*SYYStaaperot-04 TORSTAI*

Sinä osaat ihailtavasti ottaa omaa aikaa. Pitäisi ottaa mallia, jotenkin olen laiska järkkäämään yönyli menoja, vaikka iltoja olenkin pois. Mutta parasta noissa reissussa on, se ettei todellakaan tartte miettiä aamuheräämisiä ja ah, ne aamupalat.



Mutta kateellisena toivotan hyvää matkaa :)

Hilulle hyvää matkaa, mekin lähdetään huomenna laivalle, tosin tukholman suuntaan... ja mies ja Ida tulee mukaan, joten ei ole A-luokan reissu tämä... Mut ihan mukavaa kuitenkin.



Enkeli: Meillä on kestoja muutamaa eri merkkiä, eli Swaddlebees (joka on vissiin markkinoiden ohuin) ja sit Fuzzi Bunz, ohut sekin. Noi on siis taskuvaippoja joihin vaan laitetaan se imu sinne taskuun, ei tarvii mitään villahousuja tms. päälle. Ja peppua vasten on fleece, joten tuntuu kuivalta (vaik ei kai se haittais tän ikäsellä jos ois märkä, mut kuitenkin). En oo vaan uskaltanu kysyä tuolta päiväkodista et miten ne suhtautuis noihin vaippoihin, vaikuttavat muuten ihan ok:lta mut ovat vähän nipoja. Esim. täti ei ollu muka kuullu reiman haalareista, no sit ku puhuin isompien lasten ryhmän tädille, niin hän näytti et heil on oikeen ohjeet vastaavien pukujen kuivaamiseen... no eksyin aiheesta, noista vaipoista vielä,et ovat tietty aika hintavia (noi kaks mitä mainitsin n.15e ja imu sit siihen päälle) mut toisaalta jollain 10-15 vaipalla pärjäis (meillä ei niin montaa) ja sit niistä kuitenkin sais jotain takasinkin kun myy. Mut eka kantsii tilata vaan yks ja kokeilla et sopiiko... tulipa tekstiä :)



ai niin, unohdin onnitella Neaa ensiaskelista!



mut nyt pakkaamaan...

Petra ja Ida

Pikkurinsessa edelleen kipeänä, mutten ole varma kuumeesta. Ostin jopa otsakuumemittarin, mutta taisin testailla hätäseen sitä liian kylmänä. Varmaan vähän lämpöä on ainakin. Hyvin on silti jaksanut päivän ja kun oli aamullakin tosi reippaan oloinen, niin vein mummolaan ja painuin viettämään päivää esikoisen kanssa. Pikkurinsessa veteli yli 3h päikkäreitä mummolassa, joten meidän äiti pääsi aika helpolla:)



Isorinsessa oli aivan tohkeissaan, kun pääsi uimahalliin. Noloa, mutta ei olla paljoa uimassa käyty. Jouduttiin Vuosaaren halliin, kun Itis oli vielä aamupäivällä kiinni. Sitten Mäkkäriin ja Itikseen kavereiden kanssa ja jäin vielä isorinsessan kanssa kiertelemään ja kahville, kun kaveri lapsineen lähti. Vielä kampaajallekin sain vietyä tytön (viimeinkin). Oli siis ihan kiva päivä, vaikkei isorinsessa ihan parhaimmillaan koko aikaa ollut.



Kotona tyttö rupesi ruinaamaan vaippaa ja näytti siltä, että kohta kakkaa housuunsa. No, ei annettu periksi, muttei antanut neitikään. Panttaus jatkuu. Edellinen kakka tullut sunnuntaina. Ei auta lahjonta, ei mikään. En tiedä kuinka kauan voi vaan odottaa, että tyttö antaa periksi. Pitäiskö jossain vaiheessa kuitenkin itse antaa periksi?



Hilu, kivaa reissua! Ihana päästä viettämään omaa aikaa kavereiden kanssa!



Nyt taitais olla iltapalojen aika... Mitenköhän kauan suoli oikeasti venyy, kun isorinsessa syö kuitenkin ihan normaalisti (=tosi vähän).



