Miten muka uskallamme????

jos lapsi on toivottu ja haluttu ja teillä on varaa niin tee! jos tuntuu noin saakelin vaikeelta niin älä!



as simple as that.

odotelkaa vuosi tai pari...Esikoinen on jo päässyt vaipoistaan ja syö/pukee itse. Sekin on pieni helpotus äidin elämässä ;)

Meidän lapsilla on ikäeroa 5v. Isompi ehti olla hoidossa pari vuotta ja me saatiin rahatilannekin tasautumaan hyvin :)

Niin johan sulla on vanhempi lapsista eskarissa, joten se niistä hoitomaksuista... Tee nyt kun vielä saat lapsia..

Tuntuu vaan siltä, että nyt ois oikea aika, mutta toisaalta miettii jaksamista...

Jos tila ei riitä, sitten muutatte isompaan, ei se välttämättä kalliimmaksi tule jos sijainnilla ei ole niin väliä.

Otatte vakuutuksen uudelle lapselle, niin voitte käyttää yksityisellä.



Älä ota elämää niin vakavasti, asioilla on tapana järjestyä :)

Toisaalta kun haluisin, ettei lapsilla olis ihan kamalan suurta ikäeroa. Olisi kiva kun voisivat leikkiä yhdessä ja olla myös ystäviä. Mieheni veli on häntä 4 vuotta vanhempi ja hän kertoi etteivät he oikeastaan leikkineet koskaan yhdessä, kun mieheni tuli leikki-ikään, isoveli oli jo sen verran iso poika, että pihalta löytyi omat kaverit...



Kyllä tää tuntuu niin vaikeelta...En halua tehdä hätiköityjä päätöksiä



-ap

Eiköhän se ole rahallisesti huonompi tilanne jos jään kuopuksen kanssa kolmeksi vuodeksi kotiin..? Luulen että tilanne olisi parempi kun olisivat molemmat hoidossa. Mitenköhän paljon sitä sisaralennusta tulee??



Täytyy myöntää etten ole muutenkaan kotiäitityyppiä, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö rakasta lapsia ja toivoisi edelleen sitä yhtä lisää...Eli kolmen vuoden kotonaolo ei minulle oikein sovi.



Tämähän on todella iso asia ja päätös ja minusta se kuuluisi ottaa vakavasti. Pohditaanhan tässä sitä, että tuodaanko tähän maailmaan ja perheeseen aivan uusi IHMINEN!! Se vaikuttaa loppuelämäämme!



-ap

Olen huomannut, että yhden ja kahden lapsen äidit on suurimpia valittajia.

niin älä tee lasta, mutta jos ajattelet lastasi tee sisarus ja heti.....

itselläni on 5v. nuorempi veli eikä me edes tunneta toisiamme, hän on nyt murkku-iässä ja minä perheellinen, eipä hirveästi yhteistä..... olen kateellinen niille joilla on suunnilleen samanikäisiä sisaruksia kun niistä on seuraa koko elämän ajan, senkin jälkeen kun vanhemmat kuolee ja avioeron sattuessa yms. kriiseissä.



sisaruussuhde on kuitenkin elämän pisin suhde!

Tuon tiedänkin. Itselläni on kaksoissisko, joka on aina ollut paras ystäväni ja perheeseen kuuluu vielä 3 vuotta vanhempi isoveli, jota näen ehkä kymmenisen kertaa vuodessa sukulaisilla ja juhlissa. Tullaan ihan hyvin toimeen, mutta ei ole paljoa yhteistä edelleenkään, vaikka näin aikuisena tuo 3 vuotta ei pitäisi enää vaikuttaa.



Sen takia tämä nyt stressaakin niin paljon kun päätös pitäisi tehdä nopeasti. En todellakaan halua lapsilleni suurta ikäeroa. Onhan siinä toki se ilo ( niinkuin joku jo mainitsikin ), että esikoinen osaisi jo pukea ja laittaa itselleen joku välipala yms. jos odottaisi pari vuotta lisää. Mutta sehän olisi vanhempien etua, ei lapsien, eikö??



Jos kevään / kesän aikana alkaisimme yrittämään ja lapsi syntyisi vaikka -07 keväällä, niin lapsille tulisi 3v ikäeroa, onko hyvä vai liikaa??



Mä oon tälläinen tyyppi joka tahtoo tehdä kärpäsestä härkäsen.. ;O)



-ap

Niin,en nyt oikein ymmärrä mistä kiikastaa? Miehesi ei siis halua lisää lapsia? Kysymykseesi on hankala vastata,siis siihen uskaltaako tehdä lisää lapsia ;). Meillä ei olla suunniteltu asioita liikaa,toka raskaus oli vahinko (ihana sellainen).Lapset eivät ole sairastelleet juuri lainkaan,vaikka ovat olleet hoidossa (ei yhtään korvatulehdusta kenelläkään).Elämä on muutenkin tosi ihanaa kolmen kanssa,5v ja 6v leikkivät keskenään ja vauva seurailee heidän touhujaan.Vauvan hoito sujuu rutiinilla enkä stressaa tyhjänpäiväisistä asioista.Kuopus on nukkunut täydet yöt 3kk lähtien.Uusi raskaus on aina " hyppäys tuntemattomaan" ,kukaan ei voi ennustaa millaisen lapsen juuri sinä saat :) .Jos mieli tekee toista lasta niin antaa palaa,kaikki muut asiat järjestyy.