Keskustelitteko jo eilisestä Dr.Philistä?!

Ihan tavallisia asioitahan ne lopulta ihmetteli, jenkit vaan tekee niin ison numeron kaikesta pienestäkin.

luulivat ettei vauva muuta elämää mitenkään! Että matkustelu, työnteko jne jatkuu täysin ennallaan. Tai se että olivat jo nyt huolissaan että jos lasta ei kiinnosta samat asiat kuin vanhempia....

Ei tainnut hieno businessnainen rukka tietää että se synnyttäminen on rankkaa puuhaa eikä niin siistiä, siellä voi kakka lentää tai ärräpäitä päästä suusta!

mistä voi nyt tietää mikä silloin itteensäkään enää jaksaa kiinnostaa.

Melkein itkua väänsi kun oli VATSA KASVANUT! oli rv 22 menossa....!!

Ja oli niin kauhuissaan että kiloja tulee. Hei haloo, tottakai niitä tulee!

ettei kukaan vaan luule että on LIHAVA! Heh heh!

Mitä sille oli tullut painoa, pari kiloa?!

Tollaset naiset reagoi raskauden muutoksiin kehossaan voimakkaammin kuin nuoremmat, joilla ei ole päässyt syntymään niin vahvaa kehosuhdetta.

Make a commitment to follow through every single time they misbehave.

They have to understand with 100 percent accuracy what is going to happen when they misbehave. You have to make a commitment that no matter what, everything stops and the isolation is immediate, relevant and short term. If it happens at 1:00 in the afternoon, the consequence occurs at 1:01, and is over by 1:05. You have to interrupt the disruptive behavior every single time with something that they do not value. Once you establish that, the behavior will extinguish.





# Biting

Kids bite because they' ve run out of socially acceptable ways to express themselves. They don' t have a big vocabulary. They' re either scared or frustrated, and they feel powerless. They are very oral at that time so they bite, usually other children. It doesn' t make it OK, but you should understand the motivation of the behavior.



# Sharing

Don' t ask a 2-year-old to share. They do not understand the concept of sharing at this point, and until they are 4, it is unfair to expect them to share. If you know there' s a toy that is going to be a problem, don' t take it to a place where there will be other kids.



# Throwing food

As egregious as this is, some of it is normal. Kids are exploring. But if there' s a pattern developing that is pretty consistent where your child finishes eating, then starts throwing, the child needs to predict the consequence of his or her actions. They need to understand that they have to get out of their chair and clean the food up.



# Screaming in restaurants or other public places

You have to be prepared to drop everything and walk out of the restaurant. And not the entire family. Your child needs to understand that, " Daddy and my little brother get to stay and have a nice dinner, but I have to go out and sit in my car seat in the car with Mommy who is ignoring me."



# Running away from you

Chasing your child is like a game of tag with them. Of course, you want to do what you can to keep them out of the street. Let them know that they cannot run away. If they run, put them back in the stroller. If you put them on the ground and they take a step, grab them back up and communicate that they cannot get back down until they can stand there.



# Excessive crying

Kids often keep crying as long as it seems to work for them. It is a powerful form of communication for them, and they won' t move to the next level until you require them to do so. Are you rewarding you child with comfort and attention when they cry? Feeling guilty and reassuring a crying child can shape them to cry to get rewards. Make those rewards contingent upon good behavior and you' ll shape it with as much efficiency as you did the crying. Try ignoring the crying. And rather than assisting them in response to tears, you could say, " We' ll be glad to help you when you can pull yourself together and ask for help in a big boy voice." The message being: it' s not good to cry about small things.

Vierailija:

luulivat ettei vauva muuta elämää mitenkään! Että matkustelu, työnteko jne jatkuu täysin ennallaan. Tai se että olivat jo nyt huolissaan että jos lasta ei kiinnosta samat asiat kuin vanhempia....

vähän jännittää et mitä käy sitten kun/jos miehen 3-kymppinen veli kera vaimonsa tekevät lapsia, et tuleeko siitä samanlaista...veli jo paineessa et byääh, en pääse etelään!!!

Toihan on tyypillistä, että muutos pelottaa ja se purkautuu eri tavoin. Enpä usko, että Dr Phil pariskuntaa lopulta hirveästi harmittaa, jos eivät pääse samalla tavoin enää matkustamaan. Jännitys vaan purkautuu heillä tuolla tavoin.

Mun mielestä siinä on jo kyllä vähän murehtimistakin!!



Itse olen paljon pidemmällä ja paaaljon vähämmän on tullut painoa!!



Aika hauska ohjelma sinänsä!!

Itse olen yli 30 v ja lapset jo niin isoja enkä enää halua vauvoja juuri siksi kun tiedän mitä se meinaa. On vauvat mun osalta tehty! =)

Sehän just heijastaa sitä, että pelkää oman elämän menettämistä ja sitä muutosta mitä lapsi tuo. Sitten ei enää makoilla etelän rannoilla raukeena vaimon kanssa...



Tod. ärsyttävää pinnallisuutta ja itsekkyyttä!!!





T. Olikos se nyt sit 15

mutta ihan hyviä juttujahan siellä tuli ja parempi tuossa vaiheessa asiaa miettiä.



Painon suhteen ymmärrän hyvin haastateltavan paniikin. Toki tiedän, että niitä kiloja kertyy, mutta ikänsä painonsa kanssa tapelleena, on kamala katsella neuvolan vaakaa, kun joka kerta sitä painoa on tullut lisää. Viikkoja itsellä kasassa 26 ja painoa on tullut melkein 10 kiloa. Ihan normaalissa mennään neuvolan mielestä, mutta itseä hirvittää. Ihan turha siinä on kanssaihmisten tulla viereen syyllistämään.



Sit siitä synnytyssaliasiasta. Nyt täytyy muistaa, että kyseessä oli amerikkalainen perhe, ja amerikassa monet asiat ovat hyvinkin erilaisia suomaliseen menoon tottuneelle. Siellä ihan oikeasti on yksityisiä sairaaloita, joiden synnytyshuoneeseen voi ottaa (toki rajatun määrän) mukaan sukulaisia.



Onhan se hassua, että kuvittelivat, ettei elämä muuttuisi vauvan myötä. Totta kai se muuttuu, mitä vanhempana homman aloittaa, sitä rankemmalta se yleensä tuntuu. Muistetaanhan kuitenkin, että ohjelma on amerikkalainen. Siellä ei ole samanlaista neuvolajärjestelmää varmistamassa tulevien vanhempien pilvilinnojen sortumista kuin meillä täällä Suomessa. Ja sitä paitsi, kuinka moni on ihan oikeasti tietoinen siitä, kuinka pahasti maailma järkkyy esikoisen synnyttyä. Siis ihan oikeasti?! Kyllä se haavevauva on suomalaisillakin puoli vuotias, hymyilevä ja hiljainen, sosiaalisesti hyväksyttävä tapaus. Harva suostuu päiväunillaan haaveilemaan mistään muusta.