*SYYStaaperot-04 TORSTAI*
Kommentit (34)
En ole oikein ollut linjoilla viimepäivinä,joku ihme alavireisyyskausi mulla meneillään. Ehkä liittyen parisuhteeseen. mua on jotenkin ahdistanut kun mä olen ollut meidän elämässä se " moottori" kaikkien asioitten suhteen ja mies tullut vähän niinkuin perässä,että oon alkanut miettiin mitä mies oikeasti haluaa. No ollaan naimisissa ja meillä on lapsi ja ostettu asunto,että kyllä kai mies tätä kaikkea on halunnut,heh,ei olla pakotettu naimisiin. Mies on kai vaan " hidas hämäläinen" näissäkin jutuissa.
Ehkä keskustelu kakkosesta on aikaansaannut tämän,mies on ilmoittanut ettei ole valmis ja mua kismittää se kauheasti.kun on ikää ja tiettyjä terveydellisä riskejä minulla, niin oikeasti ei passais kauheasti odotella,taikka voi olla että jää tekemättä....mutta en haluis olla taas se joka ajaa asioita,haluisin että mies haluis. ja vaikka onhan tämä vauvaaika ollut miehellekin raskasta,niin kyllä se lapsenteko ainakin fyysisesti on minun kroppaa enempi rasittanut....niin kyllä ärsyttää
kirjoitin eilen miehelle ajatuksistani kirjeen,myönnän et parisuhderintamalla vois itsekkin vähän panostaa,kerran on oltu kaksin jossain,naantalissa yksi yö häämatkalla. että jos vaikka alkais järkätä helsinkiin hotelliviikonloppua ilman lasta.....jos vaikka mies innostuis...
Lempi-Ilona,en aivan jaksa uskoa teoriaan korvakierteestä ja päihteidenkäytöstä. Kun pienet lapset kuitenkin sairastaa paljon......jos vanhempi kuitenkin on läsnä ja apuna,vaikka kipua ei voi täysin poistaa,pitää sylissä ja lohduttaa. Ei,en usko moiseen!!!!!ehkä sitten jos infektiokierteisen lapsen koko perhe uupuu ja äiti väsyy,perhe on kriisissä,jne....
On niin monta juttua jossa voi mennä pieleen ja äitinä pitää pelätä että lapsi menee hungingolle....huh
No,nyt kakkavaipan vaihtoon.
Pienille ja isoille iloa taas uuteen päivään ja siunausta javoimia kaikille joilla pienet sairastaa taikka onmuita murheita,isoja tai pieniä
tiivii ja vilho
pakko tarttua tähän heti:
Illalla luin Irene Kristerin parisuhdekirjaa Tule lähelle, mene pois. Ihan ok, paitsi että yöllä näin pahaa unta parista lauseesta. Ne menivät kutakuinkin näin: Monet päihteiden väärinkäyttäjät ovat sairastaneet lapsena paljon ja taustalta löytyy tyypillisesti vaikea korvatulehduskierre. Varhainen sairastaminen murentaa lapsen perusturvallisuutta ja uskoa siihen, että äiti voi poistaa kivun.
Ei siis niin päin, että monille lapsena sairastaneille tulee päihdeongelma :) Saati että kaikille :) *sanoo moniallergisen korvalapsen äiti* Mutta ei ihme, että tuollainen aiheuttaa painajaisia... Auts!
Olin eilen Väkkärän kanssa allergiasairaalassa. Kuun lopussa mennään osastolle tekemään antibioottialtistus. Minua vähän hirvittää. Ei altistus itsessään, onhan siellä apu lähellä jos jotain dramaattista sattuu, vaan se, että viimeisestä ab-kuurista lähti kuusi ruoka-ainetta kymmenestä " tauolle" . Reilu kolme ja puoli viikkoa lääkkeen lopettamisesta oli saatu yksi takaisin, sitten tulikin keuhkokuume.
