Miksihän sellaiset dominoivat persoonallisuudet ovat suosittuja lasten
keskuudessa ja aikuisetkin tykkää sellaisista? Tarkoitan sellaista reipasta, ulospäinsuuntautunutta, määräilevää ja itsekästä tyyppiä. Saattaa olla hauska, mutta myös aina määrätä mitä tehdään ja mikä on leikissä. Sellaiset kiltit, sopuisat ja hiljaiset lapset eivät ole läheskään niin suosittuja kavereita. Lisäksi myös opettajat ja päiväkodin tädit tykkää ensin mainituista.
Kommentit (6)
ensimmäisenä kahmimassa parhaat herkut päältä ja aina haluavat määrätä kaiken. Hlijaiset ja kiltit taas ovat epäitsekkäitä ja ystävällisiä.
Päiväkodin tädit suhtautuvat kylmemmin arkoihin poikiin kuin niihin villikoihin, vaikka asian pitäisi olla päinvastoin. (Sivusta nähnyt muutamankin tilanteen.) Ehkä ulospäinsuuntautuvampiin lapsiin sitten kiintyy helpommin...
ettei villikoihinkaan pitäisi kylmästi suhtautua, vaan että arat tarvitsevat vielä enemmän rohkaisua...
Hän on hyvin suosittu kaveripiirissään, koska hän ottaa kaikki leikkiin mukaan ja suojelee kiusattuja, mutta kääntöpuolena on se, että toiset lapset palvovat häntä ja hän saa ja joutuu päättämään, että mitä milloinkin leikittäisiin. Ei opi mielestäni aina keskustelemaan ,vaan on enempi sitten yksinvaltias:( Toivon, että hän antaisi enemmän tilaa muille lapsille. Toivon myös, että aina nätissti käyttäytyvät lapset eivät tekisi joitakin asioita lapseni puolesta, kuten esim jos tyttäreni hukkaa jonkun lelunsa, niin aina joku muu kuin hän itse muistaa, että minne hän on sen jättänyt. Tytär pyytää toista tuomaan lelun eikä suinkaan hae sitä itse.
Erään ystäväni 6-vuotias ainokainen on todellinen prinsessa ja tyranni ja väitän että äidin kasvatuksen johdosta. Äiti esim aina antaa tyttärensä valita parhaan herkun ensin eikä suinkaan vieraan. Samoin jos tyttö haluaa pelata pleikkaa antaa tytön pelata ja sanoo vieraalle, että annetaan "Hannan" nyt pelaavaan sinä et osaa kuitenkaan. Samoin aina kehuu, kuinka tytär on kaikessa paras ja kaunein siis ihan kaikkien kuullen.
minä olin aina suosittu opejen, hoitajien ja luokkakavereidne keskuudessa. Olen tosi ulospäinsuuntautunut ja reipas. Mukana kaikessa ja joskus jopa määräilemässä. Mutta samaan aikaan olen aina ollut ehdottoman oikeudentuntoinen, herkkä ja reilu. Annan toiselle vaikka viimeisen karkkini, eikä itsekkyys ole mun piirre. Helppoa on aikuistenkin tykätä lapsesta, joka vastaa kysyttäessä, lähtee kaikkeen mukaan ja tervehtii iloisesti.
Oma tyttäreni on taas hiljainen ja kiltti. Hänestäkin yleensä pidetään, koska on niin sopuisa ja positiviinen.