T: Ynis

Emmää tiiä. Ei sitä kai kukaan tiiä.

Siinä vastaus. Kysymyksen saa jokainen itse valita.



Eikun juu Kuukkuu - emmää tiiä miten sitä luovuudessa muka äitinä luovittais. Mulla se toimii niin, että sinne mennään ja sieltä tullaan takaisin pois, takaisin äidiksi. Jos siis kyseessä jokin lasta koskettamaton luovuuskohtaus. Yhtäaikaa en - ainakaan vielä - osaa. Tiedä sitten josko sitä opetella voisi tahi ylipäätään oppia...



Olen kuitenkin antanut itselleni kertoa, että luovuuttakin voisi koulia. Kun vuosia tekee luovaa työtä, niin siihen oppii väkisinki (tai pönttö lewiää - ei tavatonta sekään). Mutta ei se ns. luomisen tuskaa poista, pikemminkin aikatauluttaa sen. Mutta eihän kukaan sanonutkaan sen olevan helppoa...



Diu, diu. Määäääää olen katsellut töitä. Määää en tajua, millä rahkeilla niitä muka tekisi, kun nykyään ei ilman päiväunia meinaa millään jaksaa eikä päässä heilu muuta kuin raswainen letti. Jotenkin sitä vielä kuitenkin luulee/uskoo, että kai sieltä jotain tulisi jos oikein pusertaisi. Sinänsä lohduttavaa, kun sopivia työpaikkojakin on ollut tyrkyllä... ne vain ovat kaik niin kaukana: parin tunnin työmatkat/pvä ei ollenkaan kiehdo. Yäk.



Kotona on kivaa. Ainakin se 10% viime ajoista, joka ollaan oltu terweinä ja kivuttomina. Rosentteja pitäisi saada kaswatettua.



Hellu parani viruksesta, nukkui ehkä pari yötä rauhassa ja rupesi sitten viuhtomaan ja valittamaan. Olin jo kiikuttamassa liäkäriin korwakurkkaukseen, mutta jotenkin tuli suuhun katsottua... sielläpä poskihammas pirulainen oli juuri puhkeamaisillaan ja ien verimössöä. Ja minä kun luulin niitten kaikkien (pirulaisten) jo puhjenneen. No sitten vain särkylääkettä huuleen ja sylittelypäiviä (kipeä Hellu haluaisi vain istua äitin sylissä päivät ja yöt).



Sitten Hellu syleili maailmaa niin voimakkaasti, että hampaat tulivat huulesta läpi ja ylähampaat ja ikenet olivat pelkkää verisörsseliä. Au. Paljon verta ja paljon kyyneliä, aika vähän yöunia. Huoh. Vaan ihmeen nopsasti paranee tuollainen kuminen pikkuinen... huuli on vielä turvoksissa ja hampaat ovat hieman vinksin vonkisin, mutta suu muuten jo parantunut 3 päivässä. Tulevaisuus näyttää, miten missinuran käy...



Minulla taitaa olla missihommelit jo ohi :).

Ayap: Voisin kuvitella, että mekin pääsisimme erityisseurantaan, jos tää (lajitoveri!) äiti ja tuo tytär kävisimme jossain kertomassa, mitä kaikkea Tää ei juuri nyt muista... ja kuinka Tuo pystyy telomaan itsensä tuollaiseen kuntoon ihan vain lattialla kävelemällä.



Jep.

Sydän syrjällään - niin kuin asiaan kuuluukin,

m:) - Tää ja Hellu-Tuo

Nöyrä ja oppimishaluinen, valmis jakamaan omat (vähäiset) taitonsa niin parisuhde- kuin lastenkasvatusasioissa.



Luin jossain kehutun kirjan Yhdeksänkulmainen peili, mutta en enää muista opinko siitä mitään... Sen luvattiin auttamaan ymmärtämään puolisoa ja muita ympärillä hengaavia ihmisiä.







Kiva kun on lajitovereita :D





Hilulle hauskaa matkaa ja muillekin oli toivotuksia mutta mää unohin jo!



