Odotan nelosia! Pelottavaa!
En tiedä oikein mitä ajatella.. Rv. 12 menossa. Kaikki on hyvin ja ultrassa sykki neljä pientä sydäntä. Pelottaa kovasti.
Lääkäri sanoi että pyrimme siihen että raskaus kestäisi rv. 32 asti, mielummin tietysti pitenpään.
Kotona ja 3v. kaksoset jotka syntyivät rv. 34. Täydellinen ylläri kyllä tämä nelos raskaus.
Onkohan täällä muita jotka odottanut nelosia tai " edes" kolmosia? Miten on mennyt?
-Erika-
Kommentit (159)
missä purkissa oikeen olette eläneet, provohuutelijat?
se, että raskaus alkaa monikkoraskautena EI TARKOITA että se päättyisi kaikkien syntymään, valitettavasti.
on erittäin todennäköistä, ettemme tänä vuonna lue lehdestä nelosten syntymästä, eikä se tarkoita että ap valehtelisi! se vaan tarkoittaa, että kaikki eivät selvinneet hengissä.
toivottavasti kaikki sujuu hyvin, ja suomeen saadaan neloset! :)
tieteen kuvalehdessä oli muuten muutama vuosi sitten juttu, jonka mukaan joka 10 raskaus alkaa kaksosraskautena. näitä ei vaan aina saada selville, koska useimmat käy ensimmäisessä ultrassa vasta rv12 eteenpäin, jolloin toinen on jo saattanut surkastua tai vuotaa pois.
jos jopa joka kymmenes raskaus alkaa kaksosraskautena, ajatelkaa kuinka moni saattaa alkaa kolmos- tai nelosraskautena?
Itselläni on kolmoset mahassa ja tosi hyvin on mennyt,nyt viikkoja 27+3. Eilen kävin juuri ultrassa ja siellä oli hyvin,kohdun suukaan ei ole auennut vaikka on ollut ihan pieniä supistuksiakin. Kotona onneksi saan olla niin pitkään kuin vain mahdollista ja toistaiseksi en ole saanut edes minkäänlaista liikkumiskieltoa,paitsi on kehotettu ottamaa rauhassa.
Mites sulla on noitten istukoiden ja pussien kanssa?
Mulla ainakin on ollut kolmosuuden toteamisen jälkeen vk 15,17 ja 21 vain ultrat.neuvoloita oli 16 ja 20 viikoilla. Ton viikon 21 jälkeen olen juossut joka toinen viikko neuvolassa ja joka toinen ultrassa,ja kohta kuulemma vain lisääntyvät.
t.kolmosia odotteleva
Kiva kuulla että sinä olet päässyt noin pitkälle jo. :) Antaa toivoa kyllä minullekkin.
Mulla on tosiaan ollut noita ultria tosi tiuhaan, ollut aika rankkaa juosta sairaalassa ja neuvolassa koko ajan.. Ei ole 100% varmuutta miten vauvat " sijoittuvat" mahassa. Mutta kaksi istukkaa on ja epäilevät että olisivat pareittain kahdessa pussissa. Kalvojen rajat ovat epäselvät, kuulema selviää varmasti vasta synnytyksen jälkeen kun patologi on sikiöpussi/pussit tutkinut. Ultralla näkyy aika huonosti koska minulla tuota massaa on muutenkin.. Mulla varmaan mennyt lääkäri reissuilla aina puolet ohi korvien, en koskaan ymmärrä mitä ne selittää.. Neuvolassa yritän sit aina kysellä " suomen kielellä" mitä mikäkin tarkoittaa, mut neuvolatätikään ei oikein tunnu ymmärtävän kaikkia termejä!? Äippäpolin lääkärikin vaihtuu joka ikinen kerta ja aina jokainen puhuu vähän erillailla mitä siellä mahassa näkyy.. Mut no mulle on tärkeintä että tiedän edes sen onko siellä masussa kaikki ok vai ei.
-Erika-
Sanoit, että olet iso ihminen jo alun pitäenkin. Meillä Isoillahan ei niin selvästi tuo vatsan pyöristyminen erotu.
Päätin minäkin nyt sitten kuitenkin kirjoittaa vaikken oikein tiedä uskoakko tätä tai uskotaanko minuakaan.
Mulla siis huomenna sektio edessä jolloin raskausviikkoja täynnä 35! En olisi koskaan kuvitellut pääseväni näin pitkälle,mutta niin siinä vain nyt sitten kävi. Sairaalassa olin tarkkailussa rv:t30-33,mutta pääsin sitten kotiin kun rv 34 tuli täyteen ja vauvat saivat luvan syntyä.
Alun perin sektio aika oli varattu tasan viikon päähän,mutta lääkärin vilkaisu eilen alapäähäni tuotti sen tuloksen että lapset leikataan jo huomenna,koska tilanne on se että olen 4 cm jo auki ja synnytys voi käynnistyä hetkellä minä hyvänsä. Olisi ottanut jo minut sisään eilenkin,mutta sain sitten hyvän puheen jälkeen kuitenkin jäädä kotiin odottelemaan. Eikä mitään tunnu tapahtuvan,supistelee kyllä mutta ei mitenkään kivuliaasti.
Lasten painotkin olivat jo suht hyviä A= 2000g,B=1930g ja C=1950g.