Rs-virus tässä talossa alkaa hellittää; jos olisin töissä, olisin jo töissä (enkä sairaslomalla). Eilen en päästänyt Väkkärää rattaista pois ollenkaan kun oltiin a-sairaalassa, vaan annoin rattaisiin lelun jonka ennen lähtöä pesin. Toivon, että säästettiin joku lapsi sairastumiselta kun ei saa syödä Väkkärän " jämiä" . Oma olo alkaa olla ihmismäinen, viime yönä sain nukkua heräämättä kesken unien. Toissayö olikin ihan sieltä minne ei kuu valaise, nukuin 2x 2 tuntia. Ei ollut järin raikas ja teräväpäinen olo aamulla klo 8 lääkärinvastaanotolla :) Olisin tarvinnut jonkun adjutantti-tyyppisen seuralaisen kertomaan lääkärille, että oikeasti tuo on ihan yhteiskuntakelpoinen ja vaaraton ympäristölle, vaikka sekavalta vaikuttaakin eikä muista mitään, mitä kysytään...
Hehe, lääkäri kiinnitti huomiota pojan a) kulmassa olevaan liimattuun haavaan, b) lukuisiin mustelmiin pitkin päätä ja c) takaraivolla oleviin naarmuihin. Tähän yhdistetään meikkamaton äiti, tukka likaisena (Väkkärä heräsi 4:45, en Todellakaan ehtinyt ennen sitä suihkuun), ensimmäinen pimeästä makuuhuoneesta käteen osunut pusero (mies ja Pyörsky nukkuivat, en halunnut herättää kun yö oli ollut niin kamala) ja Kate Moss -tyyppiset mustat silmänaluset sekä lukuisat emmä-muista-kun-mä-en-oikeen-oo-nukkunu -vastaukset.
Epäilen, että joko meille viritellään osastolle kameravalvonta tai sitten saan päiväkaffeseuraksi sosiaalitätejä :)
Mies vei eilen aamulla kolmikon Ykkönen, Kakkonen ja Pyörsky äitini helmoihin, jäivät yöksi (lapset, ei mies :)). Kotona oli aivan aavemaisen hiljaista, kun Väkkärä nukkui päiväunia. Ja nyt aamulla Väkkärä on tehnyt paljon keskimääräistä enemmän pahoja kuin yleensä. Vaikka on kiva, että välillä on rauhallista, niin vielä kivempaa saada meluisa trio takaisin kotiin :)
Tulipa omaa napaa.... Emmämuistamitäolentäältälukenut, mihinpitikommentoida....
Ei taas oo ehtiny yhtään kirjoitella. Pinot olen kyllä käynyt lukemassa.
En oo raskautta vielä kenellekkään paljastanut ja yritetään pitää se salaisuutena np ultraan asti.
Väsymys senkun jatkuu ja paha olo. Ihan tuskaa olla kaupoissa kun niissä niin paljon pahoja hajuja.
Veetillä on nyt alkanut kova juttelu vaihe. Monista sanoista saa jopa selvää. Kaakki=karkki. karjuu mummoille ja vaareille kaakkii, on tottunut että niiltä saa kaikkea hyvää. Kakka sana on myös uusin. paljon alkaa jo sanoja Veetillä olemaan halussa.
Tänään aattelin jos vaikka jaksais uimaan lähteä Veetin kanssa.
Nyt hermostui Veeti, pitää mennä.
Öttis, Veeti ja masuasukki rv 5+ jotain
Se oli siis painajainen, ei uskomukseni. Minen myöskään suostu reaalimaalimassa moisia liikaa miettimään, on muutakin ajateltavaa. Sitä paitsi kaiken mahdollisen ja mahdottoman pelkääminen on aika ahdistavaa elämää. Mutta joo, auts, ei-niin-kivoja juttusia lukea.
En edes viitsi mainostaa, että edelleen täällä... ei siis mitään tuntemuksia. Yliaikaiskontrolli siis vasta ens viikon torstaina, joten siihen asti saatten nauttia päivittäisestä seurastani.