Ai niin, Ynis, voi sitä teidän isorinsessaa! Osaatko Tea sanoa, kuinka kauan on viisasta antaa tytön jatkaa panttaamista, ettei tule karmeaa ummetusta ja siitä seuraava huoli?

Tea taitaa olla pois maisemista ja koneelta. Harmi, että huomenna on pyhä, kun soittaisin jo neuvolaan edes ja kysyisin apuva. Neitokainen meni vaan nukkumaan, vaikka tunnin ainakin kiemurteli täällä hätänsä kanssa. Tuntuu vaan, että jos noin selvästi ilmaisee hätänsä, niin ehkä ei panttais niin kauaa, että tulee fyysisiä oireita. Tuntuu, että jokin pelko tai kammotus on kyllä esteenä, mutta tää on myös tätä tahtojen taistelua taas. Mies ois jo luovuttanut, mutta musta tuntuu, että väärässä paikassa. Jos nyt antaa periksi, niin onko se viesti tytölle, että saa tahtonsa periksi, jos tarpeeksi pitkään sinnittelee. Kun meidänhän se pitäis saada tahtomme periksi tässä asiassa. Tarvittais psykologia, neurologia tai jotain asiantuntijaa joka osais edes vähän aavistaa mitä tytön mielessä liikkuu ja kertois meille miten siihen pitäis suhtautua. Minä olen käyttänyt kaikki keinoni selittääkseni asiaa ja kyselläkseni mikä siinä mättää ja houkutellut, rohkaissut ja lahjonut. Ei vaan auta mikään:(



Parisuhteessa yksi suuri muistamisen arvoinen asia on se, että kukaan ei ole ajatustenlukija. :) Siinä meidän viisaus, joka ei tosiaankaan poista ongelmia täysin:)



T: Ynis

Muistatko neuvoni vuorata vaipalla potta tai pytty? Oletko kokeillut? Ajattelin vaan, että kun isorinsessa pyytää ja vaatii sitä vaippaa niin voisit sanoa että okei, laitetaan vaippa - pottaan. Silloin isorinsessa saisi tahtonsa lävitse edes pikkuisen, ja kakan saisi tulemaan. Ei ole hyvä pantata kovin kauaa ei... Toivottavasti onnistuisi.



Mimmulille onnittelut työhaastattelusta! Pidän peukkuja pystyssä keskiviikkona.



Täällä myös pahimman luokan korvakierrelapsi, minä ja veljeni myös, ja päihteisiin mielestäni terveempi suhtautuminen kuin monella muulla.



Iltatoimiin...



Ankkis

Ankkis, kiitti vielä vinkistä, mutta tarpeeksi kova hätä ratkaisi tilanteen:) Kyllä tota vuoraamistakin ehdotettiin ja yritettiin, tosin vaippaa ei tajuttu käyttää potassa.



Mutta siis. Isorinsessa ilmeisesti nukkui pari tuntia (tai sitten kärvisteli hereillä) ja sitten alkoi kiljua vähän. Menin katsomaan ja ehdotin pottaa joka aiheutti kauhean huudon. Huomasin, että hätä alkaa jo olla sellainen, että tulee kohta housuun. Vein sitten potan sängyn viereen ja aikani odottelin ja kohta tyttö nousi ja istui suosiolla potalle. Vieressä kehuin, rohkaisin ja innostin ja sinnehän se kakka tuli! Jihuu! :)



Eilen löysin Anttilasta -50% pehmoleluista sellaisen 60cm korkean Nasun ja veljeni jo lupasi maksaa sen synttärilahjaksi. Päätettiin kuitenkin, että annetaan se palkkioksi, kun tyttö viimein saa sen kakan pottaan. Nyt oli vaan vähän huono ajankohta näin " keskellä yötä" , kun ei tyttö ihan kauheasti siitä innostunut. Tarroja ois vaan tahtonut, mutta riitti, kun luvattiin antaa ne heti aamulla. Täytyy muistaa aamulla kauheasti kehua ja antaa tarrat heti. Tää on juhlan paikka, oikeasti!



