Kuinka verovaroilla voidaan antaa tämmöistä hoitoa?

Nuoren osastohoitona on intensiivihoito. Perheenjäsenet saavat nähdä sisartaan kerran viikossa. Viikonloppuna saa olla vain yhden yön kotona. Heti aamupalalla alkaa hoito. Nuori saadaan kiihtymään jos ei saa itse valita pöydästä mitä suuhunsa pistää. Pidellään sitten kiinni kahden ison hoitajan voimin. Arka nuori saadaan näin pois tolaltaan. Sitten kielletään kalliiseen kouluun meno ja suljetaan eristyshuoneeseen loppupäiväksi. Mahdollisimman vakioitu ruokailu kuulema vähentää lapsen stressiä. Kotona ja koulussa ei ruokailusta ole tehty ongelmaa, allerginen lapsi on saanut valita itse sen mikä maistuu. Ei ruokailun takia ole koskaan heitetty pois koulusta saati joutunut kiinnipideltäväksi.



Harrastuksista on pitänyt luopua - jopa musiikkia on pidetty harmin aiheena, vaikka se nuorta on aina kotona rauhoittanut. Aika käy pitkäksi. Koulukin loppuu kesken päivän. Nuorta surettaa. kun muut saavat urheilla, mutta liikunnallisesti aktiivista lasta kielletään liikkumasta stressiehkäisyn takia ja pannaan iltapäiväksi sisälle koko loppupäiväksi.



Lapsi kaipaa ulkoilemaan, mutta liikkuu kuuleman liikaa huoneessaan ja pitää rajoittaa ettei tule stressiä. Se vasta ahdistaa. On hoitohenkilökuntaa pois lomien ja sairauden takia. Eräs hoitaja selittikin ulkoliikuntakiellon syyksi hoitajapulan! Miksi nuoret eivät pääse vanhempien toiveista huolimatta kotiin arkipyhiksi tai koko viikonlopuksi vaikka on hoitajista pulaa?



Perhettä ja lasta ahdistaa se, että ei enää voi elää kotona ja käydä koulussa kotoa käsin, vaikka psykoottinen tila on jo ohi. Intensiivihoito kestää yleensä vähintään kaksi vuotta - eikä sitä ennen voi hoitoa muuttaa. Nuoren kärsimykset vain tuntuu kasvavan osastohoidossa. Hoidon mukaan ei sairaala ole lepokoti. Kotona ei lomien aikana eikä koskaan ole tälläisiä tilanteita ole syntynyt, joista lapsi nyt osastohoidossa kärsii.



On pyydetty nuorta kotihoitoon kesäksi, mutta täällä sanotaan, että lapsi tarvitsee intensiivihoitoa, jota ei voi kotona antaa. Päinvastoin omaisten vierailujakin rajoitetaan entisestään ja kesän viikoloppulomatkin näyttää olevan katkolla. On hoitoväen kanssa kärsivällisesti keskusteltu hoidosta. Vanhempien toiveet ei mene perille. Keskustelu on johtanut vain vanhempien syyllistämiseen. Täysin raitista perhettä uhataan jopa lapsen huostaanotolla. Ison perheen vanhempia pidetään kyvyttöminä oman lapsensa hoitoon. Täysin käsittämätöntä!



Kuinka verovaroilla voidaan antaa tämmöistä hoitoa, mikä ei todellakaan vastaa lapsen tilaa?Onko tyytyminen diagnoosiin ja hoitoon, joka tuntuu perhestämme täysin sopimattomalta? Ei ihme, että hoitojärjestelmä on konkurssissa, kun 500 eurolla päivässä annetaan väärää hoitoa. Kukaan ei näytä haluavan ottaa vastuuta tilanteesta. Eikö todellakaan vaihtoehtoja ole?