Tuttis, minäkin jo tahtoisin niin kovasti nähdä, millainen tyyppi masussani piilottelee. Ja kiva, että ootte saaneet puhuttua miehen kanssa. Miehet nyt vaan on niin yksinkertaisia joskus, ne osaa kyllä olla lasten kanssa ja olla niille ihana, mutta parisuhde-kotityöt akseli silloin on ihan unohduksissa. Mutta se johtunee ihan miesten putkiaivo-rakenteesta, että ei voi keskittyä kuin yhteen asiaan kerrallaan. Ehkä se menee näin ?
Tiiviille myös tsemppiä parisuhde-asioihin. Itse kullekin tekisi kyllä hyvää kunnon kahdenkeskeinen parisuhde-viikonloppu. Meillä kun T:n syntymää ennenkään ei ollut sitä kahdenkeskeistä aikaa rakentamisen takia. Nytkään ei ole valoa näkyvissä sen asian suhteen... niin että saa vaan kysellä että mikä parisuhde?!
Pönkyrälle onnea uudesta taidosta. Joko muuten T-P:n Onni kävelee? Nyt on mennyt pikkuisen ohi vissiin tässä hormoonihuurussa. Sortsi...
Ayapin kuvaukselle omasta ulkonäöstä pisti ihan ääneen nauramaan, niin kuin olisi itseään peiliin katsonut :D Lajitoveri!!!!
Jospa tämä sairastaminen alkaisi kohta riittää. Isoveikka oksensi vielä eilen illalla ja eilen päivällä oli kuumeessa, mutta yö meni jo hyvin ja poika on pirteä ollut tämän aamun. Onneksi pidennetty vkonloppuvapaa tulossa, niin saa vielä kunnolla levähdellä. Uskon, että saan itsekin olla kotona (huoh!). T:n räkätauti tosin ei ole helpottanut, päin vastoin räkää tulee entistä enemmän ja se on paksua, yöks!
Mutta nyt taidan suoriutua ihanien kotitöiden pariin. Pyykit huutavat suorastaan pariinsa ja koiran karvoja on lattialla ainakin kaksi kuutiollista. Mies saisi kyllä trimmata nuo koirulit, että menis taas muutaman kuukausi karvattomana. Trimmattavan koirarodun hyvä/huono puoli: kolme-neljä kertaa vuodessa saa nyppiä tai ajella karvat veks, isotöistä hommaa, menee aikaa noin 3 tuntia per koira. Mutta sitten sitä kestääkin pari-kolme kuukautta, että ne ei tiputtele karvoja pitkin kämppää. Kaksi koiraa = kaksinkertainen määrä karvoja. Akvaariokalat on siinä mielessä huolettomampia, kun ne ei karvaa eivätkä sotke, puhumattakaan että niitä pitäisi ulkoiluttaa. Mutta se akvaarion puhdistus... Ruokaakin pitäisi varmaan laittaa, mutta mitä, kauppaan ei ole muka keritty tällä viikolla, pakastimesta pitänee taas jotain yrittää kaivaa.
Sellaisin miettein tänään aamusta. Huomaako muuten, että olen saanut nukuttua kunnolla viime yönä?
Mimmu, the möhömaha 40+4 sekä sairaat poijjat
Typsy kaipasi aamuyöstä turvaa (=tarvitsee äidin käden nipisteltäväksi), joten vähän kesken jäi unet. Jäi ilmeisesti miehelläkin, sillä jouduin ysin maissa herättelemään, että meinaako mennä töihin... Onneksi on tavallaan liukuva työaika, mutta pitkä aamu kotona tarkoittaa, että tulee vasta myöhään illalla takaisin :-(
Mimmu: mielellään sua joukoissa pidetään, vaikka tiedän, että tuntuu varmaan jo tukalalta ja kärsimättömältä :-) Mielellään myös kuullaan, että koska oot menossa ja minkä kanssa tuut kotio.
Lempo: kiva, että Pönksy naureskelee yöllä - paljon mukavampaa kuin itku. Uudet taidot ja tiedot ilmenevät monin eri tavoin :-)
joten tuli nopea lopetus / lähetys...