T: Ynis



Ps, Saa nähdä miten jatko sujuu:)

Pekka on kuumeessa. Ilmeisesti meillä sairastetaan kuitenkin aika vähän, kun nyt taas tuntuu, etten osaa muuta ajatellakaan. Kuume on vain niin korkealla, että huolettaa (siis meidän lapseksi). Tiistaina tuli viikko mpr-rokosta, mutta su-ma oli jo kuumepiikki, jonka arvelin liittyvän siihen. Mene ja tiedä. Maha on myös löysällä. Laitoin kuitenkin oohuen yöpuvun, muttei peittoa ja huone pitäis olla viileä.Pitänee kyllä kkohta itekin mennä nukkumaan, että ehtii ees vähän levätä. Llääkkeen avittamana poika joi ja söi kuitenki varsin hyvin mehua, sämpylää ja soppaa.



Yniäinen. Onnittelut esikoisen kakkaamisesta! Mulla tuli ihan kyyneleet silmiin kun luin sun tekstiä.



Parisuhdekirjoista sen verran, että ite ei oo tullu niitä juuri luettua, paitsi just hiljattain yritin taas lukea Maija ja Hannu Nymanin Tahdon, mutta en jotenki osannu siihen nyt paneutua. Saara Kinnusella pitäis muistaaksen myös olla ihan hyviä kirjoja.

Mutta nää on siis " uskiksien" kirjoittamia ja ainakin ensiksi mainitussa on myös raamatunlauseita, että jos se häiritsee, niin sitten näistä ei oo avuksi.

Tuo Tahdon kertoo kuitenkin just tuosta, että tahtominen on eri asia kuin se, että aina pystyis ja osais. Siis riittää, että tahtoo.



Tiiviille, Tuttikselle ja muille tsemppiä parisuhdekiemuroihin!



Ayapille ei edes tiedä enää mitä pitäis sanoa. Olet kyllä tosi sissi. Toivottavasti altistus sujuu hyvin.



Kukkuu: Toi dl oli kyllä mulle niin vaikea, että äsken vasta sain päähäni, mistä on kysymys.



Muutkin tekstit kyllä luin, mutta en nyt osaa enää mitään kommentoida.



Jaa. Kestovaipoista kuitenki sen verran, että meillä on pari Niinaemon ompelemaa taskuvaippaa ja pari kuorivaippaa sekä yks Eko-set.Tuon eko-Setin tarraosa on ihan liian valtava ja siks koko vaippa on kankea. Ja ruskovillan villahousuja (tavallisia pitkiä kalsareita). Imuina harsoja ja hamppuimuja sekä ruskovillan villavaippa sekä ekosetin taitteluvaippa. Tuo taitteluvaippa on siitä hyvä, että sen kanssa ei tarvi muuta ja saa pestä tosi kuumassakin, mutta on vähän liiankin iso. Tosi hyvin oon tykänny noista villaimuista, kun ne kuivuu niin äkkiä ja pestähän niitä ei tarvi joka välissä.



Jaksamisia kaikille tasapuolisesti ja paranemisia sairaille!



T@hti



ps. Tää teksi siirty jotenki omituisesti, etten saa sitä korjattua. Toivottavasti lähtee kuitenkin ja saa jotain selvää

Olen mietiskellyt, että kun tiedän, että joissakin avioliittokouluissa tai joillakin parisuhdekursseilla opetetaan hyvin käytännöllisesti tiettyjä viestinnän malleja, niin niinku mistä niitä voisi löytää ja lukea... Eihän se nyt niinkään voi olla, että ne mallit ovat vain loistavan vetäjän päässä ja opittavissa ainoastaan siellä. Siis aivan käytännössä, miten ilmaista ja kohdata tunteita (negatiivisia) ja toiveita oikealla ja rakentavalla tavalla. Ja samalla noiden mallien avulla voitaisiin päästä turvallisiin yhteisiin pelisääntöihin *toiveajatteluako*. Olen saattanut joskus lukeakin asiasta, mutta nyt tuntuu, että olen unohtanut kaiken.