Kyllähän tätä mahaa onkin jo kannettu tässä hyvä tovi ja se on niin suuri että mielelläni siitä luovunkin.
Tsemppiä erikalle jos satut tätä lukemaan, kyllä kolmos raskaus voi sujua joskus hyvinkin, minä olen siitä elävä esimerkki:)
T:Kolmosia odotteleva 34+6
Kysyn, etta ovatko nama kolme sinun ensinmaiset lapset, vai onko sinulla lapsia jo ennestaan?
Että kyllä tässä kaikki meni vaihtoon,autoa ja asuntoa myöden kun kolmas vauva osoittautuikin kolmeksi vauvaksi. Mutta elämä on, ja usko on vakaa siihen että eiköhän siitä vauva ajastakin hengissä selviä niinkuin tästä raskaudestakin on näin hyvin selvitty vaikka kaikki muuta väittivätkin.
Olen itse yksi kolmosista. Meitä on kolme tyttöä. Nyt ollaan jo lähes kolmekymppisiä. Kaksi asuu samalla paikkakunnalla ja yksi eri. Kolmossisaruus on ollut pääasiassa ihanaa. paljon ollaan nyt aikuisena asiaa mietitty ja iloitaan lämpimistä ja superläheisistä sisarusväleistä. Kun ja jos koet joskus riittämättömyyttä kolmosten kanssa, niin muista, että lapset kasvattavat myös toinen toisiaan ja heillä on aina joku, joka on kokenut aian saman ja samaan aikaan. Vastaan mielelläni kysymyksiin, jos jotain on.
On tosiaan tuki ja turva aina siinä lähellä. Ystävälläni on kaksoset jotka juuri 2 vuotiaana aloittivat päivähoidon ja senkään aloitus ei ollut paha paikka kun sisko oli mukana koko ajan turvana. Muutekin ovat hyvin itsenäisiä olleet aina.
Minä varmasti tulen kokemaan monet kerrat turhautumista ja vaikka mitä, se minua tässä hommassa pelottaakin kun olen jo edellisten kanssa ollut tosi uhrautuva ja täysi painoinen äiti,niin että miten pääni käy. Kun en voi olla kuitenkaan kolmessa paikassa samaan aikaan jne. Mieheni kyllä jää isyyslomalle ja sitten kahdeksi kuukaudeksi hoitovapaalle,mutta kuitenkin meillä on isommatkin lapset jotka tarvitsevat huolenpitoa.
Kannattaa pyytää myös ulkopuolista apua, jos tuntuu, että ei jaksa. Äitini eniten harmittelee sitä, kun ei itse ajoissa pyytänyt. Oli vissiin aika väsynyt meidän kolmosten kanssa. On puhunut nyt vasta myöhemmin eli kun on oltu reilusti aikuisia ja ymmärretään enemmän .
Äitini muuten teetti puusepällä sellaisen sängyn, johon kolme vauvaa mahtui vierekkäin nukkumaan. Eli ei erottanut meitä heti eri sänkyihin. Luulen, että se oli vauvojen kannalta hyvä. Olen jostain lukenut, että monikkosisaruksilla on jonkinlainen symbiootti suhde myös toisiinsa ja tämä symbioosi voi osaittai korvata äidin ja lapsen symbioosia. Toki ei tietenkään korvaa, mutta tukee.
Voimia sinulle ja miehellesi. Meistä on ainakin tullut reippaita ja sosiaalisia, elämässäpärjääviä aikuisia. Älä huoli ja tee parhaasi, se varmasti riittää. Järjestä itsellesi aikaa nukkua edes kerran viikossa. Sitä äitini onsanonut, että se on neuvo kaikille monikkolasten äideille. Vaikka, mikä olisi, niin järjestä niin.
Ai niin ja jo nyt sanon, että laita lapset eri luokille, kun menevät kouluun. Sisarsymbioosista ei muuten pääse eroon ja ei kasva itsenäiseksi. Me oltiin eri luokilla ja se oli ensiarvoisen tärkeää, vaikka silloin kun koulu oli alkamassa, niin luonnollisesti haluttiin samalle luokalle. Onneksi äiti oli pitkänäköisempi.
Onnea!
miten meneteltiin?
Onnea tyttösistä!
Ja te epäilijät ja provoa huutavat, olette täysin typeriä! Epäilettekö kaikkea ja minkä takia? Tekeekö se teistä parempia ihmisiä, kun provoa huutelette? Kyllähän me kaikki tiedämme, että netissä voi valehdella mitä vaan.. Mutta jos ei usko mitään.. Mitä se auttaa.. Ei kyllä minua harmita vaikka jokin juttu osoittautuisikin provoksi. Mitäs siitä jos on jännä juttu ollut!
kiva saada tietää tarinan päätös.
...sairaaloissa langaton yhteys, että pytyy läppäriä käyttämään? Tuli vaan mieleen kun ap sieltä sairaalasta läppärillä viestejä lähetteli. Tai ehkä sitten vaan Porvoon sairaaloissa on...?
Vierailija:
Kaikilla väliviivanimi, oiskohan juuri Erikan triplat?
ja wlan on useissa paikoissa nykyään, siihenhän ei kännykkää tarvitakaan.
Toivottavasti erika ehtii taas koneelle pian :)
Jotkut ne on erittäin hedelmällisiä. Kuinkahan monta nelosta syntyy vuodessa, ei varmaan edes joka vuosi.