Keilin & Tuholais-Typy
Viime yö oli parempi, ei ollut kirkumista eikä muutakaan häiriötä, mutta Lilli heräsi miehen herätyskelloon kuuden jälkeen ja vaati päästä viereen. Jatkettiin siinä sitten kylki kyljessä unia melkein kymmeneen asti :-/ Se siitä että oltais saatu rytmejä paikoilleen eilisen aikaisen herätyksen avulla.
Leikkasin eilen sormeen leipäveitsellä, auts! Nyt kirjoittaminen tuntuu ikävältä, tiskaamisesta ja Lillin pyllyn pesusta puhumattakaan. Ja siivotakin tänään pitäisi, siis ihan aikuisten oikeesti, kun anoppi ja appiukko on tulossa huomenna remonttiavuksi. Ohjelmassa on olohuoneen, ruokailutilan ja keittiön katon uusiminen ja keittiökaappien purkua, kokoamista ja kiinnittämistä. Ei siis varmaan tule aika pitkäksi...
Mimmun kuulumisia odotetaan täälläkin joka päivä jännityksellä. Paranemista jo sille isollekin pojalle, kurjia tuollaiset vatsataudit. Toivottavasti sinä ainakin säästyt siltä.
Ayap, toivottavasti allergiatestit menevät hyvin ja Väkkärälle jää einestä vielä niitten jälkeenkin. Komppaan ayapia ja Lempoa tuossa sitaattiasiassa, kyllä kirpaisi itsekutakin. Auts.
Tuttis, hyvä että sait puhuttua miehen kanssa, toivottavasti saatte solmut selviämään ja arjen sujumaan. Ja sinäkin saisit vähän lomaa joskus.
Äh, nyt on pakko aloittaa siivoaminen. Ei huvittaisi.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
T. Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥
Meillä on tänään pakollinen vapaapäivä. Nöösä alkoi eilen ruuan jälkeen yökkäillä eikä ruoka oikein maistunut. Yöllä ilmeisesti sattui välillä masuun, kun oli hyvin katkonainen ja itkuinen yö. Tänään ei ole ulos tullut mitään, mutta yksi yökkäily havaittu. Toivottavasti tauti hellittäisi pian.
En tiedä muistanko mitä piti kommentoida, mutta katsotaan¿
Jatu: Minä niistä pillereistä joskus kyselin. Minullakin nyt takana eka kierto, jolloin ei tiputteluja. Huraa! Onneksi sinultakin moiset loppui.
Niin niistä Nöösän eilisistä mitoista. Vuoden ja 3kk:n iässä paino on nyt siis 9,23kg ja pituus 75,2cm. Kolmen kuukauden aikana oli painoa tullut 1,23kg ja pituutta 3cm. Olen niin iloinen, kun vihdoin kunnolla kasvu etenee. Kasvuseuranta jatkuu, mutta nyt ei tarvitse murehtia. Seuraava kerta saattaakin olla sitten uudessa kotipaikkakunnassa. Toivottavasti th ja lääkärit on sielläkin mukavia.
Eiliset: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=6047486&p=2&mpage=3&tmode…
Olipa mukava lukea Jekkulin ja Hellin kuulumisia.
Minun itkug: Mies ottaa kainaloon ja silittelee ja hyvin ymmärtää ja lohduttaa itkiessäni. Minun armas.
Nöösän itku: Nöösä itkee herkästi. Erityisen kiukkuisesti itkee, jos ei saa omaa tahtoaan läpi tai kielletään. Kolhut itkettää välillä riippuen mielialasta. Jännittävissä ja pelottavissa tilanteissa itkee, jos joku vieras tulee lähelle tai pitää tulla isän/äidin sylistä pois.
Tiiviille auringon säteitä.
Mimmu: Vaikka meillä kiirettä pitääkin, niin silti aina käyn katsastamassa tilanteenne. Jaksua ja supistussäteitä!!!!! ---------------*
Ankkis: Puhallus sormeen, Puuh! Jaksua remppaan!
