobiini ja nyt siitä on hyötyä, on sitten varaa laskea raskauden aikana. Odotusaikana on kyllä olleet herkkuja ruisleipä ja liha, se varmaan myös auttaa. Mutta ei tietysti auttaisi tarpeeksi jos olisi luonnostaan taipumusta alhaiseen arvoon.



Maha on kyllä mulla kasvanut oikeasti todella paljon eikä selvästikään ole lihomisen tulosta, sillä se tuntuu ¿kovalta¿. Olen joutunut siirtymään äitiyshousuihin jo viikkoja sitten. Meillä taitaa vatsat kasvaa todella erilaiseen tahtiin! Olen välillä epäillyt että kasvaako mulla vatsa jotenkin ¿epänormaalin¿ paljon, mutta kyllä tässäkin varmaan on isot vaihtelut vielä ¿normaalin rajoissa¿. Ensi neuvolakäynnillä kai mitataan se S-F-mitta, sitten kai kuulee miten kohdun kasvu on suhteessa keskimääräiseen. Mutta seuraava neuvola-aika on meillä vasta maaliskuun lopussa.



Nyt on sitten muutama päivä vielä jännitystä ennen ultraa. Kerron sitten mitä näkyi.



Hyvää loppuviikkoa! Ota paljon nokosia hyvällä omatunnolla!

Meille tulee pikkuinen poika!! :o) Tieto ei tuntunut aivan yllättävältä, koska jostain syystä minulla on ollutkin poikaolo, vaikka en olekaan varma ovatko tuollaiset olot kovin luotettavia. Oli kuitenkin huimaa saada kuulla sukupuoli ja nähdä meidän " iso" vauva. Ja tietysti kuulla että kaikki rakenteet ovat kunnossa! Ultra kesti aika kauan, mikä oli mukavaa. Ehdittiin nähdä kun vauva potkii ja siirtelee käsiään. Vihdoin kaiken epävarmuuden jälkeen todella kolahti että tämä on nyt totta! Nyt keskenmenon riski on enää niin pieni, että sitä on ihan turha murehtia. Vauva tuli muutenkin jotenkin vielä todellisemmaksi tässä ultrassa, vaikka toisaalta tuntui että näkee videolla vanhan tutun, kun potkujen ja liikkeiden kautta on saanut tutustua häneen jo jonkin aikaa :)

Nyt ollaan kyllä ihan onnesta mykkyrällä... :o)

Oli todella hienoa lukea kirjoitustasi! Tunnut todella onnelliselta ja miksi et olisi! Onnea poika-vauvan johdosta!



Teillä on edessä jalkapallo- ja jääkiekkoharjoituksia. Oletko jo miettinyt, mitä aiot leipoa poikien joukkueen ensimmäisiin myyjäisiin! Ja miehesi voi kertoa kaikille, että: " Tuo tuolla on meidän poika!" Minusta on aivan ihana suunnitella tulevaisuutta pitkälle ihan vain huumorilla. Suunnitelmien ei tarvitse toteutua, mutta aina kannattaa unelmoida!



Nyt tuli mullekin sellainen olo, että pitäisikö kysyä tiistaina sukupuolta!? Olen kyllä aivan varma, että se on tyttö. En osaisi kuvitella sen olevan poika, koska meidän suvussa on vain tyttöjä. Olisi se kyllä hieno tietää varmaksi, mutta kun... ??!! En uskalla sanoa vielä, että kysytäänkö me sitä. Olen niin ailahteleva, etten uskalla itsekään luottaa omiin aikaisin tehtyihin päätöksiin. Lähden muuten tiistaina pienelle matkalle (äitiysvaatteita shoppaileen), joten älä ihmettele, vaikka en pariin päivään kirjoita ultrakokemuksia. Lupaan kyllä kirjoitella siitä, kun pääsen taas koneen viereen.



Nyt täytyy lähteä syömään ja virittäytymään pronssiotteluun!



Kivaa viikonlopun jatkoa teille ja terveisiä pojalle!

Loma on ohi ja arkinen aherrus jatkuu. Löysin vaaville, kotiimme ja itselleni paljon uusia tavaroita! Miehelleni perustelin, ettei kukaan tule toimeen ilman shoppailemiani tavaroita. =) On ne niin helppoja!



Tiistainen ultra oli aivan ihana kokemus! Siellä ei pidetty mitään kiirettä vaan saimme katsella ja kysellä aivan vapaasti. Ultraaja liikutteli " sauvaa" ja kertoi meille vaavin rakenteesta. Kaikki näytti olevan hyvin ja vaavi liikuskeli pirteästi. Emme kysyneet sukupuolta vaan päätimme säilyttää jännityksen vielä ainakin jonkun aikaa.



Liikkeet tuntuvat nyt selvästi ja paljon useammin kuin alkuaikana. Oletko huomannut samaa? Onko teidän poitsulla joku aika, kun hän jumppaa eniten? Meidän vauva jumppaa aina iltaisin.



Nyt tuli kiire, kun kone piippaa akun tyhjyyttä. Kirjoittelen taas joku päivä!



Onnellista dotuksen jatkoa!