Olen päättänyt aloittaa kasvavan äidin roolin suunnilleen Junkkarin opettamin sanoin: Meillä on monella tapaa hyvä ja rakastava parisuhde. Kuitenkin jotkut asiat hiertävät jatkuvasti, enkä halua suostua elämään sellaisten ahdistusten kanssa, joihin on löydettävissä muutos. AION AINAKIN ITSE MUUTTUA. Toivon, että sinäkin kiinnostut muutoksen mahdollisuudesta, koska se on meidän ja rakkautemme parhaaksemme. Hihii. Öhöm. Niinku niinku. Miten jatkaisin? Piirtäisinkö kalvon vaiko tekisinkö performanssin. Niin ja se aihe. Sekin on vielä hakusessa, kun en itsekään sitä aivan tavoita. Aihe taitaa liikuskella lopulta enemmän minussa kuin miehessä, hui. Mitä jos mies nauraa mun puheelle, vilpittömästi? Tai minä itse? Tai te kaikki, joukolla? Mutta kun minusta tuo oli niin hyvä ja tärkeä tuo aionainakinitsemuuttua. Niin kerta.

onnittelut ynis isorinsessan kakkaamisesta, josko se siitä lähtisi sujumaan... ja siis uskon että sujuukin.



nyt oikeasti nukkumaan, satamassa pitäis olla aamulla klo 8, ja viime yö meni poskelleen...



Petra pahvipää

Tää on nyt vähän maassa, kun työt rassaa.. Ja taas on pakko olla kolme päivää vapaalla ja kaikki jäi taas kesken. Ja töissä joutuu käsittelemään ihan liian paljon ihmissuhdeasioita. Ja pelkää, josko tekeekin väärin, kun vaikuttaa toisille tärkeään asiaan: heidän työhönsä ja ehkä itsetuntoonsa.....hoooooooh....



Ihania, viisaita ajatuksia teillä.



Mimmu, tsemppiä lähestyvään synnytykseen!



-SaaMari

voi että toooooosi hienoa! Uskon että se siitä lähtee sujumaan Iso Rinsessalta. Kukapa noita pienten aivoituksia tosiaankaan tietää ja mitä kaikkie ihme pelkoja vilä joudummekaan kohtaaman ja selvittelemään. Meilläkin pottailu sujuu tosi hienosti, harvoin vahinkoja ja itse huolehtii potalla käynnistä, jos ois mun muistutuksista kiinni, niin ei varmaan sujuisi, kun en muista muistuttaa. Nyt polleana kantaa pissat pönttöön. potta on vielä olkkarissa näkysillä, kun meillä on niin pieni vessakin ja Baby bjöörni on aika iso :)



testaillut en oo, mutta ihme olotusta jatkuu. Jos tila jatkuu, maanantaina marssin jälleen kerran apoteekkiin ja sitten soitan kyllä aikaa tutkimuksiin jos ei plussaa vieläkään (ihan kuin tahtoisinkin sitä...hmmmm) Miehellä oli tänään synskät, taisi tykätä mun ostamasta neuleesta, hällä kun ei sellasii oo. Lisäksi kun lupasi maksaa mun anttilan tilaukset ja kun haki tänään paketin, muris ettei hälle oo mitään. Pistin yllärin piiloon, sillä pitäähän se maksajaakin muistaa ;) Ja miköäs sen parempaa kuin emäntä odottaa miestä töistä 22 aikaan ja päällään uusi sexikäs yökkäri. Arvanette mihin se johti ;)



Mutta nyt unille ja miestä ootteleen, reppana ahertaa tallissa yön taas töiden jälkeen. Aamulla tulee jo vieraitakin kymmenen aikaan, pakko siis nousta ajoissa!



Huomiseen siskot!

Tuttis

Onkse dl deadline???? Tääkin pähkäs aika pitkään et mitä ihmettä tuo sepustaa ;-)



Taidan alottaa pe-pinkan ja jaaritella sinne enempi. Menee kuitenski niin pitkään kirjuuttelussa että kuiteski jo pe...







Kerppu, kauraa ja päärynää syövän plus tänään quinoaa maistaneen syysbabyn äippä