Ayapille jaksua ja toivotaan, että latistukset menee ok.
Tuttis: Hyvä, että saitte puhuttua. Jaksua!
Raksalla hommat sujuu mukavasti. Työmiehiä rientää avuksemme viikonloppuna ja ensi viikolla. Kyllä se tästä. Laatat pitäisi pian valita ja tilata. Kodinkoneista pitäisi hakea tarjouksia (yksi jo eilen saatiinkin). Stressiä piisaa, mutta eteenpäin mennään. :)
Nyt täytyy soitella ja hoidella asioita. Smuik!
-Mimmuli ja Nöösä
Kun kaikki yhteydenpito laahaa kilometreittäin jäljessä, olisi helpompi pysytellä täällä ruudun takana hipi-hiljaa. Ehkä kuitenskin kirjoitan, että pääsen sanomaan, että Irene Kristeri on minusta viisas, mutta kovin synkkä. Anteeksi muille, jotka yhä joutuvat odottamaan kallisarvoisia viestejäni, ahha haa.
Yksi dl-takana ja olen lo-pen uupunut. Jos Mersu-Marsu kurkistat palstan puoleen, niin voisitko selvittää, kuinka tehdään luovia projekteja JA eletään perheessä, äitinä? Saapi tähän muutkin vastata. Tuntuu nimittäin siltä, että annan niin kaikkeni tälle ei-edes-niin-luovalle työlle, että minusta ei jää mitään jäljelle sen jälkeen. Olisi varmasti viisasta elää hieman tasaisemmin, mutten vielä ole kyennyt siihen.
Oma napa-kuulumiset jatkuvat. Napa on saanut välimatkaa selkärankaan. Pyöristymistä on havaittavissa. Pienen säikähdyksen jälkeen olen varma, että haluan juuri tämän nimenomaisen lapsen maailmaan, joten ihan positiivismielisesti suhtaudun jo raskauteen.
Kivaa, että monet lapsoset alkavat olla terveitä. Onnea Pönkyräiselle kävelytaidosta, hieno taito ja tarpeellinen, jos haluaa tutkia elämää vähän ylempää.
ItkuG: lukematta alkuperäisen kysyjän kysymystä, ilmoitan, että itken vähän, enkä muista miten mies siihen suhtautuu. Luultavasti hämmentyy pahasti. Muuton ja muiden elämänmuutosten vietyä syksyltä ylimääräiset voimat, alan taas kasvatustehtävään. Sen nimi on tunteet ja niiden käsittely meidän perheessä. Pointtina on L-I:n vastaus tähän: toisen tunteita ei saa yrittää muuttaa (älä itke) eikä niitä tarvitse pelätä, ja ne voi ilmaista rakentavasti.
Täältä tähän.
Kukkuu 14+
Sillä silmällä tuota Kristeriä vilkuilin, että joskos siinä puhuttaisiin oikeaoppisesta parisuhdeviestinnästä ja toimivasta tunteiden ilmaisusta. Ettei tarvitsisi pantata, mököttää, torjua, räjähtää, motkottaa, syytellä, mitätöidä, vaieta, katkeroitua ja kerätä puuduttavia möykkyjä. Hih. Olisikos sulla jokin toinen eepos heittää, jossa olisi mustaa valkoisella näistä? Tai jollakin muulla? Kivaa, uusi alajaosto tulossa... Mikähän sen nimi voisi olla?
KAsvua Kaikille Koko Elämä (klishee-versio) Yhdessä Kasvavat Äidit? (ei liity siihen karkkivarastoon, jota yritän parhaani mukaan tuhota - onnistumatta - kaapista)?
Mietin niitä kirjoja, Kyllä muistaakseni olen hyviksiäkin löytänyt, vaik ei tule nyt mieleen. Jos elämän vois opetella kirjoista, niin olisin priimusoppilas. Ikävä kyllä, tositoimissa sitä on usein hyvin hukassa viisaista sanoista huolimatta.
K
MElkein on homma pulkassa,vaikka raahasinkin itseni ja mukulani puistoon ensin ja vaikka nousimmekin ysin jälkeen..Sitä edelsi 6-8jatkuva heräily,joten olo ei ole levänny..Typy söi illalla omenaa(ekaa kertaa ihan palasia)ja sekö lie aamulla pieretti?!
Puistoilun vaikutus poikaan ei ole yhtä suotuisa kuin eilen-riehumis kaveri puuttui!!!!!Se hyppii,huutaa,meluaa..laulaa jotain siansaksaa äärettömän kovalla äänellä..Onneksi tietää et jos nyt mölyää ja typy herää ni karkkipäivä on muisto vain...Kyllä minä kiristän,uhkeilen ja lahjon!
Typy itkee...jatkunee...
jatu
Työt ovat loppuneet ja olen taas täysipäiväinen äiti, mukavaa.
Siltikin tuntuu että kiire on kova tällä viikolla, en mukamas kerkeä kirjoittamaan...
Mimmuli kiva että Nöösalla tullut hyvin painoa ja pituutta.
Jekkulista mukava kuulla, hurjaa että teillä pikkuinen on jo 5kk.
Mimmu tsemppiä loppumetreille.
Ynis toiv teillä ollaan jo parempana tänään.
Ayap loistavaa että Väkkärä paranemaan päin, kurja latistus jos se noin pahasti sekoittaa syömiset. Unta toivon sinulle ***
Minä lähden huomenna Tallinnaan kolmen kaverin kanssa, kipii !
Ollaan monesti samalla porukalla käyty risteilemässä ja aina on ollu hauskaa.
Lintsu on ollu aivan mahtavan hyväntuulinen pitkänaikaa ja olen onnellinen siitä. Ilmeitä ja puhetta (oikeita sanoja sekä omaa salakieltä) tulee solkenaan. Kauhialla kiireellä menee, ei sitä voi oikein juoksuksi kutsua, mutta ei se kyllä kävelyäkään ole.
Ihana lapsi :)
Hyvää viikonloppua kaikille !
Hilu
Tämä loma on osoittanu sen kuinka oikea ratkasu pojan osahoito meille on...Kun nämä on niin eri-ikäiset ni täällä ei olis kellää kivaa.Nyt typyllä on taas syli vaihe,varsinkin jos alan tekemään jotain esim.ruokaa tai istun tähän ni syliin heti..muutenki äitissä roikutaan.Eli päikkäri aikaan yritän tehdä jotain ja hieman levähtääkin,mutta tämä aika pitäs leikkiä pojan kanssa,koska sen leikit on sellaset että ei typy voi olla mukana..se rikkoo ja syö kaiken!Ja ulkonakin typylle tunti on ihan terpeeks,tahtoo jo syliin mut pojan energia ei ole purkautunu yhtää...poika nytki puhuu mulle kokoajan niin et päässä surisee..
En voi muuta ku onnitella niitä jotka jaksaa antaa lapsille isoille ja pienille kotona kaiken sen minä ne tarvii.
Poika on yhestä asti kysyny millon isi tulee...Arvatkaa monta kertaa se ehtii kysyä enneku isi on täällä?!
Sunnuntaina pitäs saada joulukamat pois...valot jätän ku on niin pimeetä vielä..
Mimmu:Tsemppiä ja suppareita lähetän...
Ayap:Tuo kuvaus sai mut hymyilemään..oikeesti poika kysy:" äiti mitä sä naurat" ;-D Ti ku oltii lääkärillä ja se alkaa selittää et on ollu monta korvatulehusta ja minä ihan ihmeissää et " ai jaa" ja lääkäri näyttää koneelta et kyllä tässä on kuurit syöty ja nyt taas...Kukahan tuota lasta oikein hoitaa...Mut ku se nukkumaatomuus vie kaiken päästä :-/
Poika vahti typyä ku siivosin ni taidan palkita sen suklaalla,jotta en syö ite kaikkee..
jatu,jonka navan pitäisi lähentyä selkärankaa
Mietinki et joku jäi...Kiva et Nöösä on ottanu kasvupyrähdyksen :-)
jatu-menee kahville
Äkkiä jos ehdin vielä ennen ku N herää!
Jekkuli, kiva kuulla kuulumisia!
Ayap, voi kurjuus, kunpa altistus menis ilman ongelmia ruoka-aineiden kanssa!
Mimmuli, hienoa, et kasvua tullut Nöösälle hyvin! Jaksamisia rakennusurakointiin!
Tuttis, hyvä kun sait puhuttua miehen kanssa. Ainakin monia asioita selvisi ja toivottavasti saat sitä omaa aikaa vietettyä myös! Kerrohan, jos menit testin ostamaan, että mikä oli tulos!
Ynikselle myös jaksamisia sairasteluun, kunpa saisitte nyt koko porukka tervehtyä ja myös pysyä terveinä!
Tiiviille oikein paljon myös voimia ja toivottavasti asiat miehen kanssa lutviutuu. On varmasti kurjaa, jos toinen ei halua ja itse haluaisi toisen lapsen.. Voimia!
Me kierrettiin eilen Ikea, tänään Lanternan huonekalukaupat ja illalla vielä Kodin1:een. Nean huoneeseen löyty kalusteet, tosin ei vielä ostettu ja sit ois sohva hakusessa ja uusi kirjahylly. Ja verhot ja matto Nekun huoneeseen. Hankalaa, kun ei oo tarpeeks rahaa..
Hyvä ystäväni oli meillä yötä ja juteltiin myöhään illalla. En muista, millon olisin niin kauan valvonut. No yö meni pieleen joka tapauksessa, mut oli kiva jutella, eikä pyöriä sängyssä, kun uni ei olis tullut ollenkaan.
Tomeralta on pitänyt kysyä, et minkä nimisiä ja millasia olikaan ne kestovaipat, jotka teillä käytössä?
Ei tunnu yhtään tammikuulta. Me korjailtiin tänään joulujuttuja pois siivouksen yhteydessä. Eilen miehen kans raivattiin kaappeja kirpparia varten ja paljon tuli tyhjää tilaa. Puolet jäi tekemättä kun Nea heräs. Mua oikein ahdistaa sinne kirpparille meno; kaikki vaatteiden pesu ja silitys ja musta on niin hankalaa hinnoitella tavaroita. Mut varmaan ihan kivaa kun menee ystävien kans myymään. Juu. Kirjoitan niin tylsiä asioita, että en itsekään jaksaisi näitä lukea. Parempi lopetella..
Jatu, ihanaa nähdä huomenna!!! :)
Enkeli1 ja Nea
Teillehän on pakko tulla kertomaan ihanasta edistysaskeleestani: pääsen edes työhaastatteluun. Vihdoin on edes hivenen työtunnelissa valonkajastusta, vaikka se suuaukko kaukana toki vielä onkin. Ensi viikon keskiviikkona yritän olla vakuuttava. Jospa tänä vuonna saisin sen vihkimyksen. *haaveilua*
YKÄ: Minäkin liityn oppivien joukkoon. Itsellä ja miehellä saa olla vatutus ja kiukkupäiviä (opittavaa: Miten ilmaista kiukutus ilman tunteensiirtoa ja huonoa omatuntoa tai syyllisyyttä?). Kunpa oppisin, että myös lapsella saa olla samanlaisia harmistuspäiviä. Kyllähän sen harmistuksen saa ilmaista jotenkin, ei aina tartte varmaankaan olla itse iloisuus. Nämä näin ensimmäiseksi opittavien joukkoon.
Kukkuu: mukava kuulla, että raskaus tuntuu omalta. Jaksua luovuustehtäviin ja arkeen.
Hilulle mukavaa reissua!
Enkeli: Kyllä minä ainakin jaksan lukea. Haleja!
-M ja N
Mies vasta matkalla kotiin, on taas toisella paikkakunnalla työjutuissa. Nämä pitkät päivät on kyllä rasittavia :(. Piti käydä kaupassakin ja tapani mukaan ostin enemmän kuin suunnittelin ja yksi mummo päivitteli, että mitenkä mä pärjään kassien ja lasten kanssa :). Taisin olla säälittävä näky, mua kyllä lähinnä nauratti.
Huomenna on sitten omaa aikaa. Menen salille ja sitoudun siihen touhuun koko vuodeksi. Miehen työn takia vakiaikajumpat oikeen käy, kun niin usein jää väliin. Nyt ajattelin palata vanhaan hyvään aikaan ja etsiä aikaa liikunnalle vaikka väkisin. Mun pää ja kroppa huutaa liikuntaa ja rääkkiä! Nähdään siis tuolla ao. palstalla Ankkis, Jatu, Tuttis ja Ayap.
Mimmulille onnea haastetteluun.
Kiva kuulla sinustakin Kukkuu.
Vai korvatulehduskiereteisillä on päihdeongelmia ;) Minä olen pahimman sortin korvalapsi, mutten ainakaan ole tiedostanut, että mitään olis ongelmaa päihteiden kanssa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten tutkimustuloksia voidaan tulkita monella tavalla.
Meidän lapsukaiset leikkivät ihanasti yhdessä, siis nyt, eivät todellakaan aina :)
Hyvää loppiaisviikonloppua.
Piude
Pönksy on jo aamu-unilla ja minä tietty heti luikahdin koneelle. Taas ollut muutama ihmeyö: ukkeli mönkii ja pönkii ja kierii ja vinkuu (kaiken kukkuraksi näki useamman kerran nauru-unia, joten melko öhöm vivahteikas ja surrealistinen yö). On tuo erilaista kuin korviskipu, jolloin haluaa aina pystyyn. Täytyy toiwoa, että nyt joku muuuuuuuuuu.
Kävelytaidosta vielä muuan sananen, kun niin ylpeä äiti olen. Yllättävän nopsaan poika lähti sitten kun lähti. Tai siis kävelytin häntä kyllä hyvin uskollisesti menneen kuukauden, kun hän sitä tahtoi. Yhtään kertaa ei ole pahasti muksahtanut, joten taas tuli todettua se lapsostamme koskeva totuus, että tekee varmasti ja vakaasti sitten kun on valmis. Pönkyrällä on viehkeä Uuno Turhapuro -tyyli, rinta rottingilla vetelee ja nauraa samalla aina. Kädet ovat vielä yläasennossa tasapainoa varmistamassa, liikkis. Väliin ei meinaa muistaa, että itsekin osaa kävellä. Äidin sormesta on niin mukava pitää ja silloin sitäpaitsi äiti kulkee kaikissa tärkeissä kaapinaukaisutehtävissä mukana.
Itku-G: Olen yrittänyt opettaa miehelle, että kun itken, en toivo hänen sanovan, että älä itke tai ei kannata murehtia. Haluan, että hän sanoo, että itke vaan, tule tänne minun kainalooni itkemään, kotona saa rauhassa ja turvassa itkeä itkemättömät itkut. Vähän on vielä niinku opettelussa tuo.
Illalla luin Irene Kristerin parisuhdekirjaa Tule lähelle, mene pois. Ihan ok, paitsi että yöllä näin pahaa unta parista lauseesta. Ne menivät kutakuinkin näin: Monet päihteiden väärinkäyttäjät ovat sairastaneet lapsena paljon ja taustalta löytyy tyypillisesti vaikea korvatulehduskierre. Varhainen sairastaminen murentaa lapsen perusturvallisuutta ja uskoa siihen, että äiti voi poistaa kivun.
Missä olet Kukkuu? Sano edes sananen. Älä hylkää meitä. Ikävä on.
Huhuilu taas myös ämmien suuntaan: Marionette, Myyry, Maisa, Maija, Medaljongi, Minämamma, Mersseedes, jne...
Ihana oli kuulla Jekkulista ja pienokaisista!